Anteeksi pitkä, pitkä viivytys. On ollut liian paljon muuta touhuttavaa; opiskelu kiireet on syönyt ison osan ajastani ja lisäksi toinen tarinani on vaatinut enemmän huomiotani kuin tämä.
Mutta nyt olen lomalla tämän kuun loppuun ja toivon ja uskon saavani kirjoitettua lisää jo ensiviikon alussa.
******************************************************************
5.osa
Marko kääntää radion täysille ja alkaa laulamaan mukana. Vilkaisen sitä nopeasti, kun se on sulkenut silmänsä ja heiluu musiikin tahdissa.
”Enkö mä pyytänyt sua olemaan hiljaa?” Kysyn lopulta ja yritän siirtää ajatukseni kauas pois sen kauniista lauluäänestä. Marko pysähtyy ja katsoo mua, se räpyttelee silmiään ja hymyilee, näyttäen jotenkin häiritsevän viattomalta.
”Luulin, että sanoit ettet oo juttu tuulella, en käsittänyt että laulaminenkin on kielletty.” Se vastaa ja kallistaa päätään katsoessaan mua yhä.
”No se on, pyysin sua pitämään turpas kiinni.” Vastaan, en tiedä miksi oon sille niin tyly.
”Jollakin on pipo ehdottomasti liian kireellä tänään.” Se huokaisee ja kääntää musiikkia pienemmälle pysyen itse hiljaa. Katson sitä uudestaan jonkun ajan kuluttua, se yhä heiluu hieman musiikin tahdissa ja sen suu liikkuu, mutta se ei laula ääneen. Huomaan hymyileväni. On hämmästyttävää että Mr. Paris Hiltonillekin menee jotakin perille.
Lopulta tullaan pienen marketin parkkipaikalle. Marko hypähtää ulos autosta ja alkaa pomppimaan kohti sisäänkäyntiä, siis oikeasti pomppimaan.
”Beibi tuu jo!” Se huutaa mulle. Haluaisin vajota maan alle. Kaupan seinustaan nojaileva kolmikko; isokokoisia maalaisjuntinnäköisiä miehiä katsoo meitä hieman epäillen ja pahasti. Mietin hetken, että haluaako Marko saada meiltä hengen pois. Kiiruhdan sen perässä kauppaan, en halua jäädä ottamaan selvää
Tolla kundilla ei oikeasti ole kaikki kotona, mietin katsoessani kuinka Marko poukkoilee kaupassa kuin innostunut pikkulapsi jouluaattoaamuna.
”Jesse, Jesse tuu katsomaan, ihan härön näköinen juttu; mikä tää on?… Oi tuolla, mun lempparia! Pakko saada! Jacky makupalasia! Otatko sä makupalasia? Tykkääköhän muut niistä.” Se miettii ja kahmii varmuudeksi kasan vanukkaita syliinsä ja tuo ne sitten ostoskärryyn. Mihinköhän mahaan se noita syö?
”Pete ei kyllä tykkää, kun syön herkkuja, se sanoo että jos lihoan niin se jättää mut, mutta mulla on aina ollut tosi nopea aineenvaihdunta, enkä mä niin hirveästi herkkuja syö, makupalasista tykkään.” Se selittää mulle. Makupalanen, heh, kuulostaa söpöltä. En oo koskaan ennen tavannut kundia, joka tykkäis noin paljon vanukkaista. Huomaan hymyileväni sille. Apua, pidänkö Mr. Paris Hiltonia söpönä?? Marko tais myös tajuta, että puhui mulle niin kuin ystävälleen ja meni hiljaiseksi. Se mutisi lähtevänsä hakemaan jotain.
Maalaisjuntit seisoo meidän takana kassajonossa. Marko mulkoilee niitä epäilevännäköisenä ja lopulta nojautuu lähemmäksi mua.
”Mitä luulet Jesse, käykö noi koskaan suihkussa? Ne haisee aika kaameelle, ne haisee ihan lehmälle.” Se kuiskaa.
”Shh… puhutaan autossa.” Sanon, koska pelkään että ne kuulee ja että saatais turpaamme parkkipaikalla. Noi kaverit ei oikeesti näytä kovin ystävällisiltä ja oikeastaan Marko on oikeessa niiden hajusta. Nyrpistän nenääni hieman.
