Hei!
Haluaisin kokemuksia äideiltä, joilla lasten lähihuoltajana toimii isä. Kuinka olette jaksaneet? Miten olette hoitaneet suhdettanne lapsiinne? Kuinka olette selviytyneet "huono äiti" - syndroomasta? Millaista lastenne suhtautuminen on?
Itse olen lähes epätoivoinen välillä ja tuntuu, etten jaksa.Koen syyllisyyttä, ikävää ja häpeää...
Haluaisin kokemuksia äideiltä, joilla lasten lähihuoltajana toimii isä. Kuinka olette jaksaneet? Miten olette hoitaneet suhdettanne lapsiinne? Kuinka olette selviytyneet "huono äiti" - syndroomasta? Millaista lastenne suhtautuminen on?
Itse olen lähes epätoivoinen välillä ja tuntuu, etten jaksa.Koen syyllisyyttä, ikävää ja häpeää...
Vastaukset 22
Vanhimmat
moiks, vastaan tähän aloittamaasi keskusteluun, vaikka en äiti olekaan vaan isä....
Syyllisyys, häpeäntunne ovat täysin turhia, älä syyllistä itseäsi vaan yritä saada keskusteluyhteys lapsen isään, keskustelun aloittaminen on vaikeaa ja sen ylläpitäminen vielä vaikeampaa, mutta lapselle se ERITTÄIN TÄRKEÄÄ!!!
se oo sama useimmilla miehilläkin.
Ilman aasin siltaa asiasta toiseen - ihan mielenkiinnosta, paljonko etä äidit maksavat elatusmaksuja exälleen ?
elatusmaksut ja se miten etä-äidit maksavat kesälomien ja muiden pitempien lomien ajalta elatusmaksut? Varmaankin täysimääräisinä vaikka lapsi on kuukauden äidillä..?
Oma mielipiteeni on, että isä on usein parempi lähihuoltaja kuin äiti ja yhä useimmin isän kuuluu saada lähihuoltajuus. Valitettavasti sos.alan ihmisilläkin on vanhat juurtuneet käsitykset asiasta ja vie aikaa, jotta asetelmat muuttuvat. Äidin ei tarvitse eikä hänen kuulu tuntea huonoa omaatuntoa, jos luovuttaa huoltajuuden isälle.
Kyllä noihin sos. ihmisten luutuneisiin mielikuviin miehestä lapsen huoltajana on törmätty. On se ihme että eletään 2000 lukua, mutta mies lapsen päähuoltajana on edelleen hirveä taistelun takana. Olen itse tapellut kaksi vuotta saadakseni lapseni luokseni asumaan. Prkule!
118.15/per lapsi kuussa maksan, tienaan n. 1200 kuussa. Asuntolainaa on, mut ei vaikuta maksuun mitenkään, ja ympäri vuoden makselen, myös kesäloman aikana ja lapset kulkee miten he haluavat, n. 1/3 ajasta minun kanssa.
Syyllisyyttä alussa tunsin, en niin paljoa enää, ikävää kylläkin ja yksinäisyyden tunnetta.
täältä kysymykseesi, vaikka jälkimmäiset vastaukset tulivat isiltä ja tietysti kiistellystä elarien maksuista ja suuruuksista.
Oma kokemukseni on ollut alkuaikojen häpeä, syyllisyys jne. mutta nämä tunteet tulivat lähinnä ympäristön taholta. Ei hyväksytty, että äiti "jättää" lapsensa. Tällä hetkellä, erosta aikaa jo 10v. ja voin sanoa, että luotan yhä isän kykyyn lähihuoltajaksi, vaikka ongelmiakin on ollut (varmasti on myös lähiäitienkin kanssa). Aikoinaan tehty ratkaisu oli kipeä, mutta suhteet lapsiin ovat pysyneet läheisinä. Ikävän kanssa on vain opittava elämään, vaikka se välillä repiikin kappaleiksi. Etä-äidiksi ryhtyminen vaatii sisua, jaksamista ja itseluottamusta siihen, että eron jälkeen lasten jäädessä isälleen, on tehty ratkaisu ollut oikea. Etä-äiti on vielä nykyäänkin tietynlainen kummajainen ja halveksunnan kohde, etenkin muiden äitien taholta - mikä on toisaalta ihmeellistä, ei ihmetellä tai paheksuta lasten jäädessä isälleen. Pahimpia ovat ns. täydelliset äidit, jotka eivät voi kuvitellakaan isän kykenevän hoitamaan lapsia yhtälailla. Mikä sitten äidistä tekee niin ihmeellisen ja korvaamattoman, ettei tällaisiakin ratkaisuja voisi tehdä? Jaksamista sinulle ja luota itseesi ja valintoihisi!
