Nina istui vanhassa ränsistyneessä nojatuolissa, ja odotti lastenlapsiaan, jotka olivat tulossa hänen luokseeen käymään. Viimein hänen eteensä juoksikin kaksi maailman ihaninta lasta ainakin hänen mielestään. Toinen oli hiljainen teinityttö Mary ja toinen hänen villi pikkuveljensä Kim.
- Voi mummi kerro taas nuoruudestasi se on niin kiehtova, Mary pyysi.
- Et ole koskaan kertonut tarinaa loppuun, Kim intti.
- On mummi vaikka kuinka monta kertaakin mutta nukahdat kesken kaiken, Mary sanoi viisaana.
- Enkä nukahda, Kim huusi.
- No jos nyt vaikka aloittaisin, Nina ehdotti.
- Joo aloita! lapset sanoivat yhteen ääneen.
No oli kaunis aamu niinkuin yleensäkkin kaikki aamut kaunialassa. Heräsin jo kello 7 koska minun oli tarkoitus ýllättää siskoni ja äitini. Aloin tehdä heille räiskäleitä aamiaiseksi. Mutta juuri silloin kuulin takaatani narinaa ja huomasin että rakas kaksois sisarenikin oli herännyt aikaisin.
- Varastit ideani! hän sanoi kärttyisästi.
- Mitäs olit niin hidas, sanoin takaisin. Kaksoisisareni nimi oli muuten Tina hän oli melkein saman näköinen kuin minä mutta hänen erotta hänen kädessä olevasta pienensta luomesta jota minulla ei ollut. Välillä siskoni oli kyllä tosi ärsyttävä mutta rakastin häntä silti enkä voinut kuvitellakkaan elämää ilman häntä.
- Noh kai saan sentään auttaa sinua? Tina kysyi.
- No kyllähän se käy, vastasin. Kun räiskäleet tulivat valmiiksi äitikin oli jo hereillä.
- Voi ihanaa räiskäleitä rakastan niitä, hän hihkui.
- Tiedän, vastasin.
- Voi teitä ihania, äiti sanoi ja halasi meitä molempia. Joskus äiti oli kyllä vähän liiankin sokerinen.
- Voih onko kello jo noin paljon minun täytyy lähteä kohta, Äiti sanoi ja istuutui syömään aamiaista.
- Mutta nythän on sunnuntai eihän sinulla tänään ole töitä, Tina sanoi.
- Voi kyllä minulla valitettavasti on, äiti sanoi ja juoksi kimppakyydille.
- Hei sitten kullanmurut, olkaa kiltisti, Äiti huusi.
- Joo joo , huusimme siskoni kanssa. Samassa puhelin soi.
- Minä vastaan , Tina huusi.
- Tina, hän vastasi.
- Moi minä tällä Jon onko siskosi kotona? Jon kysyi.
- Joo oota haen sen, Tina vastasi tympääntyneenä. Jon oli uusi poikaystäväni johon Tina oli salaa vähän ihastunut mutta en tiennyt vielä sitä.
- Moi! sanoin.
- ai moi nina ajattelin että voitaisko me kenties mennä tänään keilaan? Jon kysyi.
- Kyllähän se käy, vastasin.
- Okei tulen hakemaan sinut kuudelta. Jon sanoi.
- Joo, sanoin ja suljin luurin.
- No minne tänään lähdette? Tina kysyi ivalliseen sävyyn.
- Keilaamaan, vastasin innoissani. Mutta kun ilta koitti tunsin oloni kamalan huonoksi ja totesin etten voi mennä keilaamaan, samassa ovikello soi.
- Sano että olen sairaana enkä pääse keilaamaan, huusin Tinalle. Mutta Tinalla oli omat suunnitelmat. Hän oli pukenut vaatteeni päälle ja aikoi esittää minua. Hän kirjoitti minulle lapun olen shoppailemassa Viiivun kanssa joten en osannut aavistaa mitään.
