Viisi vuotta ollaan seurusteltu, eikä suhde mene miteenkään eteenpäin. Ainut ns. suuri asia mitä meille on tapahtunut on, että muutettiin nelisen vuotta sitten yhteen.
Mies ei koskaan haaveile tulevaisuudesta, puhu naimisiinmenosta tai lasten hankinnasta. Minä niistä saan yksinäni höpistä. Kosiakkaan hän ei tahdo, sillä hänen mielestään menisimme kihloihin vain "koska muutkin menevät". Miten me ajatellaankin asioista nykyään niin erilailla? Minulle se, että hän kosisi olisi merkki siitä, että hän todella rakastaa ja haluaa sitoutua.
Tuntuu, että ahdistun päivä päivältä enemmän. Hän pitää suhdettamme itsestään selvyytenä, minä toivoisin, että hän edes joskus aloittaisi lauseen "sitten kun meillä on lapsia niin..".
Kyllä hän on myöntänyt haluavansa ns. normaalin elämän eli työn, oman asunnon ja lapset, jos olen sitä häneltä kysynyt. Mitään hän ei vaan niiden eteen tee. Eli puhuttu on kaikesta, tuloksetta.
Nyt olen todella tympiintynyt tähän kaikkeen. Tekisi mieli jättää se saamaton vätys!! Olen niin kateellinen kaikille ystävilleni heidän kihlaus ja vauva- uutisistaan. Naisena sitä kaipaisi, että omassa elämässäkin tapahtuisi jotain. Ja minähän en kosi, siitä periaatteesta en aio tinkiä. Haluan kokea sen tunteen, että minua kositaan.
Mies ei koskaan haaveile tulevaisuudesta, puhu naimisiinmenosta tai lasten hankinnasta. Minä niistä saan yksinäni höpistä. Kosiakkaan hän ei tahdo, sillä hänen mielestään menisimme kihloihin vain "koska muutkin menevät". Miten me ajatellaankin asioista nykyään niin erilailla? Minulle se, että hän kosisi olisi merkki siitä, että hän todella rakastaa ja haluaa sitoutua.
Tuntuu, että ahdistun päivä päivältä enemmän. Hän pitää suhdettamme itsestään selvyytenä, minä toivoisin, että hän edes joskus aloittaisi lauseen "sitten kun meillä on lapsia niin..".
Kyllä hän on myöntänyt haluavansa ns. normaalin elämän eli työn, oman asunnon ja lapset, jos olen sitä häneltä kysynyt. Mitään hän ei vaan niiden eteen tee. Eli puhuttu on kaikesta, tuloksetta.
Nyt olen todella tympiintynyt tähän kaikkeen. Tekisi mieli jättää se saamaton vätys!! Olen niin kateellinen kaikille ystävilleni heidän kihlaus ja vauva- uutisistaan. Naisena sitä kaipaisi, että omassa elämässäkin tapahtuisi jotain. Ja minähän en kosi, siitä periaatteesta en aio tinkiä. Haluan kokea sen tunteen, että minua kositaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaa harmilliselta... Luulen että miehesi ei ihan ole sitten valmis vielä siihen.. Ehkä hän haluaa varmistaa että olette taloudellisesti hyvässä tilanteessa ennekuin teette mitään suurempia. Tai ehkä hänelle on tärkeää että sinä uskot hänen rakastavan ilman mitään todisteita siitä... Tai sitten kiinnostus vain on laimentunut.. Tai sitten hän vain on tyytyväinen tilanteeseen nyt. Ehkä miestäsi pelottaa edetä pidemmälle..
mitään ei ole vielä suhteessa tapahtunut,niin ei tule tapahtumaankaan.Älä tuhlaa elämääsi huomataksesi,ettei miehellä ollutkaan samoja tulevaisuuden suunnitelmia kuin sinulla.Sori vaan,mutta näin se on.
Jos et kerro tunteistasi (vaikka printtaat tuon viestisi, ja lyöt sen pojulle kouraan), et voi koskaan tietää mitä olisi voinut olla.
Luultavasti saisit aikaan säpinää, suuntaan tai toiseen. Mutta kuitenkaan et junnaisi paikallaan.
minä otin toisen ja kuudetta vuotta jo onnellisesti naimisissa,2 lasta,koira ja talo. =)=)
Mulla sama homma, tosin odotteluun meni melkein kymmenen vuotta, sitten riitti. Asioista (perheen perustaminen, naimisiin meno jne.) oli keskusteltu monesti viimeisten n. viiden vuoden aikana ja lupauksen vuoden sisällä tapahtuvasta kosinnastakin sain, mutta mitään ei siltikään tapahtunut sovitun ajan puitteissa. Parisuhteemme ei kuulemma toiminut tarpeeksi hyvin. Ja suoraan sanottuna, kynnys kaiken korjaamiseen täydelliseksi tuntui ainakin minusta ihan liian korkealta eli homma oli siis kuivunut kasaan. Mulle nousi vielä sellainen uhmakin, että jollei kerta kelpaa, niin antaa sitten olla. Turha sitä yksin on yrittää maailmaa parantaa, jollei toinen tee asian eteen mitään ja vaan valittaa.
Monesti olin jo päättänyt ottaa ja lähteä, mutta ikuisen jahkailun ja hyväuskoisen "kyllä tämä tästä vielä..." -asenteen vuoksi siihen meni noin kauan. Vihdoin sain itseni irti ja nyt onkin sitten ihan eri kuviot (mies ja lapsi). Niitä ei ko. henkilön kanssa olisi vieläkään, sen tiedän nyt.
Suosittelen, että kerrot suoraan tunteesi ja sanot, että sinun elämäsi on siinä pisteessä, että jotain on tapahduttava tai joudut lähtemään etsimään sitä jotain muualta (jos sinusta itsestäsi siltä siis tuntuu). Ikävä tosiasia on, että nainen ei voi ikuisesti odottaa, ainakaan lasten teolle "oikeaa hetkeä"... Maailma on täynnä miehiä joilla on, onneksi, vielä se perinteinen käsitys elämän etenemisestä.
Tsemppiä ja hyvää kevättä!
Tää on taas näitä isien juttuja !