Olen ollut hyvin ihastunut erääseen mieheen jo neljän vuoden ajan. On ollut asioita minkä takia meillä ei ole suhdetta, mutta tämän vuoden aikana olen huomannut että ihastun koko ajan vain voimakkaammin. Ja jotakin on jo tapahtunutkin. Tunnustuksia molemmin puolin.. Pelkään olevani rakastunut, mutta eniten pelkään sitä etten ikinä voi toteuttaa unelmiani hänen suhteen. Pakotan itseni aina hymyyn hänet nähdessäni - en voi muutakaan koska hän saa minut nauramaan ja hymyilemään. Mutta ette usko kuinka kyyneleet valuvat sisälläni.
Olenko ihastunut vai rakastunut?
Sekoamassa (n)
91456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei,
en kadehdi yhtään. En tiedä mitä teillä on välissä, kun et ole voinut tuoda itseäsi julki mutta mulla oli niin "hauska" juttu, että rakastuin miesystäväni veljeen... Olin ollut tämän miesystäväni kanssa kaveri jo vuosia ja sitten ystävyys kypsyi orastavaksi suhteeksi. Näin ollen tapasin hänen veljensä ja se oli kerrasta selvää. Hänen veljellään oli avioero meneillään ja minulla tämä suhde, jossa ei koskaan ollut ollutkaan kipinää. Minun oli pakko panna seurustelumme poikki, vaikka en ollut lainkaan varma onko minulla mitään mahdollisuuksia hänen veljensä suhteen, mutta en olisi voinut elää sellaisessa valheessa.
Aikaa kului ja kuinka ollakkaan tapasimme sattumalta. Hän oli kuitenkin alkanut seurustelemaan, ja edelleen varoimme toisiamme kohteliaasti, mutta tajusin että tunne oli molemmin puolinen. Tapasimme miltei viikottain milloin milläkin tekosyyllä, mutta jatkoimme tätä jaloa pidättäytymistä; kumpikaan ei tunnustanut mutta kummankin oli vaikeaa pitää käsiään irti toisesta. Aina kun hänen puoleltaan tuli tälläinen spontaani lähestyminen oli niin, että olin töiden vuoksi tmv. takia estynyt tapaamasta häntä, mutta kuvittelin ajan olevan puolellani ja halusin, että hän selvittää elämänsä ennen kuin sotkeudun siihen. No miten kävi? Kuulin kautta rantain, että hän on jättämässä tätä tyttöystävää (ja iloitsin) mutta kuinka ollakkaan tämä tyttöystävä tulikin yllättäen raskaaksi...
Hohhoijaa... Elämme 2000-luvulla ja naiset toimivat edelleen näin. Kunnian miehenä hän tietysti otti vastuun. Mitä opimme tästä? Naiset vievät ja miehet vikisevät, miehet eivät pysty olemaan hetkeäkään yksin; ellei ole aivan pakko, jalous ei kannata; pitää vain olla röyhkeä,piittaamaton ja ahne.
Sinuhe Egyptiläisessä kuningatar äiti pohtii Sinuhen luonnetta, että se on hyvä, koska Sinuhe tyhmänä ei pysty muuhun.
Sillä tavalla...
mistä päin olet?
oli alkuperäiselle henkilölle..
Treelta.
Neljä vuotta? Et kai leiki hänen kanssaan, itkemällä jos ei kaikin voimin olla huomioimassa, skitsoilemassa kun tunteista jälleen muistutetaan? Itkijöitä ilmeisesi riittää lähistölläkin, ei tarvitse etäisempää tuskaa lähemmin tunnustella
En todellakaan leiki. En koskaan ole itkenyt hänen nähden, enkä joudu häneltä pyytelemään huomiota koska hän joka tapauksessa huomioi minut. Pelkään vain olevani umpirakastunut. Enkä voi sanoa sitä hänelle.
Oliko sinulla syntymäpäivä tässä viime keskiviikkona?
Ei ollut.
miksi et voi hänelle kertoa????itsellä sama tilanne..mutta meillä on välissä paljon asioita jotka tekevät suhteen mahdottomaksi.mun lapset ,nykyinen,ja hän sellaisessa paikassa että on vain kirjeitse yhteydessä ainakin tällä hetkellä.toivottavasti sun tilanne selkiytyy tiedän kuinka kiduttavaa tällainen on..