Tässä alempana olevasta ketjusta otettu kommentti, jonka on kirjoittanut nimimerkki "miekin vl":
>ei minun lapseni ole yhtään fiktiivistä ajattelua vaan ihan oikeita lapsia jotka eivät olisi syntyneet jos olisin ehkäissyt ja hyvin tiedät että tosi moni saisi lapsia jos ei estäisi Jumalan suunnitelmia. Vaikka Jumala on kaikkivaltias, Hän on antanut ihmisen valita itse hyvän tai pahan ja jos ihminen valitsee pahan, eli toisen kuin Jumalan tahdon tien, hän tekee kerran Jumalalle tiliä jokaisesta lapsesta, joka jäi oman tahdon tiellä syntymättä.>
En ota Raamattua ollenkaan käteen, enkä siis huiski sillä. Tarkoitukseni on valaista erästä näkemystä palstan kestosuosikkiin.
Kaksi asiaa, joihin nimimerkin kirjoituksessa haluan kiinnittää huomiota. Toinen on hyvän ja pahan valitseminen. Tämä kirjoitus osoittaa, että kirjoittaja on valinnut hyvän. Mielestään. Hän on siis tässä suhteessa onnistunut kristitty. Tämän koulukunnan edustajat pitävät siitä kiinni, että kristitty siis osaa valita hyvän, ja pysyä siinä. En usko tähän.
Toinen on tilille vaatiminen. Usein näkee, että kun keskustelu kiihtyy, otetaan tämä asia lyömäaseeksi, ja vaaditaan isää ja äitiä tilille jokaisesta syntymättömästä lapsesta. Tässä ihminen on ilmeisesti siis kirjoittajan mielestä valinnut pahan. Minun käsitykseni on, että Jumala vaatii meitä tilille jokaisesta, pienimmästäkin rikkeestä. En siis usko tähänkään "osatotuuteen".
Oma näkemykseni on, että pariskunnan on hyvä huolehtia siitä, että lapsia tulee siihen tahtiin kuin on perheelle sopivaa. Minä kauhistun ajatusta, jonka mukaan jokin taho määrää lapsiluvun. Lapsilukuhan on yksi asia ihmisen elämässä, joskin tietysti tärkeä. Mutta tämän opetuksen mukaan saman tahon tulisi määrätä myös muut asiat elämässämme. Ei siis ole mielestäni oikein, että määrätään vain jotkin asiat. Jos vaaditaan johdonmukaisuutta, pitää myös olla opetuksessa johdonmukainen.
Iloitsen perheistä, jotka iloiten ottavat vastaan suuren määrän lapsia. Kuitenkin toisaalta kuuntelen vastenmielisesti näiden samojen isien ja äitien "vaativaa" kyselyä naapuriperheeltä, että "koskas teidän seuraava on tulossa?". Jos joku on luotu iloitsemaan suuresta perheestä, iloitkoon, mutta älköön missään nimessä vaadi muilta mitään. Se on vaaran paikka, jossa ihminen voi nopeasti ja huomaamattaan joutua joko vahingoniloon, ilkeyteen tai rakkaudettomuuteen lähimmäistä kohtaan. Tai näihin kaikkiin.
Miehiä haluaisin vielä herätellä kysymyksellä. Miten on, jos mies kesäisellä kadulla kulkiessan kiihottuu näkemästään naisesta, ja kotiin tullessaan vaatii vaimoltaan seksiä? Onko Jumalan järjestyksen mukainen siittäminen tapahtununt silloin, jos nainen jää raskaaksi?
Kyllähän me huolehdimme siitäkin, että säännöstelemme ruokailuamme omalle kehollemme sopivaksi. Vl-opetuksen mukaan ihmisen ei pidä välttää jääkaapille menemistä, jos siltä tuntuu. On sitten Jumalan asia, lihooko ihminen ennen pitkää vai ei. No, ehkä hieman ontuva vertaus, mutta toivon mukaan ajatus selviää.
