En ole vielä kihloissa, mutta seurustelen miehen kanssa joka tuntuu siltä jonka kanssa voisin jakaa elämäni. Seurustelua on takana vasta kaksi kuukautta, eikä voi sanoa että tämä on mitään elämää suurempaa rakkautta.
Mutta minulla on varma tunne sisällä siitä,että
hänen kanssaan saisin rakennettua vakaan avioliiton ja perustaa perheen.
Onko tunteeni hölynpölyä, vai voinko luottaa tähän sisäiseen varmuuden tunteeseen?
Mutta minulla on varma tunne sisällä siitä,että
hänen kanssaan saisin rakennettua vakaan avioliiton ja perustaa perheen.
Onko tunteeni hölynpölyä, vai voinko luottaa tähän sisäiseen varmuuden tunteeseen?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Miksi sinulla on niin kiire? Jos menet miehen kanssa kihloihin ja naimisiin ja lupaat olla hänen kanssaan loppu elämäsi, niin eikö kannattaisi tutustua rauhassa? Ikuisuus on pitkä hetki. Ei kai se naimisiin meno tai kihlautuminen mitään muuta? Eikö ilman voi olla yhdessä? Minun mielestäni kannattaisi seurustella rauhassa ja katsoa toimiiko yhteiselo ja sitten siirtyä eteenpäin. Ei kai siitä mitään haittaakaan voi olla.
Toivottavast saat selkeyttä mietteisiisi ja päädyt parhaimpaan mahdolliseen ratkaisuun. Hyvää kesän odotusta sinulle.
jo yli 5 vuotta ja pikkuhiljaa olen alkanut ajatella, josko vaikka kosisi:)
Hätäilemällä ei tule kuin...
aikoinaan pari kuukautta ennen kihlausta. Kihlauksesta vuoden kuluttua olimme jo naimisissa ja tyttövauvan vanhempia. Myöhemmin on perhe vielä kasvanut.
Nyt ollaan oltu aviossa jo 11 vuotta, ja aina vaan on yhtä hyvä olla yhdessä!
Kyllä sen tietää, kun se OIKEA tulee kohdalle.
sanot "ei tämä ole sen suurempaa rakkautta"... Itse seurustelin yli kaksi vuotta miehen kanssa josta ajattelin että hänen kanssaan saan hyvän tulevaisuuden,avioliiton ja perheen ja ei hänkään ollut mikään sen suurempi rakkaus mutta rakastin häntä toki..kunnes tapasin nykyisen rakkaani ja rakastuin niin että meinas mennä jalat alta ja pää oli pilvissä..tunnen nyt samoin jo pidemmän seurustelun jälkeen ja olen edelleen rakastunut suuresti ja nyt tiedän että minä pystyn häntä tukemaan asiassa kuin asiassa, kestämään vastamäet ja olemaan vain hänen lopun elämäni...
Tarkoitan vain että kannattaa odottaa koska se mies joka vie sinulta jalat alta antaa sinulle sen mitä nyt luulet saavasi. Usko pois! tai ehkä rakastut vielä tähän nykyiseesi niin että tiedät aivan varmasti jaksavasi olla hänen rinnallaan!! Mieti ja odota!! Hyvää kevättä!!
Me oltiin yhdessä paria viikkoa vaille vuosi, ennenkun mentiin kihloihin. Oli meilläkin puhetta siitä jo aikaisemmin, mut se vaan jäi kunnes asia nousi uudestaan esille. Minusta kannatta tutustua toiseen kunnolla ennenkun menee kihloihin. Antaa arjen myös astua peliin.
No eipä tuo vuosi nyt vielä ole sellainen aika, että arki kunnolla astuu peliin tai toiseen edes tutustuu kunnolla, vaikka olisitte koko sen ajan yhdessä asuneetkin...
Pisti vaan silmään :)
me oltiin oltu yhessä vajaa vuosi ennen kuin mentiin kihloihin.Siitä 6kk niin syntyi poikamme:)
Hyvin on pyyhkinyt.Syksyllä mennään naimisiin.Ollaan oltu 3 vuotta sitten yhessä.
