Sissit ja Tj

Sissikomppania - metsän nopeimmat eläimet
Reserviupseerikoulun Sissikomppaniaan kuuluu kaksi samantyylistä, mutta kuitenkin niin erilaista linjaa; sissi- sekä tiedustelulinja. Molemmat linjat kulkevat talvi- ja jatkosodan kunniakkaiden kaukopartiomiesten jalanjäljissä. Taistelua harjoitellaan äärimmäisissä olosuhteissa vihollisen selustassa kaukana omista joukoista.

Kovaa kuria kasarmilla
Voi sitä helinää, helskettä ja kaljujen kiiltoa, kun sissikomppanian klanipäät sinkoilevat oppitunneille, maneesiin tai muonituskeskukseen! Tiukka särmääminen aloitettiin jo ensimmäisinä päivinä, kun saavuimme reserviupseerikouluun. Kaikkialle minne vaan pystyi juoksemaan, juostiin. Näin saatiin kaikki mahdollinen aika hyötykäyttöön koulutusta varten eikä turhaa odottelua ollut juuri lainkaan.

Oppitunneilla harjoiteltiin ensin kaikki teoriassa ja seuraavaksi olikin luvassa muodollinen harjoitus kasarmialueella. Nämä useaan kertaan toteutetut harjoitukset loivat vahvan pohjan toiminnalle metsässä, mikä tuli todistettua monissa taisteluharjoituksissa. Metsään lähtöä edeltävänä iltana pakkasimme isot ja painavat rinkat. Koska sissien ja tiedustelijoiden toimenkuvaan kuuluu vihollisen selustassa toimiminen, piti mukaan ottaa myös muonapussit ja vesipullot sillä täydennys ei ollut aina mahdollista.

Metsässä kuin kotonaan
Sissikomppanian ehdottomasti tärkein luokkahuone on metsä. Siellä kasarmilla opitut ja lähimaastossa harjoitellut asiat hiotaan täydellisiksi kokonaisuuksiksi. Sissikomppanian taisteluharjoituksissa hikoillaan enemmän, valvotaan pidempään ja syödään vähemmän kuin muiden yksiköiden harjoituksissa. Miehen mittaiset ja vähintään yhtä painavat rinkat kulkevat aina siellä missä miehetkin.

Perusharjoituksissa harjoittelimme sissitoimintaa ja tiedustelua omien ryhmien kesken, mutta yhteistoimintaharjoituksissa pääsimme toimimaan muiden yksiköiden kanssa yhteistyössä. Mikäpä opettaisi toimintaa paremmin kuin koottujen iskujen tekeminen elävää maalia vastaan tai oikean vihollisen tiedustelu. Näissä harjoituksissa syntyi yhteishenki, joka ei rakoile tiukimmassakaan tilanteessa.

Sissilinja - tuhoa ja kauhua
Jokaiselta Suomen armeijan sotilaalta edellytetään sissitoiminnan osaamista, mutta sissilinjan soturit ovat oman erikoisalansa horjumattomia mestareita. Rintamalinjojen takana, keskellä vihollisjoukkojen kuhinaa toimivat sissit iskevät aina miekkansa vihollisen heikoimpaan kohtaan. Huoltokuljetuksia suojaavat osat ovat tuskin ehtineet kääntää putkensa kohti metsää, kun sissit ovat jo poistuneet nopeasti, mutta äänettömästi paikalta jättäen jälkeensä tuhottuja ajoneuvoja.
Erikokoisten tieliikenteen väijytysten lisäksi vihollisen huolen aiheita ovat sissien kootut iskut. Yksikään tukikohta tai keskus ei ole turvassa näiltä armottoman tarkoilta ja tuhoisilta hyökkäyksiltä, joita sissit suorittavat kellonajasta ja olosuhteista riippumatta. Sissijoukkue onkin vihollisen selustassa oikea täsmäase. Sissit iskee!

Tiedustelulinja - aina askeleen edellä
"Aina askeleen edellä" -iskulause on tosi kuin vesi, kun kyseessä on Sissikomppanian tiedustelulinja. Nykyajan sodankäynnissä moni asia on riippuvainen tiedustelun onnistumisesta. Näkymättöminä pysyvät tiedusteluryhmät ahertavat niska limassa, jotta pataljoonankomentajan tiedonjano saataisiin sammutettua. Nämä elintärkeät tiedot auttavat häntä tietämään mitä on edessä ja suunnittelemaan joukkojen ryhmitykset.