..piti kirjoittaa; ei paheksuta lasten jäädessä äidilleen...
...koin minäkin. Ympäristön reagointi oli alussa hirveää ja tietysti syyllistettiin, että äiti "jättää" lapset. Exälleni annan täyden tunnustuksen, että hän pystyy todella hyvin huolehtimaan lapsista. Meilläkin katottiin, mikä oikeasti on lasten etu. Muutin erotessa toiselle paikkakunnalle. Lapsilla koulu- ja ystäväpiiri olisi muuttunut, jos olisivat lähteneet mukaani. Lasten etu oli jäädä isänsä kanssa. Meillä on kuitenkin yhteishuoltajuus. Tosin etäisyys lapsiin tällä hetkellä aika lyhyt, että voidaan tavata muulloinkin kuin sovittuina aikoina. Ja mikä hyvä puoli on netissä... mese on eräs tapa pitää lapsiin yhteyttä silloin kun ei päästä tapaamaan.
Mitä noihin elatusmaksuihin tulee.. maksan 70€ kuussa / lapsi. Maksan elarit myös kesälomalta, jolloin lapset kanssani.
Keskusteluyhteys lasten isään, vaikka huonokin, on kaiken a ja o.
Olisi ihan kiva tietää minkälaisen välimatkan päässä lapset asuvat äideistään ja kuinka järjestätte pitkät matkat, kuinka usein tapaatte lapsianne? Olen suunnitellut muuttoa etäämmälle, mutta pelko, etten näe lapsia muuten kuin lomilla jarruttaa tässä vaiheessa päätöstäni...
Hyvää kesää kaikille etä-äideille ja voimia!!!
kaikille tekopyhille moralisteille. Mitä enemmän minua ruoskitaan, sitä enemmän nautin. Lapsensahylkääjähuora, antaa palaa kusipäät. Ensin itse ovat ristiinnaulinneet ja nyt ruoskivat lisää.
En oikein ymmärtänyt viestiäsi, mutta toisaalta ihan nauratti. Tietysti tämä kevät on psyykkeen kannalta se vaikea aika, valon määrä lisääntyy ja kaikenlaiset ongematkin joillakin ihmisillä. En voi muutakuin neuvoa; otathan määrätyt lääkkeesi lääkärin neuvomalla tavalla ja jätät netin käytön harhojen ja ns. vauhtikauden ajaksi?
täällä kun noista elareista noin toisinpäin tuli puhetta....
että etä-äitejä on aika paljon vähemmän. No aloilla kun aloilla naisten palkat on paljon pienempiä, joskus jopa puolet pienempiä... siitähän se määrä lasketaan.
Työttömänä ollessani maksan bruttotuloistani 20% isälle ja kun olen töissä summa on n. 15% bruttotuloistani kahdesta lapsesta joka kuukausi. Asuntolainaakin on, mutta ei vaikuta maksuihin. Vastaavasti isän tulot minun työtuloihin verrattuna ovat lähes viisinkertaiset minuun nähden.
Meillä alkuun meni hyvin,mutta sitten isä päättikin muuttaa toiselle paikkakunnalle...Mitäs siinä muuta,kun lapset tietysti mukaan. Nyt onkin melko pahaa aikaa, isä ei anna nähdä minun lapsia kovin usein, vaikka lapset haluaisi jne.. Tämä on sitä kostoa pahimmasta päästä: lasten avulla..
Toivottavasti asiat saa toisenlaisen käänteen.
Kiusantekoa ja "kostamista"(en kyllä tiedä mistä)sain minäkin kokea,mutta nyt kun lapseni on jo murrosikäinen ei isänsä manipuloinnit häneen enää tehoa.Olen saanut juteltua lapseni kanssa asioista ja onneksi hän on fiksu nuori ja ymmärtää nyt asioiden oikeanlaidan.Voimia sulle,ajanmyötä helpottaa sullakin varmasti niin mullekkin aina sanottiin,erittäin raskaita vuosia oli,mutta nyt siis olen jälleen onnellinen äiti.
meni yllättävän kivuttomasti, kun sain olla lasten kanssa tosi paljon, melkein puolet ajasta. Nyt meinaa tosissaan ottaa voimille tämä isän toiminta, ja se kun itse näkee miten lapset haluaisivat olla äidin luona. Ei voi kyllä sanoa,että isä lasten parhaaksi nämä tapaamiset päättää.