Lastaan tavaroita takakonttiin. Marko istuu jo autossa, se ei edes tarjonnut apuaan, jouduin melkein kantamaan kaikki kauppakassitkin yksin. Olishan se tietenkin hirveä tragedia, jos siltä katkeis vaikka kynsi tai jotain. Oon taas tullut järkiini, Marko ei oo söpö, Marko ei oo mukava, se on ärsyttävä blondi, ärsyttävä tyhjäpäinen blondi.
”Minnekös neidit on matkalla?” Kuulen jonkun murrehirmun kysyvän jostain mun takaa. – Loistavaa, ne kolme maalaisjunttia lähestyy meitä. Kierrän auton, päätän että on parempi olla vastaamatta, henkilökohtaisesti en näe paikalla ketään neitiä. Avaan kuljettajan puoleisen oven ja katson Markoa, no okei, ehkä yhden hieman kyseenalaisen tapauksen kyllä. ”Hei, myö puhutaan teille.” Yksi niistä karjuu. Edelleen, en näe syytä vastata, istun autoon ja suljen oven perässäni. Käynnistän auton ja ajan ulos parkkipaikalta.
Huomaan pian, että ne juntit ajaa meidän perässä ja alan hermostua. Ne ajaa miltei meidän perässä kiinni, muu liikenne on hiljainen.
”Voi helvetti.” Kiroan, yleensä en kiroile, mutta mielestäni tässä tilanteessa se on sallittua. Marko katsoo mua ja sitten takaikkunasta taakse. Sitten se kääntyy katsomaan tietä edellä.
”Ajoit meidän liittymän ohi.” Se toteaa rauhallisena. Huokaisen tuskastuneena, en oo hyvä stressitilanteessa, pelkään että noi kolme yrmyä ajaa meidät ulostieltä ja hakkaa meidät tai jotain.
”Voi paska.”
”Ihan rauhassa Jesse, kyllä tästä selvitään. En oo koskaan kuullut sun kiroilevan noin paljon.” Marko hymyilee. Miten hemmetissä se voi olla niin rauhallinen?
”Tajuatko, että noi takana tulevat yrittää ajaa meidät tieltä?” Tiuskaisen. Se katsoo taas taakseen.
”Taitavat olla vähän puutteessa kun tarvii homojen perään ajaa.” Se sanoo sitten ja jatkaa. ”Tyypillistä, tarpeeksi kauan ilman naista ja sitten ei ollakaan enää ihan niin heteroita.” Se huokaisee. Katson sitä nopeasti ja keskityn sitten takaisin tiehen.
”Marko, mä oon aika varma että tässä ei oo nyt kyse siitä, vaan tässä on kyse siitä, että noi ei siedä homoja ja ne haluaa sen takia hakata meidät muusiksi.”
”Sä oot vielä niin suloisen viaton, että se on liikuttavaa.” Marko hymyilee. Päätän etten enää edes yritä ymmärtää sen logiikkaa.
”Voi helvetti, mihin mä ajan? Mitä mä teen?” Kysyn. En tunne näitä paikkoja hyvin.
”Rauhassa, käänny seuraavasta vasemmalle.” Marko neuvoo ja mua yhä hämmästyttää se miten rauhallinen se on. Kuuntelen sen neuvoa ja käännyn kapealle hiekkatielle.
”Oliko tää nyt hyvä idea?” Kysyn, meidän seuraajat on yhä perässä ja nyt me ajetaan jossain hemmetin metsätiellä, missä ei ole ainuttakaan todistajaa.
”Luota muhun Jesse ja yritä rauhottua. Me selvitään kyllä.” Markon ääni on aavistuksen huvittunut.
”Käänny oikealle ja kohta vasemmalle.” Se jatkaa.
Näkyviin tulee pieni järvimökikki.
”Aja tonne pihaan.” Marko sanoo. Hieman epäillen teen kuten se käskee.
Vanha nainen, joka kyykkii pihalla poimimassa mansikoita, nousee ylös ja katsoo meitä hämmästyneenä kun me noustaan autosta. Maalaisjuntit pysäyttää autonsa hieman kauemmaksi. Marko hymyilee leveästi ja menee halaamaan sitä naista.
”Ihanaa nähdä, siitä on niin pitkä aika!” Se hihkuu. Vanha nainen kietoo kätensä sen ympärille ja halaa sitä myös.