Kun tiedustelu on käynnissä ilma on täynnä radiosignaaleja, tietotulva on ehtymätön. Johtamispaikalla sanomalaite piipittää taukoamatta vastaanottaen ryhmien lähettämiä sanomia vihollisesta. Ryhmät tonkivat tiedot vihollisesta taidokkaasti ja itsensä likoon täysillä laittaen. Vihollisen on erittäin hankala havaita hyvin naamioitunutta, lähes äänettömästi liikkuvaa ammattitaitoista tiedustelijaa. Pataljoonankomentaja saa tarvitsemansa tiedot vihollisen määrästä ja ryhmityksestä määräaikaan mennessä ja pystyy aloittamaan valmistellun hyökkäyksen.
Tiedustelua on neljä eri lajia; tähystys-, suunnassa-, kohteen- ja partiotiedustelua. Kutakin lajia käytetään eri tilanteissa. Yksikään tiedustelutehtävä ei ole samanlainen. Siispä tiedustelijan tulee olla hyvin kekseliäs ja nokkela sekä ennen kaikkea - aina askeleen edellä.

Uo Ukkola TO
Uo Pirkkalainen J-M






Tulenjohtopatteri

Tulenjohtajassa on puolet jääkäriä ja puolet tykkimiestä. Tämä tykistön nurmipora taistelee hyökkäyksen kärjen mukana ja tuntee epäsuoran tulen kuin oman M-91:nsä takataskut. Tulenjohtajan tehtävä on ohjata tykistön tuli vihollisen niskaan ja näin tukea omien joukkojen toimintaa. Usean taistelun ratkaisu on kiinni epäsuoran tulen käytön onnistumisesta.

Kaikki alkoi tästä…
Kun kurssi 221 eräänä lokakuisena aamuna järjestyi kahdeksaan riviin, oli tulevilla epäsuoran tulen jumalilla vielä monta kysymystä mieltänsä vaivaamassa. Olenko nyt varusmiesurani huipulla? Mikä se RUK-henki oikein on? Liekö tuo se Hotelli Hilton, josta meille on kerrottu tarunhohtoisia juttuja? Vastauksia - sekä ensimmäiset salmiakkinsa - tuoreet upseerioppilaat saivat heti tulopuhuttelussa ja huomasivat, että paljon työtä on edessä ennen kuin salmiakkien taistelijaparit löytyvät. Ensimmäiset viikot olivat totuttelua RUK:n ja tulenjohtopatterin tavoille. Järjestymis-, pinkanteko- ja marssilauluharjoitukset ilahduttivat tulevia johtajia runsaudellaan. Myös ilta- ja aamutoimet saivat osansa harjoittelusta.

Tulenjohtopatterissa koulutusta saamassa on kolme tulenjohtuetta sekä tiedustelutulenjohtue, kurssin alkaessa yhteensä 119 taistelijaa. Tulenjohtoryhmään kuuluu tulenjohtaja, tulenjohtoaliupseeri, tulenjohtomies sekä yhdestä kahteen viestimiestä. He seuraavat jääkärijoukkuetta herkeämättä tulenjohtajan toimiessa joukkueenjohtajan taistelijaparina. Tiedustelutulenjohtajat harrastavat tulenjohtamisen lisäksi myös tiedustelua, joka tekee heidän koulutuksestaan hieman erilaisen. Tiedustelutulenjohtopartio singahtelee metsässä tiedusteluryhmän mukana, suorittaa partio- ja kohteentiedustelua sekä rankaisee havaittuja maaleja tykistön tuliryöpyllä. Epäsuoran tulen metsänhaltijoiksikin nimitetyt tiedustelutulenjohtajat viettävät enimmän osan ajastaan korvessa, joten heidän varusteisiinsa kuuluvat mm. rinkka ja keittovälineet.

Oppia saamassa
Luokka Vimpelin sileät tekonahkapenkit tulivat tulenjohtajille erittäin tutuiksi ensimmäisen kurssikuukauden aikana. Tulenjohto-oppia opeteltiin päivästä toiseen ja välillä illallakin. Itämaisia viisauksiakin hyödyksi käyttäen ammattitaitoiset kouluttajat juurruttivat oppilaiden päähän niin tulensiirron, lähialueen tulituksen kuin vaikutusammuntaan siirtymisenkin. Oppitunnit väsyttivät välillä, mutta tieto asioiden tärkeydestä piti useimmat upseerioppilaat tajuissaan. Kun oppia oli taottu tarpeeksi päähän lämpimissä sisätiloissa, siirryttiin syksyisen Haminan lähialueelle, jossa tutustuttiin tulenjohtamiseen käytännössä. Sää näillä pommauksilla oli vaihteleva: välillä satoi räntää, välillä oli poutaa ja kerran niin liukasta, että pahaa aavistamattomat polkupyöräilevät viestimiehet saivat kokea tien jäisyyden hyvin konkreettisella tavalla. Matka pommaukseen piteni kerta kerralta, mutta samalla kasvoi myös johtueiden yhteishenki sekä taistelutahto. Käytännön harjoittelu opetti tulenjohtoryhmän tehtäviä ja tulenjohtamista tehokkaasti, koska olosuhteet olivat varsin idyllinomaiset: näkyvyys 1000m, takana pitkä yöuni ja kokelas vieressä ohjeita antamassa.

