Kielteinen asenne

olen 37 v, avoliitossa, rakastamme toisiammepaljon mutta paljon on ristiriitoja, olemme erilaisia. Hänellä on lapsi, minulla ei. Sekin rassaa. Rahaa on riittävästi, olemme terveitä jne. Olen väsynyt, en jaksaisi lapsen joka toinen viikonloppu vierailuja, vaikka hänestä ei ole huolta. Tilanne rassaakin eniten henkisesti. Toivoisin vain että meillä olisi mieheni kanssa tavallinen lapsiperhe. Olemme olleet yhdessä viitisen vuotta. Tuntuu että valitan aina vain kaikesta, en osaa olla onnellinen vaikka kaikki on hyvin. Saan puolisoltani paljon huomiota jne. Hän on maailman paras ja huomioonottavin mies. Kunpa osaisin arvostaa asioita joita minulla on, mutta kun en vain osaa. Olen kai masentunut.

tyyne kirjoitti:

olen 37 v, avoliitossa, rakastamme toisiammepaljon mutta paljon on ristiriitoja, olemme erilaisia. Hänellä on lapsi, minulla ei. Sekin rassaa. Rahaa on riittävästi, olemme terveitä jne. Olen väsynyt, en jaksaisi lapsen joka toinen viikonloppu vierailuja, vaikka hänestä ei ole huolta. Tilanne rassaakin eniten henkisesti. Toivoisin vain että meillä olisi mieheni kanssa tavallinen lapsiperhe. Olemme olleet yhdessä viitisen vuotta. Tuntuu että valitan aina vain kaikesta, en osaa olla onnellinen vaikka kaikki on hyvin. Saan puolisoltani paljon huomiota jne. Hän on maailman paras ja huomioonottavin mies. Kunpa osaisin arvostaa asioita joita minulla on, mutta kun en vain osaa. Olen kai masentunut.

Pessimisti minäkin ja siten myös vaikea ihminen. Ehkä masennukseen tai ainakin alakuloon taipuvainen. Äksyilen turhaan ja olen muutenkin ailahtelevainen, pinna katkeaa aivan mitättömistä asioista. Unelmoija, joka turhautuu helposti. Tuntuu, että elämä lipuu ohi, en osaa elää tässä ja nyt.
Periaatteessa kaikki hyvin, mutta näköjään omassa päässä ei. Viikonloppuna miehellä tuli pinna täyteen minun kanssa ja nyt elellään ns. veitsen terällä, ei tiedetä miten tästä eteen päin. Ilmeisesti minun pitäisi lähteä selvittämään päätäni terapeutin kanssa, en vain tiedä mihin ottaisin ensin yhteyttä.