Olisiko teilläkin samanlainen narsisti-isä kuin mun lapseni isä,lapsenparastahan tälläinen iskä ei ajattele, vaan miten itse hyötyisi ja saisi suurimman nautinnon kaikista ilkeilyistään.
Neuvolan sosiaalityöntekijäkin totesi minulle,että mikä siinä on,ettei osata ajatella/ tehdä asioita lasten parhaaksi. Isä on ollut hyvä isä aikanaan ja ensimmäinen vuosi menikin hyvin,mutta sitten alkoi ihan mieletön "alistaminen" ja "minä sanon mitä lapset saa tehdä - tyyli".. Ja on aivan älyttömän vaikeaa,kun ei saisi puuttua, vaikka yhteishuoltajuus onkin. Ei kai hänessä isänä muuta vikaa olekaan,kun se,että haluaa "poistaa" äidin lasten elämästä mahdollisimman tehokkaasti.
Ja käräjillä voi valehdella sitten, puhua mitä sylki suuhun tuo: ja kaikki uskoo tietysti!!
Esimurkkuinen poikani muutti isälleen, jonka jälkeen alkoi lapsen manipulointi minua vastaan.
Tapaamiset olleet sen jälkeen vaikeita toteuttaa
kun isä keksii kaikenlaisia valheita ja saa lapsen tuntemaan huonoa omaatuntoa jos lähtee äidin luo. Alle kouluikäinen lapsi asuu luonani. Isä kerskuu kääntävänsä myös nuorimmaisen minua
vastaan. Kosto vain mielessä, ei suinkaan lasten etu. Surullista. Odotan että murkkuni kasvaa ja oppii ajattelemaan omilla aivoillaan ja ymmärtää totuuden.
jossa etä-äidit jakavat kokemuksiaan ja tukevat toisiaan. Tietääköhän joku että miten siihen pääsee? Yhteisö on muilta suljettu.
http://groups.msn.com/etaaidit Hakemukseen kannattaa laittaa taustatietoa itsestään. Eli ihan pelkkä "olen etä-äiti" ei riitä =)
Meillä on vuorotyöstäni johtuen isä ollut lähivanhempi nyt pari vuotta 5-vuotiaalle tyttärellemme. Tähän päädyimme eron myötä, koska en halunnut riistää tyttöä tutusta hoidosta ja kavereiden läheltä. Asumme vielä samalla paikkakunnalla, vaikkakin eri osissa kuntaa. Tyttö on muuten isällään, mutta vapaapäivinäni minun luona. Tähän saakka järjestely on toiminut hyvin. Meillä on yhteishuoltajuus.
Tytön isä löysi uuden puoliskon, joka jäi hetimmiten äitiyslomalle, joten tyttäreni jäi kotiin, kaverit jäi hoitoon. Kaverit löytyy nyt äidin pihalta.
Uusioperhe (5 hlöä) on nyt muuttamassa 140 km:n päähän uuden rouvan työn perässä. Tänne jäisi kaikki kaverit, mummi, täti, serkut ja kummit, jotka kaikki ovat tärkeitä ja rakkaita tytölle. En kyllä ihan mielelläni tyttöä sinne päästäisi. Isänsä ei suostu jättämään tyttöä luokseni, koska neiti joutuisi vuoropäiväkotiin ja koulun alkaessa hoitojärjestelyt mutkistuisivat entisestään.
Kamppailen kahden vaiheilla. Alistuako vai taistellako? Jos tyttö lähtee isänsä mukaan, ei yhdestä vapaapäivästä ole paljon iloa. Kahden ja sitä useamman päivän vapaat on harvinaista herkkua, noin 3 krt kuudaudessa, jos sitäkään. Toisaalta ymmärrän isän kannan vuoropäiväkodista ja muista, mutta silti. Tytöltä vähenisi kontakti myös muihin hänelle tärkeisiin ihmisiin, ei vain minuun.
Tällaista vaihetta tällä hetkellä meillä. Nyt jos koskaan poden hirveää syyllisyyttä siitä, etten ottanut tyttöä mukaani heti eron jälkeen. Ikävää olen tuntenut aina, kun tyttö ei ole luonani, mutta nyt ikävöin jo etukäteen mahdollisen pitkän välimatkan ja harvojen tapaamisten vuoksi.
Aikaisempia ratkaisujani en juurikaan ole hävennyt, mutta nyt mietin, miten muut ihmiset suhtautuvat kaukana lapsestaan asuvan äitiin.