Huom! Te joille on tullut synnytyksessä pahempia repeämiä (3 tai 4 asteen, siis sulkijalihakseen asti ulottuvia repeämiä.
Onko teille annettu selitystä siitä miksi näin on päässyt tapahtumaan??
Se ei kuitenkaan ole tavallista. Käsittääkseni aika harvinaista varsinkin jos varsinaista syytä ei ole.
Syy pahalle repeämiselle löytyy ainakin joissakin tapauksissa; iso lapsi, virhetarjonta ym.
Onko teille annettu selitystä siitä miksi näin on päässyt tapahtumaan??
Se ei kuitenkaan ole tavallista. Käsittääkseni aika harvinaista varsinkin jos varsinaista syytä ei ole.
Syy pahalle repeämiselle löytyy ainakin joissakin tapauksissa; iso lapsi, virhetarjonta ym.
Vastaukset 23
Vanhimmat
"Onko teille annettu selitystä siitä miksi näin on päässyt tapahtumaan??"
Yritätkö jotenkin väittää että tapahtunut olisi henkilökunnan aiheuttamaa? Vai mitä oikein tavoittelet viestilläsi?
Osa synnytykseen liittyvistä asioista on kätilön tehtäviä, joten, kätilö, älä käy kuumana!
Totuus on se, ettei kolmannen asteen repeämää voi ennakoida. Siihen vaikuttaa niin monet tekijät. Turha lähteä syyllistämislinjalle. Taitavinkaan kätilö tai gynekologi ei voi estää kolmannen asteen repeämän syntymistä. Ihmiset oppikaa ottamaan vastuu omasta elämästänne. Tuolla logiikalla synyytykseen kuollut nainen tuli mrhatuksi kätilön toimesta - hei ..
Tutkimustulokset puhuvat sen puolesta, ettei välilihan tukeminen estä repeämiä, ainoastaan vauvan pään tukeminen siis tukeminen ettei pää pääse runnomaan liian kovalla vauhdilla vaan hitaammassa vaudissa kudokset ehtivät venyä ja repeämiä syntyy vähemmän.
Tammisaaressa esimerkiksi välilihaa ei tueta ollenkaan ja naistenklinikalla Hgissä tukevat melkein kaikki ja repeämiä on molemmissa paikoissa ihan yhtä paljon. Toisaalta taas esimerkiksi jakkarasynnytyksissä tukeminen on lähestulkoon mahdotonta ja kuitenkaan jakkarasynnytyksissäkään ei revetä yhtään sen enempää kuin 1/2-istuvassa asennossa välilihaa tukien.
Tämä pyyhkeellä "tukeminen" sitten perustuukin ihan eri juttuun ja siinä ei ideana edes ole se varsinainen tukeminen vaan se, että lämmin pyyhe välilihalla vilkastuttaa verenkiertoa ja pehmentää kudoksia ->vähentää repeämistä.
tuota noin, itse asiassa kokenut kätilö pystyy kyllä arvioimaan kudosvastusta, onko se normaali vai tiukka ja tekee siihen perustuen ratkaisunsa.
Yleensä riittää vauvan pään "ponnahtamisen" estäminen, mutta jos väliha on todella tiukka, niin pahojen repeämien ehkäisyksi on tehtävä episiotomia eli välilihanleikkaus. Se paitsi väljentää ulostuloaukkoa niin myös ohjaa mahdollista lisärepeämää kohti reittä eikä kohti peräsuolta, jolloin vammat ovat huomattavasti rajummat.
Mielestäni kätilön kuuluu pystyä perustelemaan päätöksensä, mikäli jättää epparin tekemättä ja asiakas repeää peräsuoleen asti. Joskus hiivatulehdus voi aiheuttaa välilihan ennakoimatonta repeämistä, mutta tämä on harvinaisuus ja sekin kireys on ihan sormin tunnettavissa ja siten ennakoitavissa.
asenne.