Ei ehkäisy helppo asia ole. Se kuuluu juuri niihin asioihin, joista koulukunnat voivat kysyä toisiltaan: Sano, missä kohtaa Raamatussa ehkäisy on kielletty. Ja toisaalta: Sano missä kohtaa Raamaatussa ehkäisy ei ole kielletty. On siis vaikeaa kumota toisen näkökulmaa vääränä. Jokainen valitkoon itse oman tiensä tässä asiassa, kunhan ei vaadi toiselta mitään. Ainahan voi rukoilla toisen puolesta, jos tuntuu, että lähimmäinen menee omasta näkökulmasta vikaan. Itse en aina jaksa rukoilla edes omasta puolestani.
>ei minun lapseni ole yhtään fiktiivistä ajattelua vaan ihan oikeita lapsia jotka eivät olisi syntyneet jos olisin ehkäissyt ja hyvin tiedät että tosi moni saisi lapsia jos ei estäisi Jumalan suunnitelmia. Vaikka Jumala on kaikkivaltias, Hän on antanut ihmisen valita itse hyvän tai pahan ja jos ihminen valitsee pahan, eli toisen kuin Jumalan tahdon tien, hän tekee kerran Jumalalle tiliä jokaisesta lapsesta, joka jäi oman tahdon tiellä syntymättä.>
En ota Raamattua ollenkaan käteen, enkä siis huiski sillä. Tarkoitukseni on valaista erästä näkemystä palstan kestosuosikkiin.
Kaksi asiaa, joihin nimimerkin kirjoituksessa haluan kiinnittää huomiota. Toinen on hyvän ja pahan valitseminen. Tämä kirjoitus osoittaa, että kirjoittaja on valinnut hyvän. Mielestään. Hän on siis tässä suhteessa onnistunut kristitty. Tämän koulukunnan edustajat pitävät siitä kiinni, että kristitty siis osaa valita hyvän, ja pysyä siinä. En usko tähän.
Toinen on tilille vaatiminen. Usein näkee, että kun keskustelu kiihtyy, otetaan tämä asia lyömäaseeksi, ja vaaditaan isää ja äitiä tilille jokaisesta syntymättömästä lapsesta. Tässä ihminen on ilmeisesti siis kirjoittajan mielestä valinnut pahan. Minun käsitykseni on, että Jumala vaatii meitä tilille jokaisesta, pienimmästäkin rikkeestä. En siis usko tähänkään "osatotuuteen".
Oma näkemykseni on, että pariskunnan on hyvä huolehtia siitä, että lapsia tulee siihen tahtiin kuin on perheelle sopivaa. Minä kauhistun ajatusta, jonka mukaan jokin taho määrää lapsiluvun. Lapsilukuhan on yksi asia ihmisen elämässä, joskin tietysti tärkeä. Mutta tämän opetuksen mukaan saman tahon tulisi määrätä myös muut asiat elämässämme. Ei siis ole mielestäni oikein, että määrätään vain jotkin asiat. Jos vaaditaan johdonmukaisuutta, pitää myös olla opetuksessa johdonmukainen.
Iloitsen perheistä, jotka iloiten ottavat vastaan suuren määrän lapsia. Kuitenkin toisaalta kuuntelen vastenmielisesti näiden samojen isien ja äitien "vaativaa" kyselyä naapuriperheeltä, että "koskas teidän seuraava on tulossa?". Jos joku on luotu iloitsemaan suuresta perheestä, iloitkoon, mutta älköön missään nimessä vaadi muilta mitään. Se on vaaran paikka, jossa ihminen voi nopeasti ja huomaamattaan joutua joko vahingoniloon, ilkeyteen tai rakkaudettomuuteen lähimmäistä kohtaan. Tai näihin kaikkiin.
Miehiä haluaisin vielä herätellä kysymyksellä. Miten on, jos mies kesäisellä kadulla kulkiessan kiihottuu näkemästään naisesta, ja kotiin tullessaan vaatii vaimoltaan seksiä? Onko Jumalan järjestyksen mukainen siittäminen tapahtununt silloin, jos nainen jää raskaaksi?
Kyllähän me huolehdimme siitäkin, että säännöstelemme ruokailuamme omalle kehollemme sopivaksi. Vl-opetuksen mukaan ihmisen ei pidä välttää jääkaapille menemistä, jos siltä tuntuu. On sitten Jumalan asia, lihooko ihminen ennen pitkää vai ei. No, ehkä hieman ontuva vertaus, mutta toivon mukaan ajatus selviää.
