Olen menossa selkäleikkaukseen. Kertokaa mitä riskejä?
Leikkaus
Kertokaa
91146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllähän joka leikkauksessa on omat riskinsä.
Nykyään on kehittyneet menetelmät,joten todennäköisyydet riskeille ovat pienet.
Olin itse eka kerran selkäleikkauksessa kylläkin jo aikoja sitten. Aika paha. Kyllä lääkärit ne riskit kertoo ennen leikkausta--Tsemppiä.
Riskintä on myös siinä, jos selkää ei operoida ajoissa. Ei kannata pitkittää leikkaukseen menoa jos sitä on ehdotettu.
Kirj.nimim.Riskinsä on(nyt tää on vir.nimimerkki.
Olet oikeassa-ei missään nimessä kannata pitkittää jos on ehdotettu leikkausta-Minua lääkärit makuutti 3 kk.liikaa.Alkoi noi pidätyslihakset pettään-Vaan sitten tuli kiire niillekin.(ne ei herkästi leikkaa) Eli oli heistä kiinni se pitkitys. Pid.lih.palautui kyllä
-vaan oik.jalka jäi kramppaamaan öisin. On kuulemma lopun ikää kramppeja-Pyytelivät anteeksi.
hoitovirhe. Valitus eteenpäin!
"On kuulemma lopun ikää kramppeja-Pyytelivät anteeksi. "
Ehkä ne ei kuitenkaan tuossakaan ole lopulta oikeassa. Jos vaikka ne krampit johtuukin lopulta ihan muusta, kuten mulla johtui...
Mullekin sanoivat monet lääkärit, että hyväksy kipusi ja opettele elämään niiden kanssa. Onneksi en heitä uskonut...
Hoitolinja selkävaivoissa on selän käyttäminen kipujen sallimissa rajoissa. Jos ei ala parantua, tai tulee tiettyjä oireita (mm. virtsan/ulosteen pidätyskyvyn heikkenemistä) niin tehdään pikainen leikkaus. Eli käytännössä potilas menee kotiin aikaa kuluttumaan ja syömään kipulääkkeitä ja hänet ohjeistetaan ottamaan heti yhteyttä, jos em. oireita tulee. Lisäksi sovitaan joka tapauksessa jonkinlainen kontrolli tietyn ajan kuluttua. Vastuuta hoidon seurannasta jätetään siis myös potilaalle eikä siellä kotona ole joku koko ajan vahtimassa oireiston kehittymistä.
Selkäleikkauksella on aina omat vaaransa. Paljon leikkauspäätökseen vaikuttaa selässä oleva pulma, lääketieteellinen selitys ja ehdottomasti vaivan vaikutus jokapäiväisessä elämässä. Olen kuullut potilaista, joilla kivut ja pulmat jäivät leikkauspöydälle. Mutta ystäväni oli yhdeksän kuukautta sairaslomalla leikkauksen jälkeen ja seurauksena ammatinvaihto ja selkeät muutokset elämään. Näissä tapauksissa kyse oli välilevyn pullistumasta. Itselläni on välilevyn pullistuma, rappeumaan ja kulumaa. En lähtenyt leikkaukseen aikanaan. Lääkäri kertoi rehellisesti, että minun vaivallani hoitotulos leikkauksella ja ilman leikkausta olisivat samat viiden vuoden kuluttua. Leikkaus on aina riski. Eli minä muutin elämäntapani, kuntoutusta ja omien liikuntalajien löytämistä. Nyt kaikki hyvin. Mutta ehdottomasti kannattaa kuunnella lääkäriä. Hän on asiantuntija. Olen kipuja ja tuskaa elämäni aikana kärsinyt ja tiedän, että joskus selkä taas pettää. Omilla valinnoillani yritän pitää itseni kunnossa. Tsemppiä!
Mun kokemuksella yli 20 lääkäriä oli väärässä mun kipujeni syistä.
Syyksi tarjottiin prolapsia, lordoosia, huonoa ryhtiä, välilevyn pullistumaa... ja kehoitettiin vain hyväksymään kivut ja opetella elämään niiden kanssa. Tosi asiantuntijoita! Onneksi en uskonut heitä.... Ja moni muu on kokenut samanlaisen kohtalon.
Nyt ei ole enää huono ryhti eikä lordoosia eikä prolapseja eikä pullistumia.
Onneksi on myös niitä, joita leikkaus on auttanut. Heitäkin on paljon...
Valitettavasti terveyskeskuslääkäreillä ei ole pätevyyttä tutkia selkää kunnolla. Sain tämän kuulla Ortonin lääkäriltäni viime kesänä. Yli kymmenen vuotta sitten aloitin lääkärirumbani terveyskeskuksessa; noidannuoli kuulemma. Nykyisen kipuhistoriani perusteella voin sanoa sen olleen jo silloin välilevyn pullistuma. Ja sama jatkui, tasaisin väliajoin selkä ja samalla kävelykyky menivät. Mutta noidannuoli ja yliliikkuvat nivelet. Onneksi kerran osui kohdalle nuori ja epävarma lääkäri, joka lähetti minut sairaalaan ja siellä samantien magneettiin. Ja homma oli sillä selvä. Keskustelin fysiatrin ja kirurgin kanssa, päädyin etten halua leikkausta vielä. Kuntoutusta ja OIKEITA ohjeita sain vasta Ortonilla. Kymmenen vuotta olin toiminut väärin. Kiitos terveyskeskuslääkäreiden. Mutta nyt yritän tulla omalla hoidolla toimeen. Seurantaa ei valitettavasti ole. Tsemppiä kaikille selkäsairaille, masennus ja unettomuus on tuttua ja aina ei vaan jaksa.