Käsittääkseni ketjun aloittaja, ei syyllistä ketään, haluaisi vain tietää.
itse heti ajattelet noin...?
kuitenkin että kätilölläkin on omat tehtävänsä. Kaikille asioille löytyy omat syynsä.
Oletko kenties itse synnyttänyt ja saanut kolmannen tai peräti neljännen asteen repeämän?
Ketäänhän ei syyllistetä kuitenkaan jos SYY tapatuneelle halutaan tietää!!
että eppari ohjaisi repeämien suuntaa...
Mun eppari repesi 5cm sisäänpäin ja lisäksi ankkurinmallisesti ulospäin eli niinkuin ylös ja alas eikä niinkään reiden suuntaan... Sulkijalihaksetkaan ei siis ollu kovinkaan kaukana ja kätilön positiivinen kommentti oli että "ei revennyt sinne asti että ei tule pidätysvaikeuksia". (Jes, lohtu se on tuokin...)
saada tietää! Syyllistämäänhän ei voi rueta jälkeenpäin kun tilanne on niin "hetkessä ohi" ja päätöksillä on kiire..
Mutta minä pääsin sairaalasta kotiin tietämättä mitä alakerralle on käynyt - selvisi sitten vasta JÄLKITARKASTUKSESSA kun kysyin lääkäriltä! Joten naiset kysykää ja kysykää ja vielä kerran kysykää ja tarkistakaa ettei jää mikään kaivelemaan. Nimim. kokemusta on...
3. asteen repeämän kohdalla luulisi, että synnyttäjälle selitettäisiin, mikä mahdollisesti on sen voinut aiheuttaa. Kyseessähän on kuitenkin harvinaisempi tilanne.
Sinua ilmeisesti on jäänyt asia mietityttämään ja voisithan jutella tai tiedustella asiaa neuvolan terveydenhoitajan kanssa. Hän osaa neuvoa tarvittaessa tahon, mistä voisi saada tietoa.
Sairaalan kertomusteksteissä voisi olla mainintaa, minkä epäillään aiheuttaneen. Lääkärihän sen on ainakin ommellut eli on varmaan sanellut tekstiä potilastietoihisi.
siksi hieman mietityttää kun itsellä ei lääkäreiden mukaan mitään syytä ollut noin isoon repeämiseen... Kaikki sujui "normaalisti" ei imikuppisynnytystä, kätilö tuki pyyhkeellä, suht.pieni vauva...
Kätilöllä on aina oltava perustelut siihen, miksi tekee, mitä tekee ja milloin tekee. Mutta, joskus kätilön ammattitaidosta huolimatta voi sattua jotain, mitä ei etukäteen osattu arvioida.
Pitää muistaa myös se, että myös kätilöt ovat vain ihmisiä... Ja ihmiset voivat tehdä arviointivirheitä.
löydy. Kolmannen ja neljännen asteen repeämät ovat yksi mahdollinen normaaliin synnytykseen kuuluva riski (harvinainen tosin). Sitä ei voi estää, jos se on tullakseen, vaikka kätilö tukisi miten tai tekisi kuinka suuren episiotomian tahansa. Repeämä voi tulla myös episiotomiasta huolimatta. Joillakin on erityisen hauras kudos, tai erityisen matala väliliha, tai jokin muu syy. Voit saada vastaukseksi epäilyn jostain tietystä syystä, mutta varmasti ei koskaan voi sanoa.
tiettävästi vaikuta mitenkään repeämien syntyyn onko matala väliliha tai esim. kudoksen hauraus.
Ne eivät ole tieteellisesti todistettuja syitä.
Muuten olen samaa mieltä.
No entä sitten jos kätilö jättääkin tukematta juuri pään tai hartijoiden tullessa esiin ja repeämä syntyyy siksi? Sanotaanko sitten vain että "kaikenlaista tapahtuu" vaikka jäisi elinikäiset vaivat mitä yleensä kolmannen ja neljännen asteen repeämistä syntyy!
