Lääkäri epäili mulla lähes varmasti mitraaliläpän prolapsia eli hiippaläpän pullistumaa. Edessä on vielä ultraäänitutkimus, missä diagnoosi tod.näk. varmistuu ja vaivan vaikeusaste selviää. Mulla on ollut oireena huimausta, muljateluita, hengenahdistusta, rintakipuja, ahdistusta ja sydäntä kuunneltaessa kuuluu ylimääräinen "klikki". Olen 27-vuotias nainen. Sydämen lisäksi olen potenut myös pitkään tuki- ja liikuntaelin vaivoja ja nyt alkaa ahdistaa kun näitä uusia löytöjä tulee.
Olisi tosi kiva kuulla miten te vastaavassa tilanteessa elävät ihmiset pärjäätte vaivanne kanssa. Onko sillä ollut vaikutusta esim. työssäkäyntiin tai lastensaantiin? Oletteko saaneet apua magnesiumista tai luontaislääkkeistä? Käytättekö betasalpaajia? Onko vaiva pahentunut/helpottunut iän myötä? Luin parikin englanninkielistä artikkelia, jossa kerrottiin että mitraaliläpästä kärsivillä naisilla on usein myös muutoksia selkärangassa (esim. skolioosia), kohdallani on juuri näin, onko täällä kohtalotovereita?
Olisin tosi kiitollinen kaikista vastauksista!!
Olisi tosi kiva kuulla miten te vastaavassa tilanteessa elävät ihmiset pärjäätte vaivanne kanssa. Onko sillä ollut vaikutusta esim. työssäkäyntiin tai lastensaantiin? Oletteko saaneet apua magnesiumista tai luontaislääkkeistä? Käytättekö betasalpaajia? Onko vaiva pahentunut/helpottunut iän myötä? Luin parikin englanninkielistä artikkelia, jossa kerrottiin että mitraaliläpästä kärsivillä naisilla on usein myös muutoksia selkärangassa (esim. skolioosia), kohdallani on juuri näin, onko täällä kohtalotovereita?
Olisin tosi kiitollinen kaikista vastauksista!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen 28 vuotias ja parikymppisenä alkoivat mun muljut. Vasta viimeiset pari vuotta on alkanut sydän oireilla pahemmin, ennen tuntui muutama muljahdus viikossa. Nyt niitä on joka päivä ja jotenkin ne ovat alkaneet ahdistaa. Joskus on sellaisia päiviä, ettei huvita lähteä minnekään, mutta töissä olen pärjännyt hyvin vaikka joskus tuleekin tukalia olotiloja.
Mulla tuli tuo huimaus ja hengenahdistus kuvioihin pari vuotta sitten ja sain pari paniikkikohtausta muljahdusten siivittämänä. Oireet pitää vaan ymmärtää ja osata rauhoittua.
Beetasalpaajista ei ole mulle mitään apua. Kunpa olisikin jokin, jolla saa taitettua muljurumban pois. Ennen kuukautisia olo on tosi paska, silloin ahdistaa tosissaan, koska muljahdukset tuntuu niin voimakkaana. Lapsia mulla ei ole ja odotusaika hieman epäilyttääkin.
Luontaistuotteihin en ota kantaa. Oon testaillut kaikenlaista, mutta en osaa sanoa, onko mikään helpottanut todella oloa.
Oireileeko sulla vatsa? Luulen, että mulla se provosoi lisälyöntejä paljon, asiaa tutkitaan. Tuleeko sulla hengityskatkoksia? Tuntuu kuin lyötäisiin keuhkot tukkoon ja pitää hörpätä syvään happea. Kuuluuko sun klikki aina? Mulla vain makuuasennossa ja makuulla pahiten muljuaakin.
Kyllä sen kanssa pärjää vaikka joskus ottaakin rajusti pattiin, mutta vaivansa kullakin. Joskus on tosi hyviä jaksoja, en tiedä mistä johtuu sen kausiluontoisuus...
Mulla myös oireet provosoituu kuukautisten aikaan - just nyt on aivan vietävän kurja olo ja muljahdukset tuntuu kurkussa asti. Panikoituminenkaan ei oo kaukana. Onko sulla mitään lääkettä tohon paniikkiin? Varsinainen paniikkihäiriöhän ei oo kyseessä. Onko sulla ongelmia selän kanssa?
Vatsa mulla ei oireile mutta selkä sitäkin enemmän. Selän jumituksella ja kivuilla on selkeä yhteys muljahteluiden määrään. Lääkärin mukaan kipu lisää adrenaliinin tuotantoa mikä taas kiihdyttää sydäntä muljuamaan kahta kauheammin.
Välillä saa tosiaankin haukkoa happea. Tuntuu että rintakehä puristuu lyttyyn ja pitää vetää syvään henkeä.