Ei ehkäisy helppo asia ole. Se kuuluu juuri niihin asioihin, joista koulukunnat voivat kysyä toisiltaan: Sano, missä kohtaa Raamatussa ehkäisy on kielletty. Ja toisaalta: Sano missä kohtaa Raamaatussa ehkäisy ei ole kielletty. On siis vaikeaa kumota toisen näkökulmaa vääränä. Jokainen valitkoon itse oman tiensä tässä asiassa, kunhan ei vaadi toiselta mitään. Ainahan voi rukoilla toisen puolesta, jos tuntuu, että lähimmäinen menee omasta näkökulmasta vikaan. Itse en aina jaksa rukoilla edes omasta puolestani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tottakai kaikkivaltias Jumala, joka on elämän ja kuoleman Herra, päättää perheen lapsiluvun.
>>
Tottakai kaikkivaltias Jumala, joka on elämän ja kuoleman Herra, päättää perheen lapsiluvun.
>>
Oletko ottanut / saanut koskaan rokotuksia?
Miksi et anna Jumala, joka on elämän ja kuoleman Herra, päättää sitä sairastutko vai et?
Menetkö ylipäänsä lääkäriin, jos sairastut?
Miksi, jos kerran Jumala on elämän ja kuoleman herra, niin eikö Hän ole parempi huolehtija kuin lääkäri?
Eivätkö vakuutukset ole syntiä aivan samalla logiikalla, koska pitää uskossa luottaa siihen varjelukseen, että Jumala tietää sinua paremmin mikä on sinulle hyväksi ja mikä ei?
Jumala on antanut sinullekin järjen ymmärtää ettei Hän anna yhtään ainutta lasta, ellei sinun ja puolisosi sukusolut kohtaa. Myös ehkäisyä käyttävän lapsiluvun määrää kuitenkin viime kädessä kaikkivaltias Jumala. Ellet usko siihen, niin et usko Jumalan olevan kaikkivaltias;)
Sinua on siunattu selkeällä ajattelutavalla, ole kiitollinen Jumalalle siitä. Minulle tämä asia ei ole lainkaan selkeä, sillä kunnioittamani ja arvostamani lähimmäiset kristuksenuskoiset ihmiset ovat ymmärtäneet ja puhuvat eri tavalla tästä asiasta. Tottakai vihollinen on tällaisessa asiassa kärkkäänä aiheuttamassa eripuraa ihmisten välille, erityisesti kristittyjen välille. Sehän toivoo, ettei yksikään pelastuisi.
Minulle ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin valita, miten haluan ajatella. Jos kysyn muilta, he vastaavat omantuntonsa mukaan, ja saan kahdenlaisia vastauksia. On silti hyvä ettei ihminen pääse livahtamaan toisen selän taakse, vaan pitää itsekin koetella asioita. Selän taakse livahtaminen veltostuttaa ihmisen hengellisen elämän, ja tärkein asia saattaa hukkua näiden risujen sekaan.
Olen iloinen, jos kaikki kristityt ajattelevat kanssasi samalla tavalla kuin sinä. Silloin jokainen perhe saa "työrauhan", eikä kenellekään tule sellainen tunne, etten kehtaa enää näyttää naamaani, jos meille ei jostain syystä enää tulisikaan lapsia. Jos Jumala päättää, lähimmäiset eivät päätä. Eivätkä vihjaile ja painosta, eivät muistuta tilille joutumisesta syntymättömien lasten suhteen, nuhtele tottelemattomuudesta, eivätkä sulje ulkopuolelle. Perhe on perhe yhdenkin lapsen kanssa, samoin kuin monen lapsen kanssa. Kaikki kelpaavat kyllä.
En pidä ehkäisyä syntinä, enkä Raamatustakaan löydä muuta kohtaa kuin sen, että "Lisääntykää, älkääkä vähentykö". Lisääntymistä on lisääntyminen pienessäkin mittakaavassa. Tämä Raamatunkohta ei ole näkemykseni mukaan ristiriidassa ehkäisyn käytön suhteen.
