Nuori teologian ylioppilas kävelee kadulla orastavaa partaansa hivellen. "Entäpä", hän pohtii, "jos Jumala onkin kedon kukka ja taivaan lintu?" Autot suhisevat nuoren teologian ylioppilaan ohitse. Huomenna olisi tentti. Entä sitten? Älkää huolehtiko huomisesta, sillä huominen pitää kyllä huolen itsestään. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Lieneekö tämän nuorukaisen kohtalona jäädä ikuiseksi ylioppilaaksi?
Joukko teologian ylioppilaita istuu kahvilassa. Kahvi on kuumaa, ja kuumaa on myös keskustelu. Pitäisikö neitseellinen sikiäminen ja ylösnousemus ymmärtää kirjaimellisesti? Emmehän ehtoollisellakaan enää kirjaimellisesti syö Kristusen ruumista, emme kirjaimellisesti juo Kristuksen verta. Yhdet ovat yhtä mieltä, toiset toista mieltä. Nämä nuoret ovat niitä, jotka tulevat määräämään kristinuskon suunnan - niin he uskovat, ja heidän uskonsa on vahva. Tässä on niin monta evankeliumia kuin on teologian ylioppilasta, eivätkä nuo evankeliumit ole suinkaan synoptisia. Eikä se ole huono asia.
Kevät on ihana. Vihreys on ottanut kaiken haltuunsa, eikä kukaan muista, että jossain on aina syksy. Teologian ylioppilaat ovat kokoontuneet puistoon nauttimaan shampanjaa ja pikkuleipiä. He juhlivat: yksi heistä valmistuu pian. Urakka on ohi. Sankarilta vaaditaan puhetta. "Ystävät", hän alkaa, "nämä vuodet ovat olleet elämäni parhaita. Olen tavannut hienoja ihmisiä, saanut hienoja kokemuksia. Mutta olenko oppinut mitään? Te sanotte: et ole, senkin juoppo! Mutta te erehdytte: sentään jotain olen oppinut! Olen oppinut, että Jumalan valtakunta ei ole tuolla." Sankari osoittaa sormellaan pilvettömän sinistä taivasta, ja kaikki nostavat katseensa korkeuksiin. "Jumalan valtakunta on täällä, se on meissä ja kaikkialla meidän ulkopuolellamme. Niin on Kristus sanonut, ja vasta nämä vuodet ovat opettaneet minut ymmärtämään häntä. Ystäväni, TE olette Jumalan valtakunta!"
Näitä sanoja kuullessa ei silmä kyynelhelmeltä välty.
Joukko teologian ylioppilaita istuu kahvilassa. Kahvi on kuumaa, ja kuumaa on myös keskustelu. Pitäisikö neitseellinen sikiäminen ja ylösnousemus ymmärtää kirjaimellisesti? Emmehän ehtoollisellakaan enää kirjaimellisesti syö Kristusen ruumista, emme kirjaimellisesti juo Kristuksen verta. Yhdet ovat yhtä mieltä, toiset toista mieltä. Nämä nuoret ovat niitä, jotka tulevat määräämään kristinuskon suunnan - niin he uskovat, ja heidän uskonsa on vahva. Tässä on niin monta evankeliumia kuin on teologian ylioppilasta, eivätkä nuo evankeliumit ole suinkaan synoptisia. Eikä se ole huono asia.
Kevät on ihana. Vihreys on ottanut kaiken haltuunsa, eikä kukaan muista, että jossain on aina syksy. Teologian ylioppilaat ovat kokoontuneet puistoon nauttimaan shampanjaa ja pikkuleipiä. He juhlivat: yksi heistä valmistuu pian. Urakka on ohi. Sankarilta vaaditaan puhetta. "Ystävät", hän alkaa, "nämä vuodet ovat olleet elämäni parhaita. Olen tavannut hienoja ihmisiä, saanut hienoja kokemuksia. Mutta olenko oppinut mitään? Te sanotte: et ole, senkin juoppo! Mutta te erehdytte: sentään jotain olen oppinut! Olen oppinut, että Jumalan valtakunta ei ole tuolla." Sankari osoittaa sormellaan pilvettömän sinistä taivasta, ja kaikki nostavat katseensa korkeuksiin. "Jumalan valtakunta on täällä, se on meissä ja kaikkialla meidän ulkopuolellamme. Niin on Kristus sanonut, ja vasta nämä vuodet ovat opettaneet minut ymmärtämään häntä. Ystäväni, TE olette Jumalan valtakunta!"
Näitä sanoja kuullessa ei silmä kyynelhelmeltä välty.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tiedoksi...sinne
Tämä on parasta mahdollista palautetta. Kiitos siitä!
Missä on Jumala? Ehkä hän työskentelee jonkin toisen vähemmän kunnianhimoisen hankkeen parissa ja on meidät hyljännyt..
Risti on kuoleman symboli. Kunnioitettavaako on marttyyrikuolema? Itsekästä on sanoa tulleensa Jumalan pelastamaksi, sillä miksi hän olisi muut viattomat surmannut? Ehkä Jumala on kuollut. Ehkä hänet tappoivat ne, jotka olivat hänet alunperin luoneetkin.
sydäntä lämmittää kuulla kohtalotovereiden sanailua yliopiston kuppikunnista...