Harrastatko miten paljon liikuntaa? Olen huomannut että aktiivisen liikunnan kausina (4-5 kertaa viikossa) muljahdukset pysyvät lähes poissa. Liikuntaahan suositellaan "lääkkeeksi" tähän vaivaan että sydän vahvistuisi. Aina vain ehdi viidesti viikossa salille. Minulla on lisäksi todella stressaava, hektinen työ ja tällaista työtäkin kuulema, ja turhaa stressiä, pitäis välttää.
Mulla kuului tuo "klikki" myös makuulla. Sydäntä on tutkittu aiemminkin, makuulla ja istuen muttei kukaan ole aiemmin mitään sanonut. Tämä oli eka kerta.
Onko sun sydän ultrattu? Vuotaako läppä sulla miten paljon? Millaisia ohjeita sait vaivan kans elämiseen. Mulle jäi huono fiilis lääkäristä käynnistä: kätteli, hymyili vaivautuneesti ja toivotti "hyviä vointeja"... :/
Mulle on gynekologi kirjoittanut pms aikaan mietoja rauhoittavia, kun joskus tosissaan tuntuu, että pukkaa paniikin päälle. Mutta oikeastaan ne on mulla vain hätävarana, eli nappi menee kuussa, jos oikein sydän paukuttaa ja pitäisi kyetä jotakin suurempaa tekemään.
Tuo selkä on villi juttu, että mulle sanoi fysioterapeutti, että mun hermorunko on ärsytystilassa eli jumit pitää ylikierroksilla koko kroppaa ja sydän ei tykkää siitä yhtään (se adrenaliini). Sain helpotusta jumppapallolla venyttelystä ja muljahdukset alkoivat tuntua paljon lievemmiltä. Ei siis sellasia lekalla rintaan tuntemuksia enää, mutta kun ei aina jaksa venytelläkään.
Liikunta auttaa tosi paljon ja sillä saa joskus taitettua kokonaan jonkin pidemmän sekorytmin takaisin kuosiinsa. Joogasta on ollut myös paljon apuja. Pari vuotta sitten en harrastanut liikuntaa yhtään, mutta nykyään harrastan 3-4h viikossa.
Mun sydän on ultrattu ja pari kertaa on ollut 24h holterointi. Holter on sattunut aina hyvälle jaksolle ja silloin lisälyöntejä on tallentunut jotain 4000, pahimpina päivinä paukkuu kyllä kymppi oman arvion mukaan. Mun läppä ei vuoda yhtään, kontrolli on kuitenkin neljän vuoden välein.
Lääkäri ei kieltänyt mitään vaan saa elää ihan normaalia elämää. Eipä se kummempia ohjeita antanut, kunnosta käski pitää huolta ja lopettaa tupakoinnin. Käytätkö kuinka alkoholia? Mites seuraava päivä krapulan kanssa sujuu?
Ootko muuten saanut ikään paniikkikohtausta vai ahdistaako vaivat yleensä? Mua ahdistaa aika ennen kuukautisia ja mvp:n omaavilla pms on usein vaikea. Jotkut onnelliset eivät oireile ollenkaan ja siksi mvp jää kokonaan diagnisoimatta.
Mutta joo nuo lääkärit, en mäkään siellä paljon viisastunut, tiedon olen hankkinut netistä. Mun lääkäri vain sanoi, että älä ajattele sydäntä ollenkaan. Sehän se on helppoa kuin heinänteko.
Minulla mitraaliläpän prolapsi diagnosoitiin ultrassa 15 vuotta sitten. Klikki kuuluu heikosti, makuuasennossa. Kävin kontrollissa vuosi sitten, ensimmäistä kertaa kardiologilla (aiemmin sisätautilääkäri teki kontrollit). Hän totesi, että prolapsi on niin pieni, ettei sillä ole fysiologista merkitystä ja suositteli seuraavaa kontrollia vasta 10 vuoden kuluttua.
Minulla on kuitenkin oireita: lisälyöntejä, tunnetta hapen loppumisesta, hankalia selkävaivoja. Minulla on myös skolioosi ja oiennut lanneranka. Rymihäiriöt hankaloittavat elämää eniten, sillä pelkään esim. matkustamista avun ulottumattomiin. Olen huomannut, että liikunta helpottaa selvästi oireita, samoin magnesium ja kalaöljy. Itselläni prolapsi ei ole pahentunut vuosien kuluessa ja lääkärit muistuttavat aina, että vaiva on lähinnä "kosmeettinen".
Kiitokset Pamela ja Zerotin!
Luin mielenkiinnolla vastauksianne! Ymmärsin Pamela että sullakin on selkävaivoja kun puhuit hermoston ylikierroksilla käynnistä? Hermot on puristuksissa mullakin mikä saa ton pumpun entistä enemmän ylikierroksille. Oon käynyt fysioterapiassa mistä on ollut apuja jonkin verran mutta kallistahan tuo on.