Haluan herättää aiheesta keskustelua, en syyllistää ketään.
sisäelinrepeytymiä pääsee ilmeisen usein (?) alatiesynnytyksen yhteydessä tapahtumaan. Tällöin siis esimerkiksi lantionseudun sisäelinten sidekudokset repeävät ja aiheuttavat eri asteisia laskeumia.
Sitä en tiedä, tahdotaanko/halutaanko/osataanko näihin repeämiin johtavia tekijöitä arvioida ennen synnytystä tai sen jälkeen. Ilmeisesti ei, eikä edes halua moiseen ole, sillä sekin voinee tulla yhteiskunnalle kalliiksi. Ihmeen vähän yritetään arvioida synnytystä etukäteen tapauskohtaisesti tai sen jälkeen, eikä ketään (siis alan ihmisiä) se paljoakaan kiinnosta. On melkoisen helppo todeta kaikkeen mitä synnytyksessä tapahtuu, että "se on luonnollista" ja siten ollen mikä tahansa mahdollista ja naisten vain kestettävä.
Ihme kun näistä asioista ei kerrota mitään synnytysvalmennuksen aikana.
melkein kaikkea mitä synnytyksessä tapahtuu kuitetaan sanomalla että "nämä kuuluvat synnytyksen riskeihin".
Synnytyksestä johtuvia laskeumia hoidetaan fysioterapian keinoin jolla ikäänkuin siirretään leikkaushoitoa myöhäisempään vaiheeseen eli tuonne 50-60 ikävuoden tietämille. Leikkausta kun ei voi eikä haluta uusia kovin usein.
Näistä asioistaa joita tapahtuu harvemmin eli kolmannen ja neljännen asteen repeämät, ja repeämistä johtuvat laskeumat ei puhuta missään vaiheessa ennen synnytystä tai synnytyksen jälkeen. Jokainen saa itse parannella itseään kuten parhaaksi näkee.
Yleensä lääketieteessä pyritään kertomaan syy seuraussuhteet. Eli joskysytään: miksi jotakin pahempaa tapahtui synnytyksessä. Vastaus on, synnytit!! kuuluu asiaan! Onkohan kuitenkaan näin että kaikki mitä tapahtuu saakin tapahtua...
muuten mitä hyötyä siitä episiotomiasta on repeämisenehkäisijänä kun sehän on jo itsessään sama kuin repeämä eli jos se on tehty niin vaikka se on tieten tahtoen tehty niin se tuloshan eli iso haava, on ihan sama kuin mitä repeämisenkin tulos olisi. eli eikö ole vähän outo ilmaus että trepeäminen ehkäistiin episiotomialla kun se on kuitenkin käytännössä sama että onko se haava ilmaantunut leikkaamalla vai repeämällä. aika lyhytnäköistä yhteiskunnalta olla tekemättä kaikkea mahdollista synnytyksien vaurioiden ehkäisemiseksi, koska se todennäköisesti aiheuttaa välillisesti monien sellaisten lasten syntymättömyyden jotka muuten olisivat syntyneet. jos esim. jollekkin tulee synnytyksestä niin isot traumat ettei enää hanki lapsia vaikka muuten olisi hankkinut. eli jos tällainen henkilö tekisi lisääkin lapsia jos voisi olla varma että pääsisi keisarinleikkaukseen, niin se olisi varmasti yhteiskunnalle pitkällä tähtäimellä edukkaampaa kuin se että nämä lapset jäävät kokonaan syntymättä.
kohdellaan kuin idiootteja.
Synnytysvalmennuksissa ei kerrota mitään episiotomioista, rtepemistä, laskeumista eikä varsinkaan omasta olosta jälkeenpäin tai toipumisesta ylipäätään. Netin varassa naiset ovat vähän heikoilla... Onneksi on sentään tämä vertaistuki netissä ;)
Mä olisin ainakin halunnut etukäteen tietää että alakerran ulkonäkö muuttuu ja miten muuttuu ja miten repeämät syntyy ja miksi ja mikä siihen vaikuttaa ja miten niistä parannutaan ja toivutaan.