Perusharjoitus oli ensimmäinen tosi koitos, jossa tulenjohtajat nukkuivat ensimmäiset lyhyet telttayönsä upseerioppilaina. Johtajasuorituksia oli jaossa, kun puolustukseen ryhmittymistä, käsisuuntakehämittausta ja viestilinjan rakennusta harjoiteltiin. Harjoituksessa uhrattiin aikaa myös liikuntaharjoitteisiin ja rastikoulutukseen, joista ehkä mieleenpainuvin oli eräs Tilleyn käyttökoulutus. Yksi virstanpylväs upseerioppilaiden elämässä oli PH:n paluumarssi, joka yhtenä kovimmista liikuntasuoritteista jätti varmasti jälkensä taistelijoiden mieliin ja selkänahkoihin. Marssin jälkeen väsyneitä miehiä odotti aina niin ihana kalustohässäkkä. Valmius toimia tulenjohtajana kasvoi harjoituksen aikana joka taistelijalla ja kaikki odottivat innolla tulevia yhteistoimintaharjoituksia…

Edustusta ja yhteistoimintaa
Tulenjohtopatterin taistelijat esiintyivät kurssin aikana edukseen oppilaskunnassa. Puheenjohtaja uo Sarparannan, sosiaalijaoston puheenjohtaja uo Laurin ja hengellisen jaoston puheenjohtaja uo Helmisen lisäksi useat jaostovirkailijat kantoivat kortensa yhteiseen OK-kekoon.

Kirkkojärven marssissa tulenjohtajat sijoittuvat kuudenneksi ottaen reilun voiton patteri-sarjassa. Tiedustelutulenjohtue oli joukkuekisan neljäs, jota voi pitää loistavana suorituksena. Marssi oli omiaan parantamaan johtueiden jo valmiiksi tiivistä yhteishenkeä. Taistelijaparia autettiin, loukkaantuneita tuettiin ja jopa raahattiin perässä. Johtueiden saama suuri sakkojen määrä muodostui kuitenkin esteeksi patterin suuremmalle menestykselle.

Tulenjohtajat saivat ensi kosketuksensa muihin aselajeihin yhteistoimintaharjoitus 1:llä, kun pioneerit, jääkärit ja pst-miehet esittelivät omia taitojaan ja asettivat tulenjohtajien toiminnalle omia vaatimuksiaan. Harjoituksessa tutustuttiin myös huollon ryhmitykseen. Harjoitus oli kasvattava, kouluttava sekä todenmukaisempi kuin aikaisemmat. Tulenjohtoryhmältä ja sen johtajalta vaadittiin tietotaitoa ja venymistä puolustukseen liittyvissä asioissa. Neljän ikimuistoisen päivän aikana Haminan erikoinen talvi-ilmasto näytti todelliset kyntensä. Kahden päivän vesisateen jälkeen lämpötila laski -15 asteeseen. Onneksi jotkut onnekkaat upseerioppilaat pääsivät viihtyisään korsumajoitukseen.

Kahden seuraavaan YTH:n aikana keskityttiin hyökkäykseen. Yhteistoimintaa oli taas luvassa runsaasti, koska mm. kranaatinheitinmiehet, panssarintorjujat ja pioneerit viihdyttivät tulenjohtajia läsnäolollaan. Kiihtyvien hyökkäyksien vauhdissa viestimiehen rooli oli taas erittäin tärkeä, joskaan ei niin haluttu. Suurimmat taistelut tulenjohtajien osalta keskittyivät YTH 3:lle sen ollessa niin sanottu loppusota. Taistelut riehuivat Haminan ympäristössä useita päiviä tulenjohtajien vaihtaessa nopeasti paikkaa ja antaessa tuliyksiköille tehtäviä. Nähtiinpä harjoituksessa jopa Itäisen Maanpuolustusalueen komentaja kenraaliluutnantti Kämäri seuraamassa pääosien hyökkäystä. Yhteistoiminta muiden aselajien kanssa näytti tulenjohtajille mikä heidän tehtävänsä tositilanteessa on. Jokainen mukana ollut sai varmasti eväitä tulevaan tehtäväänsä sekä monia ikimuistoisia kokemuksia.