- No lähdetään sitten, Jon sanoi.
- Joo, Tina vastasi innoissaan. Tästä ettenpäin en ole varma tapahtumista mutta kuulemani mukaan se meni jotenkin näin.
Tina istui Jonin auton takapenkillä. Hänen omatuntonsa kolkutti. Oli väärin mennä siskonsa puolesta siskon poikaystävän kanssa treffeille ja vielä esittää siskoaan. Tina olisi halunnut kääntyä takaisin mutta ei tiennyt miten. Jos hän sanoisi olevansa sairas Jon saisi tietää Ninalta että ei nina edes lähtenyt mukaan. Jos hän taas vain kertoisi hänelle totuuden. Jon vihaisi häntä lopun elämänsä. Eli parenpi vain olla hiljaa. Sitten he saapuivat keilaamaan. Jon yritti suudella Tinaa mutta Tina tyrmäsi hänet vain sanoen että oli unohtanut pestä aamulla hampaansa. Keilaus sujui yllättävän hyvin ja Tina unohti pahan mielensä ja jopa kerran vahingossa pussasi Jonia mutta sitten joni sanoi jotakin odottamatonta.
- Öö ajattelin että kun kasvamme molemmat kuitenkin parin päivän sisällä aikuisiksi niin mitä jos mentäisiin kihloihin. Tina ei tiennyt mitä tehdä.
No siinähän se jatkanko??
- Voi mummi kerro taas nuoruudestasi se on niin kiehtova, Mary pyysi.
- Et ole koskaan kertonut tarinaa loppuun, Kim intti.
- On mummi vaikka kuinka monta kertaakin mutta nukahdat kesken kaiken, Mary sanoi viisaana.
- Enkä nukahda, Kim huusi.
- No jos nyt vaikka aloittaisin, Nina ehdotti.
- Joo aloita! lapset sanoivat yhteen ääneen.
No oli kaunis aamu niinkuin yleensäkkin kaikki aamut kaunialassa. Heräsin jo kello 7 koska minun oli tarkoitus ýllättää siskoni ja äitini. Aloin tehdä heille räiskäleitä aamiaiseksi. Mutta juuri silloin kuulin takaatani narinaa ja huomasin että rakas kaksois sisarenikin oli herännyt aikaisin.
- Varastit ideani! hän sanoi kärttyisästi.
- Mitäs olit niin hidas, sanoin takaisin. Kaksoisisareni nimi oli muuten Tina hän oli melkein saman näköinen kuin minä mutta hänen erotta hänen kädessä olevasta pienensta luomesta jota minulla ei ollut. Välillä siskoni oli kyllä tosi ärsyttävä mutta rakastin häntä silti enkä voinut kuvitellakkaan elämää ilman häntä.
- Noh kai saan sentään auttaa sinua? Tina kysyi.
- No kyllähän se käy, vastasin. Kun räiskäleet tulivat valmiiksi äitikin oli jo hereillä.
- Voi ihanaa räiskäleitä rakastan niitä, hän hihkui.
- Tiedän, vastasin.
- Voi teitä ihania, äiti sanoi ja halasi meitä molempia. Joskus äiti oli kyllä vähän liiankin sokerinen.
- Voih onko kello jo noin paljon minun täytyy lähteä kohta, Äiti sanoi ja istuutui syömään aamiaista.
- Mutta nythän on sunnuntai eihän sinulla tänään ole töitä, Tina sanoi.
- Voi kyllä minulla valitettavasti on, äiti sanoi ja juoksi kimppakyydille.
- Hei sitten kullanmurut, olkaa kiltisti, Äiti huusi.
- Joo joo , huusimme siskoni kanssa. Samassa puhelin soi.
- Minä vastaan , Tina huusi.
- Tina, hän vastasi.
- Moi minä tällä Jon onko siskosi kotona? Jon kysyi.