”No onhan siitä.” Se virkkoo, katsoo mua ja sitten Markoa. Musta näyttää siltä, että se on vähän pihalla. Kuulen kun auto käynnistyy ja ajaa pois. No päästiinpähän niistä eroon.
”Heikki tuuhan sie kattoo ketkä tuli.”
”Mitä sie Irmeli huuat siellä?”
Vanha mies astuu mökistä ulos terassille. Se katsoo Markoa ja sitten mua.
”Heikki setä! ihanaa nähdä!” Marko hymyilee ja ryntää halaamaan myös sitä.
”Tiedän, mä oon varmasti kasvanut ihan sikana, ollaan nähty viimeksi silloin kun olin vaan tän korkuinen.” Se sanoo ja nostaa kätensä vyötärönsä korkeudelle.
”No oothan sie poika kasvanna.” Se mies toteaa ja katsoo vaimoaan. ”Vai mitä Irmeli eikö vuo ookki?”
”No oha se.”
”Ottaakos ne poijat kahveetta?” Nainen kysyy.
”Kiitos, maistuis kyllä.” Marko vastaa hymyillen.
Me siirrytään sisälle, nainen tarjoaa pullaa ja pipareita. Marko keskustelee niitten kanssa innokkaasti, ne muistelee jotain vanhoja juttuja. Näykin pipariani hieman epäluuloisena. En vieläkään oo ihan selvillä siitä keitä nää Irmeli ja Heikki on Markolle.
”No meidän pitää nyt lähteä, käytiin kaupassa ja maito pilaantuu, jos se on liian kauan lämmössä.” Marko sanoo lopulta ja nousee ylös, mä nousen sen perässä.
”No olihan se kyllä mukava nähä, pitkästä aikkoo. Tuuttehan työ nyt ussemminkin käymöön?”
Irmeli kysyy.
”Totta kai! Hauskaa viikonloppua nyt, soitellaan useammin!” Marko sanoo hymyillen. Se halaa niitä, jonka jälkeen me poistutaan takaisin autolle. Ne vilkuttaa meille pihamaalla kun ajetaan pois.
”Keitä ne oli?” Kysyn, kun ajetaan kohti meidän mökkiä.
”Heikki ja Irmeli.” Marko vastaa yksinkertaisesti.
”Niin mutta oliko ne sun sukulaisia vai?”
”Ei, ne oli Heikki ja Irmeli, en mä oo edes nähnyt niitä aikaisemmin.” Marko sanoi ja alkoi nauramaan. Katson sitä hieman hämmästyneenä.
”Eli me siis istuttiin kahvilla jonkun ennestään tuntemattoman pariskunnan luona?”
”Aivan. Mukavaa tavata uusia ihmisiä, eikö? Mähän sanoin, ettei oo huolta.” Se hymyilee kirkkaasti. Oon hämmästynyt. Äkkiä Marko alkaa vaikuttaa huomattavasti mielenkiintoisemmalta ihmiseltä. Ehkä se ei olekaan täysin aivoton?
Kun me tultiin mökille, me molemmat naurettiin ihan kippurassa. Me mietittiin, että mitä se pariskunta on ajatellut sen jälkeen kun me lähdettiin, huomaskohan ne että kumpikaan ei tosiasiassa tuntenut kumpaakaan meistä?
JONI:
Viimein kuulen kun auto ajaa pihaan, olin jo ehtinyt huolestua. Tiedät, että Jesse ei oo hirvittävä Marko-fani enkä usko Markon olevan hirveen ihastunut Jesseen, sehän on kuitenkin mun poikaystävä ja Marko voi olla mustis siitä. Tuun ulos, tarkoituksenani kaapata mun kulta syleilyyni, pysähdyn kuitenkin nähdessäni ne. Marko ja Jesse nauravat ja vitsailevat keskenään? Okei, mitä tää on?
Se että näät sun poikaystävän ja kundin jota panit sen selän takana nauramassa keskenään kuin parhaimmat ystävät, on jotain mitä et halua ikinä nähdä. Se on väärin niin monella tasolla. Pidin enemmän siitä kun näin ne aamupäivällä ’tappelemassa’ vedessä, se oli oikeastaan aika hottia, mutta tästä en pidä ollenkaan.
