tukipalvelujen luotettavuus?

kauhujuttuja mitä olet kuullut/lukenut .Sairastuin itse masennukseen toisen lapsen syntymän jälkeen ja kotiapu kävi meillä hoitamassa lapsia ja saimme muutenkin tukea.Kukaan ei koskaan edes maininnut huostaanotosta.Rohkeasti vaan hakemaan apua että jaksat.

kanattaa asiasta puhua reilusti. Itse sairaustuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ja puhuin siitä neuvolassa. Nyt meillä käy neuvolan perhetyöntekijä kerran viikossa juttelemassa. Mutta varmasti myös jotain kotiapua on saatavilla, koska minulta kysyttiin koko ajan että jaksanko olla vauvan kanssa. Nyt olo on onneksi menossa paljon parempaan suuntaan=)
Kaikkiin kauhujuttuihin ei kannata uskoa, ja uskon että enemmän ihmisillä on posiitivisia kokemuksia. Yleensä huonoista kokemuksista taidetaan puhua helpommin, ja kuka tietää mikä niissäkin tarinoissa on lopulta se totuus.

Mulla on masennustaustaa monelta vuodelta. Nyt on kaksi lasta. Perhetyöstä kuulin ekan lapsen synnyttyä ja otinkin yhteyttä kun tuli kriisejä miehen kanssa. SE oli elämäni paras auttaja tähän mennessä. Pelkäsin toki huostaanottoa ja sitä että olen liian huono äiti. Moneen kertaan saivat mua vakuutella että ei mitään hätää, ja huostaanotosta ei ole edes ollut ajatusta, koska lapset voivat hyvin. Pääasia perhetyössä oli mun jaksamisen tukeminen ja se, että tultais paremmin perheenä toimeen.
Kannattaa hakea apua. Olen käsittänyt, että perhetyö on lähinnä ennaltaehkäisevää tukea ja nuo huostaanotot ovat sitten niitä äärimmäisiä keinoja.
Mulle perhetyöntekijästä on ollut apua ja toiselle paikkakunnalle muuttaessamme hain sitä uudestaan. Nyt keskitymme enemmän arjen pyörittämiseen sillä mun jaksaminen ja keskittyminen on niin heikkoa että tarvitsen tukea. On oikeastaan etuoikeus saada tukea! Moni joutuu pärjäämään ihan yksin, mutta jos joku käy edes kerran viikossa niin on siitäkin apua. Ja kriiseissä on tukihenkilö johon voi tukeutua.
Ei kannata turhaan pelätä vaan tosiaan ihan rehdisti hakea apua jaksamiseen. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin vaikka tää yhteiskunta melkein siihen pakottaakin.

Voimia sinulle :)