Musta on älytöntä kun jotkut miettii monia vuosia et meneekö kihloihin..ajan haaskausta se vaan on.Kyllä sen tietää kun oikea osuu kohdalle:)
Sinulla vaan ei ole tullut vielä se oikea kohdalle niin et tiedä että miten nopeasti voi edetä. Tietenkään nopea eteneminen ei ole itsetarkoitus, mutta ei siitä kannata vitkutellakaan jos tietää että oikea ihminen on löytynyt.
exän kanssa oltiin vuosi yhdessä ennen kuin mentiin kihloihin ja sit viis vuotta kihloissa ennen ku mentiin naimisiin. Se oli semmoinen "mukavalta tuntuu ja seksikin on hyvää"-liito. Lapsiakin tuli mut sitten kymmenen vuoden jälkeen mies löysi sen todellisen rakkauden ja jäin kuin nalli kalliolle. No ettei tämä kuulostaisi niin ankealta, olen minäkin nyt tavannut sen oikean ja n. kolmen kuukauden seurustelun jälkeen hän kosi minua. En epäröinyt hetkeäkään vastata myöntävästi, totuus on että Sen Oikean tunnistaa kun hänet tapaa..........
3 vuottakin on vielä lyhyt aika! Mutta saattoihan se olla se oikea ja olette vielä 5 vuoden päästä yhdessä ja kymmenen jne.
Ei se aina ole ajanhaaskausta. Moni kihlauksensa purkanut voisi ainakin näin sanoa. Vaikka luulivat monet heistäkin varmasti oikean osuneen kohdalle. Itselläni ei ole ollut kiirettä. Ja ei se ole ollut mitään ajanhaaskausta. Koska ihan hienosti on mennyt ilmankin kihlausta. Tietysti voisi ajatella, että olisi tähän mennessä ehtinyt olemaan niin ja niin kauan kihloissa tai naimisisa, mutta ei sillä kauheasti ole merkitystä. Jos siihen kuitenkin joskus päädytään ja hyvin menee!
Vaikka onki typerää miettiä aikoja niin itse kyllä olen päättänyt, että vähintään vuosi pitää tuntea ennen kuin suostun kihloihin menemään. En kuitenkaan aio vuosi tolkulla olla kihloissa ;) Ja siinä vuodessa nyt ehdit sentään toisesta vähän oppia ja olet varmempi asiasta. Tosin nykyinen poikaystäväni uhkasi kosia tuossa marraskuun tienoilla, tulisi vajaa 2kk vuosi täyteen meidän seurustelua. Se jää nähtäväksi...kuten aikaisemmin jossain mainitisin, hän aikoo kosia vasta sitten kun onvarma ettei saa rukkasia :) Ja onpa vielä niin "romanttinen", että aikoo perinteisesti ostaa kihlasormuksen joka maksaa kuukauden palkan verran. Sanoin, että hullu on, mutt omathan on rahansa ja vyötään sit kiristelee ;)
Niin ja tämä on mulle se oikea, voisin oikeasti alkaa suunnitella tulevaisuutta, omaa kotia, perhettä jne, mutta silti haluan pitää jäitä hatussa :)
Olimme olleet yhdessä vuoden ja yhdeksän kuukautta ennen kuin menimme kihloihin..itse en olisi ollut valmis menemään kihloihin parin kuukauden seurustelun jälkeen, koska en usko että siinä ajassa voi tietää haluaako/onko valmis oikeasti menemään naimisiin kyseisen henkilön kanssa...mutta poikkeustapauksiakin tietysti on...
nopeaa oli, mutta vieläki yhdessä ollaan. Naimisiin mentiin viime kesänä kaksi vuotta kihloista.
Nuoriakin oltiin kihloihin mennessä, mutta tunteet olivat vahvat, ja ovat vieläki. Ennen kihloihin menoa oltiin tunnettu kuitenkin monia vuosia, ettei ollut mikään lyhyen ajan tuttavuus.
Jokainen tekee niinku parhaakseen näkee ja tuntuu. Ite en olis varmaa noin "nopeeta" kihloihin menny jos ei oltais tunnettu jo aiemmin.. Mutta kavereita oltii monet vuodet. Ja tunnettii toisemme hyvin.
Tutustuttiin keväällä 2004, kihloihin mentiin tammikuussa 2005 ja nyt omasta mielestäni olisi hyvä aika ruveta suunnittelemaan häitä. Haluaisin mennä naimisiin talvella ja ensi talveen on vielä sopivasti aikaa. :) Olen kysellyt vastapuolen mietteitä tästä asiasta ja hän on samaa mieltä, mutta nyt on vuoden alun tapahtumat vieneet meiltä voimat suunnitella sellaisia ilojuhlia. Vaan jospa tässä voimia saisi kesän aikana ja pääsisi vaikka niitä häitä järjestelemään tulevalle talvelle.
Kihloihin mentiin n. 8 kk seurustelun jälkeen uudenvuoden aattona (1995) ja häät vietettiin vuonna 2000. Joten häitä sain kyllä odotella aika pitkään... Ilmeisesti halusi mieheni varmistua, että juuri se oikea on löytynyt.