Se miksi olen päätynyt tähän kantaan, perustuu moneen asiaan. Tässä muutamia:
Ensinnäkin sukusolut ovat kromosomiluvultaan haploideja (23), ja jakautumiseen kykenevät solut diploideja (46). Jakautuminen ja uuden ihmisen alku alkaa vasta hedelmöittymisen jälkeen.
Edelliseen perustuen tappamiseen vetoaminen ei ole kohtuullista, koska mitään elinkelpoista ei kuole. Eri asia on, jos abortti tehdään, kun sikiö on jo kehittynyt.
Jos kaksi mies ja nainen nukkuvat samassa sängyssä ilman ehkäisyn käyttöä, heille syntyy lapsia laskennallisesti 20.
Jos ehkäisy on kielletty, sen tulee olla kielletty kaikissa muodoissaan. Perusteena se, että synti on aina synti.
Edelliseen perustuen imettäminen on luonnollisin ehkäisykeino, ja itsensä Jumalan luoma. Imettäminen provosoi naisen elimistöä kehittämään hormonia, joka vähentää hedelmöittymistä. Hormonihoitoa siis, siinä kuin muukin hormonihoito.
Aiemmin kysyin, että onko oikein, jos mies kiihottuu, kun kadulla kulkiessaan näkee kaunin naisen. kotiin mennessään hän vaatii vaimolta seksiä, ja nainen jää raskaaksi. onko Jumalan järjestys toteutunut?
Jos pariskunta saa vaikkapa kahdeksan lasta, he ovat ylittäneet sen kynnyksen, ettei heitä kunnon kristitty enää tohdi soimata ehkäisystä, vaikka he sitten loppuelämänsä ehkäisisivätkin. Kaksinaamaisuutta, ja asian vääristelyä. Jos ehkäisy on synti, se on sitä aina.
Suurin kysymys on mielestäni omantunnon kysymys. Miten itse käyttäydyn tässä asiassa? Miten suhtaudun ehkäisyyn? Miten oma käsitykseni on suhteessa puolisoni käsitykseen. Olemmeko samaa mieltä asiasta: Onko yhteinen käsityksemme samanlainen kuin uskonyhteisömme käsitys? Miten suhtaudumme lähimmäisiimme tässä asiassa? Olemmeko painostamassa tai vaatimassa toisia johonkin tekoihin, suuntaan tai toiseen?
Jeesus ei painostanut ketään. Tulee kuitenkin mieleen, miten Hän suhtautui eri ihmisiin. Syntisiin, syntinsä tunteviin ihmisiin Hän suhtautui rakastavasti, mutta aina oikeassa oleviin ihmisiin Hän suhtautui nuhdellen, koska Hän näki heidän läviseen, heidän kovan anteeksiantamattoman sydämensä. Jos meidän on jotai npakko tehdä, on pyrittävä rakastamaan lähimmäistä, niinkuin omaa ruumista. Siinä jää nuhtelu ja kovuus taka-alalle, kun tätä käskyä alkaa noudattaa.
Olen samaa mieltä. täsmälleen. tällainen käsitys leviää onneksi vl:ienkin joukossa. 20-v ja kaikki ajattelevat näin. on kestämätöntä että vaaditaan sellasista mitä raamattu ei vaadi. ehkäisypillereissä on kysymys 2000-luvun selibaatista. saa rakastella silloinkin kun vaimolla on hormonit kohdilla. avioelämän eräs kohokohta. jos aina on raskaana, niin koskaan ei pääse osalliseksi jumalan luomasta seksuaalisuudesta ja normaalista naiseudesta. naiseus on muutakin kuin äitiyttä.
Minäkin ajattelen, ja toivon tämän käsityksen lisääntyvän. Jotkin asiat ovat jäänteitä, joista on vaikea päästä eroon. Jos jokin asia on synniksi luettu, on selvää että vaikea opetusta on kumota. Sehän horjuttaa koko järjestelmää. Jos yksi asia on opetettu pieleen, onko mahdollisesti jotakin muutakin hapatusta joutunut taikinaan?