Viimeinen taisto
Maanantaina 6. 1. tulenjohtopatterissa herätys toteutettiin omituisen aikaisin. Pian unisille johtajanaluille selvisi, että ohjelmassa oli johtamisharjoitus, joka pantiin käyntiin jo hyvissä ajoin aamuyöllä. Kun johtamistaidon kirjallisesta kokeesta, ryhmien kokoamisesta ja kalustamisesta oli selvitty, kävi käsky lähteä noin 50 kilometriä pitkälle taipaleelle kireän pakkasen jäädyttämään yöhön. Vuorokauden kestävässä harjoituksessa mitattiin ryhmän sekä sen jäsenten taitoa rasteilla, joiden aiheet vaihtelivat veden kiehutuksesta stressinhoitoon ja laavun pystytyksestä tulenjohtosääntöihin. Myös rastien väliset pikataipaleet olivat arvosteltavia suorituksia, joilla ryhmien kestävyyttä punnittiin. Pakkanen kohosi harjoituksen aikana yli 30 asteen ja pakotti monen urhean taistelijan jäämään joukosta ja siirtymään varuskuntasairaalaan. Suurin osa marssijoista kuitenkin pääsi maaliin asti, jossa itsensä ylittämisen riemu oli suunnaton. Kokemuksena johtamisharjoitus oli sen läpikäyneille varmasti ikimuistoinen.

Pahkajärven ampumaleiri oli tulenjohtajien viimeinen todellinen näytön paikka. Jokaiselle rivissä olevalle tulenjohtajalle tarjottiin mahdollisuus näyttää kyntensä ja johtaa tulta kovilla ampumatarvikkeilla. Tulitehtävät olivat tasoltaan vaihtelevia ja niitä jaettiin taistelijoiden ansioiden mukaan. Tulenjohtamisen ja tulenjohtoryhmässä toimimisen lisäksi leirillä oli lukuisia muita tehtäviä, jotka vaihtelivat keittiöapulaisesta kranaatinheittimen lataajaan. Myös tehtävien raskaus vaihteli suuresti. Yhtenä päivänä taistelija kulutti aikaa istumalla nuotion ääressä vartioiden puomia, toisena hän kantoi 152 H 55:n 43 kiloa painavia kranaatteja. Erilaiset tehtävät toivat kahdeksan päivää kestäneeseen leiriin vaihtelua ja antoivat mahdollisuuden oppia todella paljon uutta. Myös tulitauon tärkeys selvisi tulenjohtajille, jotka odottelivat sitä heitinasemissa monta tuntia. Puitteet leirille olivat mainiot. Kaksinkertaiset telttakankaat, telttojen ”näkkäri”-pohjat, ruokailukatos, sode sekä sauna olivat leirin mukavuuksia, jotka lisäsivät taistelijoiden viihtyvyyttä huomattavasti. Elämä ampumaleirillä oli kuin kompromissi harjoitus- ja kasarmielämän välillä.

Leirin loppuhuipennus oli näytösammunta, jossa eräs tulenjohtaja sai kunnian johtaa mm. 10-putkisen raskaan patteriston ampuman esteen Rosoharjun maastoon. Näytökseen räiskettä ja pauketta toivat myös jääkärit sekä panssarintorjujat ja olipa puolustusasemiin tuotu yksi T 55-mallinen taistelupanssarivaunukin. Heikosta säästä johtuen tykistön iskemät jäivät osin hämärän peittoon, mutta kumisevien tykkien aiheuttama ukkosenjyrinä jätti jokaiseen tulenjohtajaan ja näytöksen seuraajaan lähtemättömän vaikutuksen.

Johtajuus kutsuu
Kurssi lähentelee loppuaan ja tulenjohtajat varusmiesuransa huippua eli johtajuutta. Matkan varrelle on mahtunut monenlaisia kokemuksia, joista voi ammentaa tietoa tuleville alaisille. Vastoinkäymisten läpi on taisteltu yhdessä, joten RUK-hengen merkitys on selvinnyt tulenjohtajille. Nämä 98 kunnian päivää olivat varusmiespalveluksen parasta aikaa, olemme salmiakkimme ansainneet.

uo Huhta EM