Kuulen kuinka joku astuu mun viereen ja käännän päätäni katsoakseen kuka se on; Antti. Se katsoo mua ja sitten Jesseä ja Markoa, jotka kantavat kauppakasseja lähestyen mökkiä. Antti katsoo mua ja hymyilee jotenkin ivallisesti, kai se näkee musta miten vähän tykkään tästä uudesta käänteestä.
”Mielenkiintoinen käänne.” Se kuiskaa ilkeästi, katsoo mua ja jatkaa sitten matkaansa kohti laituria, en ehdi vastaamaan sille mitään.
”Missä te viivyitte kulta?” Kysyn, seurattuani Jesseä keittiöön. kiedon käteni sen ympärille ja suutelen sen poskea. Marko purkaa kauppakassia, vilkaisee mua nopeasti ja keskittyy sitten takaisin tehtäväänsä.
”No, kun käytiin kaupassa niin sellaiset lehmältä haisevat maalaisjuntit lähti meidän perään. Luulin että ne tappaa meidät...” Jesse nauroi, katsoi Markoon, joka oli kääntynyt katsomaan sitä takaisin. ”…Ajoin meidän liittymän ohi, kun olin niin hermostunut, mutta sitten Marko neuvo mulle reitin ja me päädyttiin kahville yhen vanhan pariskunnan luokse. Marko sai ne uskomaan, että se tuntis ne, vaikka se ei oikeesti edes tuntenut!” Jesse selitti innoissaan ja ne molemmat alkoi taas nauramaan. Okei, multa meni nyt ohi tää vitsi… Katson niitä molempia, kun ne selittää suuvaahdossa jotakin ja nauraa.
”Eli siis, anna kun kertaan; jotkut miehet ajoi teitä takaa kun tulitte kaupasta ja menitte kahville jonkun pariskunnan luokse?” Kysyn, mä oikeesti yritän ymmärtää sen hauskanjutun tässä.
”Niin just! Heikin ja Irmelin!” Ne molemmat alkoi taas nauramaan.
”Okei…” Katson niitä ja pyöritän silmiäni, tää on oikeesti aika pelottavaa…
**************************************************************
Palaute on tervetullutta, asiallinen kritiikki sallittua ja asiattomat viestit syötetään nälkäiselle gerbiilille. :)
Mutta nyt olen lomalla tämän kuun loppuun ja toivon ja uskon saavani kirjoitettua lisää jo ensiviikon alussa.
******************************************************************
5.osa
Marko kääntää radion täysille ja alkaa laulamaan mukana. Vilkaisen sitä nopeasti, kun se on sulkenut silmänsä ja heiluu musiikin tahdissa.
”Enkö mä pyytänyt sua olemaan hiljaa?” Kysyn lopulta ja yritän siirtää ajatukseni kauas pois sen kauniista lauluäänestä. Marko pysähtyy ja katsoo mua, se räpyttelee silmiään ja hymyilee, näyttäen jotenkin häiritsevän viattomalta.
”Luulin, että sanoit ettet oo juttu tuulella, en käsittänyt että laulaminenkin on kielletty.” Se vastaa ja kallistaa päätään katsoessaan mua yhä.
”No se on, pyysin sua pitämään turpas kiinni.” Vastaan, en tiedä miksi oon sille niin tyly.
”Jollakin on pipo ehdottomasti liian kireellä tänään.” Se huokaisee ja kääntää musiikkia pienemmälle pysyen itse hiljaa. Katson sitä uudestaan jonkun ajan kuluttua, se yhä heiluu hieman musiikin tahdissa ja sen suu liikkuu, mutta se ei laula ääneen. Huomaan hymyileväni. On hämmästyttävää että Mr. Paris Hiltonillekin menee jotakin perille.
Lopulta tullaan pienen marketin parkkipaikalle. Marko hypähtää ulos autosta ja alkaa pomppimaan kohti sisäänkäyntiä, siis oikeasti pomppimaan.
”Beibi tuu jo!” Se huutaa mulle. Haluaisin vajota maan alle. Kaupan seinustaan nojaileva kolmikko; isokokoisia maalaisjuntinnäköisiä miehiä katsoo meitä hieman epäillen ja pahasti. Mietin hetken, että haluaako Marko saada meiltä hengen pois. Kiiruhdan sen perässä kauppaan, en halua jäädä ottamaan selvää
Tolla kundilla ei oikeasti ole kaikki kotona, mietin katsoessani kuinka Marko poukkoilee kaupassa kuin innostunut pikkulapsi jouluaattoaamuna.