Naisia kohdellaan vähän hyssytellen silkkihansikkain eikä faktoja ja tosiasioita kerrota! AAARGH!
SISÄELIREPEYMIÄ :/ niistä en ole kuullutkaan... Apua...
Minulle tuli 4.aasteen repeämät, koska lapsi oli liian suuri.
Pelkäsin ennenn synnytystä lapsen olevan liian suuri. Minut lähetettiin pelkopoliklinikalle ja vakuutettiin lapsen olevan 3,5kg. Lääkäri myös teki ultraäänitutkimuksen viikkoa ennen synnytystä ja vakuutti että lapsi on 3650g eikä enää kasva.
Lapsi oli lähes 5kg. Hän jäi hartioista kiinni synnytyskanavaan ja hänet revittiin väkisin ulos. Tässä yhteydessä repesin.
Synnytyksen jälkeen minut parsittiin leikkaussalissa.Lääkäri kiljui paniikissa että ei ole mikään kirurgi ja korjaus on vaikeaa. Synnytyksestä on nyt 8kk ja vieläkin tulee välillä kiire vessaan ym. Myös yksi haava peräsuolessa on osittain auki ja vuotaa verta silloin tällöin koska sitä ei korjattu kunnolla.Naistenklinikalla , jossa synnytys tapahtui, ei myönnetty haavan olevan auki mutta Meilahdessa kirurgi totesi asian. Pelkään etten parane ikinä ja joudun työkyvyttömäksi sen takia, että lääkäri ei ottanut minua vakavasti
4.asteen repeämä siis (ainakin minulla):emättimen ja välilihan lisäksi molemmat sulkijalihakset menivät täysin poikki ja ainakaan sisempää ei ihan kunnolla saatu kuntoon. Toimivat kuitenkin jotakuinkin. Lisäksi peräsuoli repesi eikä haava oikein tahdo parantua..
Vastaukseni alkuperäiseen kysymykseen, kyllä selitys annettiin. 3.asteen repeämä (täydellinen välilihan repeymä ulottuen peräaukon sulkijalihakseen) johtui minulla synnytyslääkärin mukaan siitä, että lapsen heikenneiden sydänäänien takia piti nopeasti ottaa lapsi ulos imukupilla. Paikat eivät siis ehtineet venyä kunnolla, kun vauva riuhtaistiin äkkiä ulos. Kätilö oli tehnyt potilasselostukseni mukaan "reilun episiotomian", joten en koe, että henkilökunta olisi tehnyt mitää virhettä. Lääkäri sanoi myös, että omalla toiminnallani en olisi voinut estää repeämän syntyä, vaan olisin revennyt vaikka olisin tehnyt jotain toisin. Koen siis, että kohdalleni sattui vain huono onni.
LÄäkärin mukaan kudokset näyttivät parantuneilta jälkitarkastuksessa, mutta en itse koe vielä täysin parantuneeni (nyt 6 kk synnytyksestä). Kovan ulosteen mukana tulee joskus verta. En ole jaksanut riittävän ahkerasti toteuttaa fysioterapeutin minulle antamia jumppaohjeita, mistä syystä on vielä joskus virtsankarkailua. Uskon että karkailuvaiva paranee, jos jumppaisin ahkerammin.
Minulle on kyllä vakuuteltu, että suurin osa paranee, jos toteuttaa vain annettua lantionpohjalihasten jumppaohjelmaa.
on inulla tehty? Yleensähän se tehdään sivuun ettei repeäisi suoleen asti...
Reilu episiotomia kuulostaa niin kamalalta! Vaikka mullakin on eppari ja lisäks noin 10cm repeämää ja jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi haava-aluetta isoksi.