Odottele vain sinäkin vielä ihan rauhassa. Kyllä se aika kihlaukselle tulee.
Meillä takana on neljä vuotta seurustelua, kihloissa viime vuoden kesäkuusta asti. Häiden suhteen tilanne on sen verran erikoinen, että edessäni on muutto miehen kotimaahan; ensin siis häät hänen suvunpuoliskolleen hänen kotimaassaan kesäkuun puolivälissä ja perussuomalaiset häät täällä vielä heinäkuun lopulla. Ja kaiken tämän kruunaa pienen ihmisen odotus, joka pullahtaa maailmaan syyskuussa. :D
Suosittelisin koettelemaan tuota tunnetta vielä hetken aikaa, ettei vain kävisi niin että sitoudutte johonkin näinkin suureen vielä alkurakastumisen huumassa. Kuten sanottu, kuitenkin niin kovin yksilöllistä tämäkin.
Onnea sulle/teille ja suhteellenne!
aiheesta ja kokemukset. Itse olen seurustellut nyt viime kesäkuusta lähtien ja viime lokakuun 24 päivä mentiin kihloihin - Siitä seurasi tieto raskaudesta muutaman viikon päästä ja oltiin todella onnellisia asiasta =)
Puhuimme kaikesta ja suunnittelimme kovasti elämää - suunnittelemme edelleen yhteistä elämää - tosin ilman lasta (sain keskenmenon viime marraskuussa) Siitä lähtien olen ollut täysin varma, että tuleva mieheni on se oikea. Suhteemme on päivä päivältä...viikko viikolta vain parantunut ja antaa aina enemmän =)
Tiedämme, että kestämme kaiken sen pahan mikä on tuleva koska saamme myös ihania kokemuksia lisää päivittäin.Olemme pari ja näin toisiamme tukemalla pääsemme eteenpäin myötä-ja vastoinkäymisissä.
Olemme menossa kuukauden sisällä naimisiin ja se ei ole meille liian nopeaa - Muutimme yhteenkin melkein heti =) Sen tunteen vain tietää, kun kaikki tuntuu hyvälle.. aamulla.. päivällä.. illalla.. yöllä.. ja taas seuraavina päivinä..kuukausina..vuosina..
3 vuotta seurustelua sen oikean kanssa takana. Meillä meni niin päin, että ei ollut kiirettä kihloihin, koska tiesimme muutenkin haluavamme olla yhdessä loppu elämän (tiedetään, ei mikään ole varmaa). Kihloihin mentiin nyt kun häät alkavat olla lähitulevaisuuden asia. Lapsillakaan ei ole kiirettä. Henk. koht. en uskaltaisi alkaa lapsia tekemään esim. vain vuoden seurustelun jälkeen.
Painotan kuitenkin, että jokainen tavallaan! =)
Kihlautuminen on iloinen asia, tapahtui se sitten kuukauden tai kymmenen vuoden seurustelun jälkeen!
Juu, onhan tuo lapsi asia monelle ihmetys, että meillä niin äkkiä (tuli se yritys), mutta sanon vain, että minä en niitä välttämättä saa ollenkaan eli jokainen uusi alku on toivonkipinä ;) Siitä, että saataisiin myös lapsi/lapsia. Oikaisin vain tämän -
ollaan seurusteltu kohta kolme vuotta, asuttu siitä puolet yhdessä. ei olla vielä kihloissa, mutta voi olla että ehkä olemme vielä tänä vuonna ;)
Meillä alkaa yhdeksäs vuosi olemaan takana ja se kymmenes alkaa tämän kuun lopussa.. Kihloissa ollaan oltu vuodesta 2001, joten viisi vuotta tulee täyteen juhannuksena. Ostettiin oma koti yhdessä kolme vuotta sitten.
Välillä ollaan mietitty et mikä olis sit se häiden aika.. Anopit on jo kyselleet perheen lisäyksestä, sitäkään ei olla vielä sen kummemmin mietitty. Minä aloitin viime syksynä opiskelut enkä ole valmis opiskelemaan ja hoitamaan lasta samalla. Anopeille sitä lasta ei tehdä! anopeille taitaa tulla yllätyksenä, että SITTEN kun meillä on häät, niitä EI järjestetä kirkossa. Nimittäin erottiin miehen kanssa kirkosta tammikuussa.
Kuuden vuoden seurustelun jälkeen poikaystäväni kosi Lapissa tunturin huipulla. Mahtava tunne. :)
Naimisiin ei mitään kiirettä, katsellaan. Hyvä on olla näinkin.