”Jesse, Jesse tuu katsomaan, ihan härön näköinen juttu; mikä tää on?… Oi tuolla, mun lempparia! Pakko saada! Jacky makupalasia! Otatko sä makupalasia? Tykkääköhän muut niistä.” Se miettii ja kahmii varmuudeksi kasan vanukkaita syliinsä ja tuo ne sitten ostoskärryyn. Mihinköhän mahaan se noita syö?
”Pete ei kyllä tykkää, kun syön herkkuja, se sanoo että jos lihoan niin se jättää mut, mutta mulla on aina ollut tosi nopea aineenvaihdunta, enkä mä niin hirveästi herkkuja syö, makupalasista tykkään.” Se selittää mulle. Makupalanen, heh, kuulostaa söpöltä. En oo koskaan ennen tavannut kundia, joka tykkäis noin paljon vanukkaista. Huomaan hymyileväni sille. Apua, pidänkö Mr. Paris Hiltonia söpönä?? Marko tais myös tajuta, että puhui mulle niin kuin ystävälleen ja meni hiljaiseksi. Se mutisi lähtevänsä hakemaan jotain.
Maalaisjuntit seisoo meidän takana kassajonossa. Marko mulkoilee niitä epäilevännäköisenä ja lopulta nojautuu lähemmäksi mua.
”Mitä luulet Jesse, käykö noi koskaan suihkussa? Ne haisee aika kaameelle, ne haisee ihan lehmälle.” Se kuiskaa.
”Shh… puhutaan autossa.” Sanon, koska pelkään että ne kuulee ja että saatais turpaamme parkkipaikalla. Noi kaverit ei oikeesti näytä kovin ystävällisiltä ja oikeastaan Marko on oikeessa niiden hajusta. Nyrpistän nenääni hieman.
Lastaan tavaroita takakonttiin. Marko istuu jo autossa, se ei edes tarjonnut apuaan, jouduin melkein kantamaan kaikki kauppakassitkin yksin. Olishan se tietenkin hirveä tragedia, jos siltä katkeis vaikka kynsi tai jotain. Oon taas tullut järkiini, Marko ei oo söpö, Marko ei oo mukava, se on ärsyttävä blondi, ärsyttävä tyhjäpäinen blondi.
”Minnekös neidit on matkalla?” Kuulen jonkun murrehirmun kysyvän jostain mun takaa. – Loistavaa, ne kolme maalaisjunttia lähestyy meitä. Kierrän auton, päätän että on parempi olla vastaamatta, henkilökohtaisesti en näe paikalla ketään neitiä. Avaan kuljettajan puoleisen oven ja katson Markoa, no okei, ehkä yhden hieman kyseenalaisen tapauksen kyllä. ”Hei, myö puhutaan teille.” Yksi niistä karjuu. Edelleen, en näe syytä vastata, istun autoon ja suljen oven perässäni. Käynnistän auton ja ajan ulos parkkipaikalta.
Huomaan pian, että ne juntit ajaa meidän perässä ja alan hermostua. Ne ajaa miltei meidän perässä kiinni, muu liikenne on hiljainen.
”Voi helvetti.” Kiroan, yleensä en kiroile, mutta mielestäni tässä tilanteessa se on sallittua. Marko katsoo mua ja sitten takaikkunasta taakse. Sitten se kääntyy katsomaan tietä edellä.
”Ajoit meidän liittymän ohi.” Se toteaa rauhallisena. Huokaisen tuskastuneena, en oo hyvä stressitilanteessa, pelkään että noi kolme yrmyä ajaa meidät ulostieltä ja hakkaa meidät tai jotain.
”Voi paska.”
”Ihan rauhassa Jesse, kyllä tästä selvitään. En oo koskaan kuullut sun kiroilevan noin paljon.” Marko hymyilee. Miten hemmetissä se voi olla niin rauhallinen?
”Tajuatko, että noi takana tulevat yrittää ajaa meidät tieltä?” Tiuskaisen. Se katsoo taas taakseen.
”Taitavat olla vähän puutteessa kun tarvii homojen perään ajaa.” Se sanoo sitten ja jatkaa. ”Tyypillistä, tarpeeksi kauan ilman naista ja sitten ei ollakaan enää ihan niin heteroita.” Se huokaisee. Katson sitä nopeasti ja keskityn sitten takaisin tiehen.
