Mitä asiaa pelkäätte eniten? Itse pelkään rakastumista. Siitä nimittäin alkaa kaiken alamäki. Avioliitto, määkyvät lapset, kärtyävä nainen, avioero, elatusmaksut, kaljuuntuminen, lihominen, juopuminen, pako siperiaan... Kirjaimellisen kauheaa! Loppuelämän alkua!!! Kurkkua kuristaa ja hikeä pukkaa! En koskaan halua rakastua! :´(~
Eniten pelkäämäsi asia?
Pelokas mutta kaukonäköinen
8653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En pelkää rakastumista, mutta muuten puhut asiaa.
Avioliitto, määkyvät lapset, mies hanurista, avioero, elatusmaksut, vanheneminen, pako siperiaan...
IHAN pakko hankkia! voi luoja. niin ja on pakko mennä naimisiin. miettikää nyt vähäsen.
mikäli rakkaus ei maistu, mikäli asiaa noin ajattelee :/
Itse pelkään ehkä enemmän rakkaudettomuutta kuin rakkautta = kieroilua ja ilkeitä ihmisiä sekä sotaa yms.
Jotkut ihmiset jopa haaveilevat lapsista tulevaisuudessa :)..ja toivovat että olisi se, ei kärttyinen ihminen vaan tietenkin rakastava mies, jonka kanssa tulevaisuutta suunnitella. Eli ihan päinvastoin.
koko rakastuminen. Mulle olis pelkästään riittänyt mies.
Eiköhän tää nyt oo aika turhaa. Voit olla tekemättä lapsia, ottaa säyseän naisen, syödä kevyemmin, olla juomatta alkoholia tai vähemmän, jne. Voit olla pelkäämättä yhtään mitään. Mitä sitten jos tulee jotakin, ei niille mitään voi. Turha pelätä jos käykin hyvin, sit oot tutissut turhaan kaikki nämä vuodet. Kai nyt itsekin voi hiukan vaikuttaa. Heh heh. Ai että oikein kurkkua kuristaa ja hikeä pukkaa? Älä vaan kerro että olet 26 tai 27. Rakastua ei oo pakko koskaan, voi silti tykätä
Sitä minä pelkään. Pelkään avautua kenellekään. Sillä sitten kun olen tehnyt sen, minua on helppo satuttaa. Ja se sattuu..
joutua taas uudelleen pettymään ihastukseen.
Se oli miun elämän pahin pelko viime syksyyn asti. Se että jään yksin, eli ilman ihmistä joka on rinnallani aina. Turha sanoa että ethän sie jää yksin, kun sulla on lapsia. Kun jokainen tietää ettei lapset ehkä ihan korvaa sitä läheisyyttä, mikä on kahden aikuisen ihmisen kesken. :)
Niinpä siis kasasin itseni pienen ahterille potkimisen jälkeen ja lähdin kävelemään huonosta suhteestani. Enkä ole katunut. :) En ole kovin katuva ihminen yleensäkään, mutta huonosta suhteesta itsensä pelastaminen ei kirpaissut missään. Hajotti ehkä semmosen vartin, kunnes lakkasin rypemästä itsesäälissä, että tulipa nuorena ja idioottina rakastuttua renttuun.
Enkä jäänyt yksin. Enkä ole edelleenkään yksin. Eli turhaan pelkäsin. :) Ja kaikista naurettavinta, kun laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, niin huomaa että pelättäväksi jää enää jotain hulluja juttuja. Mulla esim. käärmeet, kummitukset ja lihominen. :D
Tsemppiä kaikille "pelkureille"! :)