törmää aina siihen samaan. Menee esim. näin: Rakastan miestäni, mutta olen myös rakastunut työkaveriini, mitä teen? Ja jos huomaatte, mitä yhteistä näissä jutuissa on, niin se on se että MINÄ, MINÄ, MINÄ!!! Mitä ihmeen rakkautta se sellainen on muuta kuin itserakkautta?
Toiseksi, onko tuo rakkautta vai sitä, että on koko ajan tarve rakastumisen tunteeseen? Rakkaus on ikuista, rakastuminen hetkellistä. Ja rakkaus on pyyteetöntä, se ei vaadi mitään.
Tässä maailmassa osataan kyllä rakastua, mutta ei rakastaa- noin kärjistäen. Halutaan kynttiläillallisia, romantiikkaa ja vaaleanpunaisia unelmia. Mutta kun toinen tarvitsisi apua tai asiat ei olekaan enää niin vaaleanpunaista niin häippästään. Tottakai romantiikkakin ja seksi on tärkeää, mutta tarvitaan muutakin, tukeva perusta ja luottamusta.
Toiseksi, onko tuo rakkautta vai sitä, että on koko ajan tarve rakastumisen tunteeseen? Rakkaus on ikuista, rakastuminen hetkellistä. Ja rakkaus on pyyteetöntä, se ei vaadi mitään.
Tässä maailmassa osataan kyllä rakastua, mutta ei rakastaa- noin kärjistäen. Halutaan kynttiläillallisia, romantiikkaa ja vaaleanpunaisia unelmia. Mutta kun toinen tarvitsisi apua tai asiat ei olekaan enää niin vaaleanpunaista niin häippästään. Tottakai romantiikkakin ja seksi on tärkeää, mutta tarvitaan muutakin, tukeva perusta ja luottamusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Piti kirjoittaa "heh", mutten tiedä onko asia niin kovin heh.
Joskus kuitenkin on huvittanut se "rakastan miestäni", joka kerrotaan ikään kuin sivulauseena kuvattaessa ensisijaisesti sitä iihanaa työkaveria.
Rakastan kyllä miestäni, mutta mitä minun pitäisi tehdä?
juuri niin. Ei se oikea rakastaminen miksikään syrjähypyksi työkaverin kanssa muutu?!
Rakastuminen on tunnetila, rakastaminen kehittyy ajan kanssa, mutta on myös tietoinen valinta elää sen mukaisesti ja rakkautta vaalien.
Ei toinen ihminen ole mikään itsestäänselvyys, jonka ainoa tehtävä on tuottaa mielihyvää ja hurmosta. Elämän sisällössä tai suhteessa on jokin ongelma, kun tuollaista tapahtuu. silloin kyllä pikemminkin kannattaisi fokusoida energiansa tärkeän asian miettimiseen ja korjaamiseen. Vaikka joskushan ihmiset yksinkertaisesti rakastuvat, mutta silloin kannattaa muistaa kenelle, ja mille on ensisijaisesti uskollinen ja miksi? ja mikäli sitten huomaa, että on väärän ihmisen kanssa yhdessä se on selkeä johtopäätösten tekemisen paikka. Mutta silti pitäisi olla ensimmäinen prioriteetti mitä sille suhteelle tapahtuu. Ja sitten vasta uuteen keskittyä. Sen verran luulisi ihmisen, jonka kanssa on valinnut olla yhdessä ansaitsevan kunnioitusta.
Mutta helpompaahan se on vain jättää todelliset asiat elämättä ja keskittyä siihen, mikä tuottaa hetkellistä mielihyvää itselle.
Mutta mikäpä kukaan on toista neuvomaan, ei itse tilanteessa aina niin helppoa ole ehkä toimia.
aika monta muttaa, kun tein samalla muutakin :)