”Marko, mä oon aika varma että tässä ei oo nyt kyse siitä, vaan tässä on kyse siitä, että noi ei siedä homoja ja ne haluaa sen takia hakata meidät muusiksi.”
”Sä oot vielä niin suloisen viaton, että se on liikuttavaa.” Marko hymyilee. Päätän etten enää edes yritä ymmärtää sen logiikkaa.
”Voi helvetti, mihin mä ajan? Mitä mä teen?” Kysyn. En tunne näitä paikkoja hyvin.
”Rauhassa, käänny seuraavasta vasemmalle.” Marko neuvoo ja mua yhä hämmästyttää se miten rauhallinen se on. Kuuntelen sen neuvoa ja käännyn kapealle hiekkatielle.
”Oliko tää nyt hyvä idea?” Kysyn, meidän seuraajat on yhä perässä ja nyt me ajetaan jossain hemmetin metsätiellä, missä ei ole ainuttakaan todistajaa.
”Luota muhun Jesse ja yritä rauhottua. Me selvitään kyllä.” Markon ääni on aavistuksen huvittunut.
”Käänny oikealle ja kohta vasemmalle.” Se jatkaa.
Näkyviin tulee pieni järvimökikki.
”Aja tonne pihaan.” Marko sanoo. Hieman epäillen teen kuten se käskee.
Vanha nainen, joka kyykkii pihalla poimimassa mansikoita, nousee ylös ja katsoo meitä hämmästyneenä kun me noustaan autosta. Maalaisjuntit pysäyttää autonsa hieman kauemmaksi. Marko hymyilee leveästi ja menee halaamaan sitä naista.
”Ihanaa nähdä, siitä on niin pitkä aika!” Se hihkuu. Vanha nainen kietoo kätensä sen ympärille ja halaa sitä myös.
”No onhan siitä.” Se virkkoo, katsoo mua ja sitten Markoa. Musta näyttää siltä, että se on vähän pihalla. Kuulen kun auto käynnistyy ja ajaa pois. No päästiinpähän niistä eroon.
”Heikki tuuhan sie kattoo ketkä tuli.”
”Mitä sie Irmeli huuat siellä?”
Vanha mies astuu mökistä ulos terassille. Se katsoo Markoa ja sitten mua.
”Heikki setä! ihanaa nähdä!” Marko hymyilee ja ryntää halaamaan myös sitä.
”Tiedän, mä oon varmasti kasvanut ihan sikana, ollaan nähty viimeksi silloin kun olin vaan tän korkuinen.” Se sanoo ja nostaa kätensä vyötärönsä korkeudelle.
”No oothan sie poika kasvanna.” Se mies toteaa ja katsoo vaimoaan. ”Vai mitä Irmeli eikö vuo ookki?”
”No oha se.”
”Ottaakos ne poijat kahveetta?” Nainen kysyy.
”Kiitos, maistuis kyllä.” Marko vastaa hymyillen.
Me siirrytään sisälle, nainen tarjoaa pullaa ja pipareita. Marko keskustelee niitten kanssa innokkaasti, ne muistelee jotain vanhoja juttuja. Näykin pipariani hieman epäluuloisena. En vieläkään oo ihan selvillä siitä keitä nää Irmeli ja Heikki on Markolle.
”No meidän pitää nyt lähteä, käytiin kaupassa ja maito pilaantuu, jos se on liian kauan lämmössä.” Marko sanoo lopulta ja nousee ylös, mä nousen sen perässä.
”No olihan se kyllä mukava nähä, pitkästä aikkoo. Tuuttehan työ nyt ussemminkin käymöön?”
Irmeli kysyy.
”Totta kai! Hauskaa viikonloppua nyt, soitellaan useammin!” Marko sanoo hymyillen. Se halaa niitä, jonka jälkeen me poistutaan takaisin autolle. Ne vilkuttaa meille pihamaalla kun ajetaan pois.
”Keitä ne oli?” Kysyn, kun ajetaan kohti meidän mökkiä.
”Heikki ja Irmeli.” Marko vastaa yksinkertaisesti.
”Niin mutta oliko ne sun sukulaisia vai?”
”Ei, ne oli Heikki ja Irmeli, en mä oo edes nähnyt niitä aikaisemmin.” Marko sanoi ja alkoi nauramaan. Katson sitä hieman hämmästyneenä.