Tässä ei auta kuin rehellisyys, ja asioiden silmiin katsominen. Jos jotakin asiaa pitää salata ja peitellä, on varmaakin varmempaa, että siitä nousee kysymyksiä. Kuten itsellenikin tässä ehkäisyasiassa. Kirjoitit osuvasti siitä, miten hienosta ja tärkeästä asiasta oikeastaan on kysymys.
Kerron hyvän esimerkin, joka itseäni huvittaa, ja myöskin laajentaa omaa "sektoria". Eräs tunnettu tiedemies lausui lokomotiivin keksimisen jälkeen, että "vaikka juna onkin saatu kulkemaan raiteilla, se ei tule koskaan saavuttamaan 30 km/h nopeutta." Näin siis uskottiin aivan vakavissaan hieman yli sata vuotta sitten. Nyt kun pendolinot sun muut luotijunat kulkevat 250-300km/h, voi ihminen, kristittykin, vapaasti istua kyytiin, ja todeta että yli kolmeakymppiä mennään. Surin osa ihmisistä silloin oli varmasti tiedemiehen kanssa samaa mieltä, (minä mukaanlukien, jos olisin silloin elänyt), että moiset helvetinkoneet joutaisivat tuhottavaksi, sellaisia ei tarvita. Ihmiseen näyttää olevan sisäänrakennettu jonkinlainen muutoksensenvastaisuus, joka ylläpitää turvallisuudentunnettamme. Näin on hyvä, kun näin on aina ennenkin ollut hyvä. Vai onko?
Tietomme on lisääntynyt monessa suhteessa, ja esimerkiksi naisen seksuaalisuus on pitkään ollut vaiettu puheenaihe. Todennäköisesti kirkon painostuksesta asiat, jopa tieteelliset teokset on julkaistu häveliäämpinä ja salatumpina kuin tietoa olisi ollut. Tiedä häntä, miksi näin toimittiiin. Ehkä miesten hallitsemassa maailmassa oli helpompaa alistaa ajattelu tietynlaiseksi, ilman että joku sitä kyseenalaistaa. Ja ainahan kyseenalaistajilta saatiin kaula poikki.
Ymmärrän hyvin hengellisten opettajien vastuun opetuksesta, jotta kenenkään kuolemattomalle sielulle ei tulisi vahinkoa, mutta keskustelun tukahduttaminen on huono keino hallita lammaslaumaa. Neuvothan ovat tietyllä tavalla aina varovaisia: Jos joku tulee kysymään neuvoa vaikkapa puhujaveljeltä, onko se ja se asia hyväksi, puhujaveli automaattisesti havaitsee, että kysyjällä on asian kanssa ongelma. Kysymykseen on siis helpointa ja varminta vastata, ettei se ja se ole sopivaa, silloin ollaan aina kuivilla. Parasta aina olisi, jos saataisiin aikaan keskustelua itse asiasta, eikä vain vastaus, että jokin asia on hyvästä tai pahasta, koska näin on ennenkin opetettu.
Kieltoja, käskyjä ja kehotuksia on tämä maailma täynnä. Olisi joskus hyvä osoittaa lampaille, että kelpaan kyllä juuri tällaisena, ilman vaatimuksia. Jos lammas sen pääsee tuntemaan, se on tyytyväinen, ja jaksaa taas vähän matkaa eteenpäin.
taas, että toiset niin voimakkaasti haluavat lähteä tekojen tielle tässä lapsiasiassakin. Päivämiehessäkin oli jokin aika sitten kirjoitus tähän tapaan: kyllä sitä sitten vanhana saa hyvällä mielellä odottaa taivaaseen pääsyä, kun on jaksanut ottaa vastaan kaikki lapset. Ihan kuin taivaaseen pääsyn edellytys olisi se, onko ottanut vastaan kaikki lapset vai ei. Niin ja vielä olla hyvällä mielellä, kun on onnistunut tässä asiassa.
Mielestäni tässä oli menty täysin hakoteille. Minä olen aina uskonut että taivaskelpoisia eivät ole ne, jotka ovat hyvin onnistuneet. Vaan ne, jotka nöyrästi luottavat Jumalan armoon, ja tahtovat uskoa epäonnistumisetkin anteeksi.