Käytän nykyään melko vähän alkoholia mutta opiskeluaikoina krapulapäivät oli pahoja, muljuja riitti. Nykyään harvoin juon niin paljon että olisin seuraavana päivänä krapulainen. Oon saanut paniikkikohtauksen tapaisia kohtauksia kyllä. Ainakin ahdistus on ollut tosi suurta ja kurkkua kuristaa, henkeä ahdistaa, sydän hakkaa jne. En tiedä sitten millainen on tuo "oikea" paniikkikohtaus, miten pitkälle se menee. Mutta KYLLÄ, vaiva ahdistaa välillä TOSI PALJON. Ja PMS oireet tuntuu pahentuneen kun jätin pillerit pois, pari päivää sittenkin oli aivan julmettu ahdistus ennen menkkoja.
Zerotin: Muakin vaiva rajoittaa juuri tuossa matkustusmielessä. Sain pari vuotta sitten Italiassa kohtauksen tapaisen: oli tosi kuuma ja ahdistus iski päälle keskellä suurkaupunkia = painajainen. Onneksi oli avomies mukana ja pääsin viileään tilaan lepäämään. Tykkäisin hirveesti myös vaeltaa mutta hirvittää jos kohtaus iskee päälle metsässä keskellä-ei-mitään :( eli selkeästi alitajuisesti tää vaiva rajoittaa menemisiä.
Tosi mystinen tuo skolioosin ja MVP-vaivan yhteys!?! Onko sulle skolioosi syntynyt vasta aikuisiällä?? Mulle kun on (en tajua mistä ja miten!) ja se kipuilee tosi paljon, eli rangan vinous vetää lihakset ja hermot kireelle. Välillä on parempia aikoja, välillä tosi huonoja. Kaikki tää alkoi joskus 6 vuotta sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta, olin täysin perusterve ihminen ja sen jälkeen elämä on ollut kipujen kanssa elämistä. Hirvittää vain, mihin tää kaikki vielä johtaa!?
Zerotin: Mitä tarkoitat "oienneella lannerangalla". Mullakin on diagnosoitu fysiatrilla lannerangan toimintahäiriö. Röntgenkuvissa näkyy selväsi että esim. ristiluu on kiertynyt ja lannerangassa on myös mutkaa. Lantio on hivenen vinossa ja sen takia toinen jalka aavistuksen lyhempi. Mulle on tehty noita SI-nivelen manipulaatioita jne., joista kovasti kohistaan tuolla "Tuki- ja liikuntaelin"-foorumilla mutten ole saanut pysyvää apua.
Onko muitakin fyysisiä oireita mitraaliläpän ja selän ongelmien lisäksi?
Mua kiinnostaisi kyllä kovasti tietää, että miten tämän kanssa pärjää raskausajan? Paheneeko/väheneekö lisärit? Entä synnytyksen jälkeen, kun hormoonit on ihan sekaisin? Mulla gyne suositteli sydämen kontrollia ennen raskautta.
Mua ei ennen ahdistanut yhtään, mutta paniikkikohtauksen (siitä on jo yli vuosi)jälkeen olen ollut arka esim. lähtemään justiin avun ulottumattomiin. Olen varmaankin keinunut sielä paniikkihäiriönkin puolella ajatusmaailmassani, mutta tällä hetkellä karistelen viimeisiä rippeitä siitä pois. Siis se on vain päässäni enkä saa kohtauksia, tyyliin: toiset pelkää paniikkikohtausta, minä rytmihäiriöitä.
Orapihlajuutehan on tarkoitettu rytmihäiriöihin ja sitä käyttäessäni huomasin, että se auttaa ahdistukseenkin.
Tämä ketju on näköjään jo aika vanha, löysin sen sattumalta. Halusin vain sanoa, että kyllä prolapsin ja skolioosin kanssa voi ihan hyvin olla raskaana ja saada lapsia. Omat oireeni ovat kyllä aika lieviä: silloin tällöin pistoksia rinnassa ja ylimääräisiä lyöntejä. Selkä kiukuttelee joskus, kun joudun töiden vuoksi istumaan liikaa tietokoneen ääressä, mutta ei se kovin hankala ole - oikeastaan pidän itseäni terveenä.
Minulla on 2 lasta, ja raskausaika meni kummallakin kerralla todella hyvin, vaikka olin jo reilusti yli kolmekymppinen. Selkävaivoja ei juuri ollut eikä sydän ilmoitellut itsestään. Synnytyksen jälkeen annettiin eka kerralla antibiootit. Toisella kerralla hain kardiologilta paperin, jossa sanottiin, ettei antibiootteja tarvita.
Liikunta tekee hyvää, mutta en ole nyt kahden pikkulapsen äitinä päässyt kovin paljon urheilemaan. Yritän aktivoitua taas.
lena