”Eli me siis istuttiin kahvilla jonkun ennestään tuntemattoman pariskunnan luona?”
”Aivan. Mukavaa tavata uusia ihmisiä, eikö? Mähän sanoin, ettei oo huolta.” Se hymyilee kirkkaasti. Oon hämmästynyt. Äkkiä Marko alkaa vaikuttaa huomattavasti mielenkiintoisemmalta ihmiseltä. Ehkä se ei olekaan täysin aivoton?
Kun me tultiin mökille, me molemmat naurettiin ihan kippurassa. Me mietittiin, että mitä se pariskunta on ajatellut sen jälkeen kun me lähdettiin, huomaskohan ne että kumpikaan ei tosiasiassa tuntenut kumpaakaan meistä?
JONI:
Viimein kuulen kun auto ajaa pihaan, olin jo ehtinyt huolestua. Tiedät, että Jesse ei oo hirvittävä Marko-fani enkä usko Markon olevan hirveen ihastunut Jesseen, sehän on kuitenkin mun poikaystävä ja Marko voi olla mustis siitä. Tuun ulos, tarkoituksenani kaapata mun kulta syleilyyni, pysähdyn kuitenkin nähdessäni ne. Marko ja Jesse nauravat ja vitsailevat keskenään? Okei, mitä tää on?
Se että näät sun poikaystävän ja kundin jota panit sen selän takana nauramassa keskenään kuin parhaimmat ystävät, on jotain mitä et halua ikinä nähdä. Se on väärin niin monella tasolla. Pidin enemmän siitä kun näin ne aamupäivällä ’tappelemassa’ vedessä, se oli oikeastaan aika hottia, mutta tästä en pidä ollenkaan.
Kuulen kuinka joku astuu mun viereen ja käännän päätäni katsoakseen kuka se on; Antti. Se katsoo mua ja sitten Jesseä ja Markoa, jotka kantavat kauppakasseja lähestyen mökkiä. Antti katsoo mua ja hymyilee jotenkin ivallisesti, kai se näkee musta miten vähän tykkään tästä uudesta käänteestä.
”Mielenkiintoinen käänne.” Se kuiskaa ilkeästi, katsoo mua ja jatkaa sitten matkaansa kohti laituria, en ehdi vastaamaan sille mitään.
”Missä te viivyitte kulta?” Kysyn, seurattuani Jesseä keittiöön. kiedon käteni sen ympärille ja suutelen sen poskea. Marko purkaa kauppakassia, vilkaisee mua nopeasti ja keskittyy sitten takaisin tehtäväänsä.
”No, kun käytiin kaupassa niin sellaiset lehmältä haisevat maalaisjuntit lähti meidän perään. Luulin että ne tappaa meidät...” Jesse nauroi, katsoi Markoon, joka oli kääntynyt katsomaan sitä takaisin. ”…Ajoin meidän liittymän ohi, kun olin niin hermostunut, mutta sitten Marko neuvo mulle reitin ja me päädyttiin kahville yhen vanhan pariskunnan luokse. Marko sai ne uskomaan, että se tuntis ne, vaikka se ei oikeesti edes tuntenut!” Jesse selitti innoissaan ja ne molemmat alkoi taas nauramaan. Okei, multa meni nyt ohi tää vitsi… Katson niitä molempia, kun ne selittää suuvaahdossa jotakin ja nauraa.
”Eli siis, anna kun kertaan; jotkut miehet ajoi teitä takaa kun tulitte kaupasta ja menitte kahville jonkun pariskunnan luokse?” Kysyn, mä oikeesti yritän ymmärtää sen hauskanjutun tässä.
”Niin just! Heikin ja Irmelin!” Ne molemmat alkoi taas nauramaan.
”Okei…” Katson niitä ja pyöritän silmiäni, tää on oikeesti aika pelottavaa…
**************************************************************
Palaute on tervetullutta, asiallinen kritiikki sallittua ja asiattomat viestit syötetään nälkäiselle gerbiilille. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taas hauska ja hyvin mietitty osa. Vieläkään lukija ei pysty päättelemään kuka saa lopulta kenet vai saako kukaan -ja se on hyvä.
Nyt mä aloin tykätä Markostakin kun se hoiti vaikean tilanteen niin hyvin...
Jaaaaatkooooo!