Vuonna 2000 kesäkuussa tapasin sattumalta nykyisen avomieheni, syyskuussa samana vuonna kihlauduimme. (Eli tässä yksi esimerkki jos tunteee että toinen on se "OIKEA" niin eikun antaa mennä vaan...) Marraskuussa samana vuonna ostimme oman asunnon....No, nyt on sitten aikaa kulunut kohta kuusi vuotta...kaikki sukulaiset ja tuttavat utelevat, että mihinkäs se "vauhti" loppui, kun emme menneet samaan putkeen naimisiin ja lapsiakaan ei ole siunaantunut. Meidän mielestä on nyt hyvä näin ja katsotaan rauhassa mitä se elämä tuo meille tullessaan...
Me avomiehen kanssa ollaan oltu yhdessä 8v ja asuttu yhdessä 7v.Oma talo ostettiin 3 vuotta sitten mutta kihloissa ei olla..
ite oon kyllä sitä mieltä että kihlaus on avioliittolupaus ja en kyllä kauhean "helpolla" kihloihin menisi..miettisin kyllä...
mutta kyllä tää likka ainakin kihloihin haluaisi..=) en tiedä onko se vaikuttanut kun on kuunnellut likkakavereiden juttuja..ihanista kihlauksista..kyllä miehelle olen pari kertaa maininnut asiasta mutta se on vaan ohittanut sen tyynesti..
Mutta odotellaan nyt jos vaikka mies joskus kosisi =)
olen minä. 3 viikon päästä, ja seurustelua on takana vähän reilu 2 vuotta...Ikää sellanen 19,5 vuotta eli tänä vuonna tulee 20 vuotta täyteen.
Ollaan molemmat, minä ja poikaystäväni, aateltu että oltais voitu jo mennä naimisiin paljo aikasemminki, oltais voitu sanoa se tahdon niin monta kertaa jo, ja kumpikin tietää kans mitä se merkitsee...
Jos multa kysyttäis että kuinka kauan kannattaa vähintään seurustella, niin ainaki se puol vuotta ja mielellään vuosiki...
Ku tuntu, että vasta puolen vuoden jälkeen on oppinut todella tuntemaan toista, mikä on ihanaa:)
Mut tärkeinhän on se vakaa tunne siitä että tässä tää nyt on, jonka kanssa on hyvä elää jatkossakin;)
Ja se, että ottaa alusta asti toisen vakavasti.
Minä olen menossa kihloihin sitten, kun toinen meistä kosii :) Yhdessä on sovittu, että kihloihin mennessä voidaan saman tien sopia häiden ajankohta ja ruveta suunnittelemaan häitä - ei siis ole tulossa kovin pitkää kihlausta.
Tämä on vain minun ja avomieheni ajatus kihloihin menemisestä. Seurustelua on takana reilu vuosi ja olemme molemmat todenneet, että näillä näkymin tulemme menemään naimisiin ja olemaan yhdessä vielä vanhoina pappoina ja mummoinakin, mutta häitä ei varmaankaan tule vielä muutamaan vuoteen koska ei ole mikään hoppu, ja muutenkin lähivuosina ei varmaan ole vielä aikaa/varaa järjestää kummoisia häitä.. Eli sitten vähän paremmalla ajalla. Tästä syystä myöskään kihlausta ei ole meidän suhteessa odotettavissa vielä pariin vuoteen :)
Tiivistettynä siis kihlaus ei tarkoita meillä vain lupausta yhdessäolosta/avioliitosta vaan ns. virstanpylvästä, jolloin voidaan sopia jostain konkreettisesta jo.
kihlauduttiin neljän kuukauden jälkeen, päätettiin hääpäivä ensin ensi vuoden kesälle ja sitten haettiin kihlasormukset. Häiden aikaan ollaan siis oltu yhdessä 1,5 vuotta. Tunsin että se oikea löytyi...samoin hän. Ekasta päivästä asti asuttu avoliitossa.. en ole ennen rakastanut, vaikka luulin niin. Nyt olen löytänyt tulevan Aviomieheni :)
sitä kutsutaan rakastumiseksi.. 2kk on seurusteltu ja tuntuu, että nyt tässä on elämän mies.. :)
itse suosittelisin odottamaan että rakastuminen muuttuu rakastamiseksi ja myös yhteinen arki tulee koettua ennenkuin sormuksia sormeen pujottaa..jos vielä silloinkin tuntuu että vierellä on elämän mies niin siitä vaan sitten.. ;)
Hullua, mutta totta. Mitä sitä muille selittelemään. Onni osuu joskus kohdalle.