Saan näppylöitä näistä uusperheen pippaloista, kun äijän suvussa on joka juhlissa ollut karjalanpiirakoita ja niitä on sitten oltava jatkossakin, vaikka olisi mitä muuta tarjolla.
Haluan vähän vaihtelua tarjoamisiin ja teen etnisen keittiön herkkuja, niin miehen suvun mielestä kaikki on pilalla jos ei ole niitä v...n piirakoita. Kysyvät etukäteen ja tuovat tullessaan, jos ei mulla ole. Suksikoon kuuseen piirakoineen, niiden takia en viitsisi enää mitään yrittääkään, mutta kun on oma ja rakaskin suku.
Haluan vähän vaihtelua tarjoamisiin ja teen etnisen keittiön herkkuja, niin miehen suvun mielestä kaikki on pilalla jos ei ole niitä v...n piirakoita. Kysyvät etukäteen ja tuovat tullessaan, jos ei mulla ole. Suksikoon kuuseen piirakoineen, niiden takia en viitsisi enää mitään yrittääkään, mutta kun on oma ja rakaskin suku.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos tuo on teidän uusioperheen murheista pienin, niin ole onnellinen =)
ei kaikki ole aina ihan sitä miltä näyttää ja tuntuu. Saattaa olla että kyse konkreettisesti on karjalanpiirakoista, mutta lopultahan kyse on ihan jostain muusta puolin ja toisin. Se vain koko tilanne kärjistyy noihin konkreettisiin piirakoihin paremman kohteen puuttuessa?
Itse pitäisin pintani ja oman haluni mukaise juhlat ja sillä siisti! Kyllä yhteiselo vaatii kompromissejä ihan varmasti tarpeeksi ilman koko suvun miellyttämistä piirakoilla. Nyt vaaditaan että sopeudut ja otat vastaan heidän tapansa ja sinun tapasi siinä samalla kumotaan. Eikö olisi aika etsiä uusia tai yhteisiä tapoja?
Jospa niillä piirakoilla on suvulle vähän sama merkitys, kuin kinkulla joulupöydässä. Nostalgiaa, tunnelman kohottajaa.
Pystyisitkö luovimaan yhdistelemällä uutta ja vanhaa? Piirakoita ja etnoruokaa? Piirakoita ja raakaa tonnikalaa? ;)
Meilläkin suvussa täytyy aina olla sitä oksennuksen makusta juustoa, mutta se nyt vaan on aina ollut siellä. Jos ei ole, niin joku tuo kanssa mukanaan. Toistaiseksi olen tyytynyt kohtalooni-ei bileitä ilman juustoa.
Onhan niillä varmaan perinteinen paikka suvun pöydässä ja nyt kun tarkemmin asiaa ajattelen, kysymys ei olekaan pelkistä piirakoista.
Ehkä enemmänkin vastustan sitä, että itsemääräämisoikeuttani ja taitojani omien juhlieni järjestämisessä väheksytään.
Oisko sen uusioperheen tavallisten ongelmien lisäksi myös eri kulttuurien törmäys kyseessä?
Tällaisissa tilanteissa arvostan kovasti jäyhää hämäläistä perinnettä huolehtia vain omista asioistaan. Ja tyydytään siihen ruokaan mitä isäntäväki eteen tuo.
maailmalle meno. Siellä sitä sovittelet omia reunaehtojasi toisten vastaaviin. Yksin kun elät ja olet saat päättää ihan kaikesta aina itse mutta kun meistä monet haluaa sitten jostain syystä olla toistenkin ihmisten kanssa... niin sitten joutuu aina jostakin joustamaan. Vaikka sitten karjalanpiirakoista.
Itse en menisi niin pitkälle että opiskelisin piirakoiden rypyttämisen mikäli ei henkilökohtainen kutsumus siihen innostaisi. Ostaisin kaupasta, helpot halvat ja valmiit, ja olisin ylen tyytyväinen kun osa vieraista on noinkin vähästä onnellinen...