- Joo oota haen sen, Tina vastasi tympääntyneenä. Jon oli uusi poikaystäväni johon Tina oli salaa vähän ihastunut mutta en tiennyt vielä sitä.
- Moi! sanoin.
- ai moi nina ajattelin että voitaisko me kenties mennä tänään keilaan? Jon kysyi.
- Kyllähän se käy, vastasin.
- Okei tulen hakemaan sinut kuudelta. Jon sanoi.
- Joo, sanoin ja suljin luurin.
- No minne tänään lähdette? Tina kysyi ivalliseen sävyyn.
- Keilaamaan, vastasin innoissani. Mutta kun ilta koitti tunsin oloni kamalan huonoksi ja totesin etten voi mennä keilaamaan, samassa ovikello soi.
- Sano että olen sairaana enkä pääse keilaamaan, huusin Tinalle. Mutta Tinalla oli omat suunnitelmat. Hän oli pukenut vaatteeni päälle ja aikoi esittää minua. Hän kirjoitti minulle lapun olen shoppailemassa Viiivun kanssa joten en osannut aavistaa mitään.
- No lähdetään sitten, Jon sanoi.
- Joo, Tina vastasi innoissaan. Tästä ettenpäin en ole varma tapahtumista mutta kuulemani mukaan se meni jotenkin näin.
Tina istui Jonin auton takapenkillä. Hänen omatuntonsa kolkutti. Oli väärin mennä siskonsa puolesta siskon poikaystävän kanssa treffeille ja vielä esittää siskoaan. Tina olisi halunnut kääntyä takaisin mutta ei tiennyt miten. Jos hän sanoisi olevansa sairas Jon saisi tietää Ninalta että ei nina edes lähtenyt mukaan. Jos hän taas vain kertoisi hänelle totuuden. Jon vihaisi häntä lopun elämänsä. Eli parenpi vain olla hiljaa. Sitten he saapuivat keilaamaan. Jon yritti suudella Tinaa mutta Tina tyrmäsi hänet vain sanoen että oli unohtanut pestä aamulla hampaansa. Keilaus sujui yllättävän hyvin ja Tina unohti pahan mielensä ja jopa kerran vahingossa pussasi Jonia mutta sitten joni sanoi jotakin odottamatonta.
- Öö ajattelin että kun kasvamme molemmat kuitenkin parin päivän sisällä aikuisiksi niin mitä jos mentäisiin kihloihin. Tina ei tiennyt mitä tehdä.
No siinähän se jatkanko??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Liian paljon vuoropuhelua, ja pilkkuja puuttui. Muuten ihan hyvä kai.
ihan tuommoinen perusjuttu..toisaalta häiritsi vuoropuhelumaisuus, mutta toisaalta sitä on joskus hauskempi lukea kuin suoraa kerrontapötköä(mun mielipiteeni!)..mukava juttu, kivoja nää muistelmat. itsekin oon joskus harkinnut sellaisen kirjoittamista. jatka mun puolestani. todennäköisesti luen seuraavankin. :)
Paras tarina mihin olen täällä kohdannut!
Ja mistä se muuten oli tiennyt mitä sen SISKO oli sanonut sille jollekin?
tuo on noita juttuja mitä joskus kauniita ja rohkeita katsellessa tulee mietittyä.. :D
hän vain kuvitteli miten kaikki olisi voinut mennä ääh aivan sama
Ei nuo oikein "muistelmilta" tuntunut.
Ja kiinnostaako lapsenlapsia, miten Nina oli tehnyt jotain lettusia? Ja sen olisi pitänyt kertoa "...minä olin sanonut.." "..hän oli sanonut.."
eikä "minä sanoin" . Koska siitähän oli monia vuosia.
Kummajainen!Osaisitko itse kirjoittaa paremman?Jos kerran osaat,niin näytäppä meillekin!Niin katotaan kuka sinua arvostelee!
mä ainakin tykkäsin tästä tarinasta, joten essi, jatkoa tulemaan ja pian! :)