Onko teillä jo tässä vaiheessa tiedotettu ensi syksynä alkavasta esiopetuksesta jotain?
Minua kiinnostaa lisäksi yksi erityiskysymys:
Esiopetukseen on säädetty koulujen tavoin vaihtoehdoksi uskontokasvatukselle elämänkatsomustietokasvatus. Miten siitä on tiedotettu tai tiedotetaan?
Nimi on aika pitkä, mutta se tulee siitä, että kouluissa on oman uskonnon opetuksen vaihtoehtona kirkkoon kuulumattomille elämänkatsomustieto eli ET. Päivähoidossa ei lakisääteisen uskontokasvatuksen vaihtoehdoksi ole säädetty muuta kuin kodin katsomusperinteen kunnioittaminen. (Tämä tarkoittaa sitä, että kirkkoon kuulumattomien ja myös kirkkoon kuulumattomien ei-uskonnollisten perheiden näkemys on otettava huomioon kasvatuskeskustelun pohjalta.) Niinpä on loogista, että esiopetuksen osalta on kuitenkin säädetty tuo et-kasvatus uskontokasvatuksen vaihtoehdoksi.
Käytännössä eettinen ja kulttuurinen kasvatus on esiopetuksessakin yhteistä, mutta kirkollisiin tilaisuuksiin et-kasvatukseen ilmoittautuneet eivät osallistu. Tämä tarkoitaa niin lasten viemistä uskonnollisiin seremonioihin kirkkoon kuin myös seurannan papin mahdollisia hartaushetkiä tai "pikkukirkkoja" pävähoidossa.. (- joita ei mielestäni tarvitsisi olla lainkaan kunnallisessa päivähoidossa!).
Kirkon jäsenyys ei velvoita vanhempia antamaan lastaan uskonnolisiin setemonioihin. Voi aivan hyvin sanoa, että lapsi osallisustuu kirkkoon kuulumattomien lasten kanssa normaaliin sukonnottomaan ohjelmaan, jota päiväkodin kuuluu tarjota mahd. ev.lut. seurakuntayhteistyöstä riippumatta.
Kirkkoon kuulumattomien on luonnollista ilmoittaa lapsensa elämänktsomustietokasvatukseen ja jo sitä ennen huolehtia, että lasta ei viedä kirkon seremonioihin ja rukoiluttamisiin.
Minua kiinnostaa lisäksi yksi erityiskysymys:
Esiopetukseen on säädetty koulujen tavoin vaihtoehdoksi uskontokasvatukselle elämänkatsomustietokasvatus. Miten siitä on tiedotettu tai tiedotetaan?
Nimi on aika pitkä, mutta se tulee siitä, että kouluissa on oman uskonnon opetuksen vaihtoehtona kirkkoon kuulumattomille elämänkatsomustieto eli ET. Päivähoidossa ei lakisääteisen uskontokasvatuksen vaihtoehdoksi ole säädetty muuta kuin kodin katsomusperinteen kunnioittaminen. (Tämä tarkoittaa sitä, että kirkkoon kuulumattomien ja myös kirkkoon kuulumattomien ei-uskonnollisten perheiden näkemys on otettava huomioon kasvatuskeskustelun pohjalta.) Niinpä on loogista, että esiopetuksen osalta on kuitenkin säädetty tuo et-kasvatus uskontokasvatuksen vaihtoehdoksi.
Käytännössä eettinen ja kulttuurinen kasvatus on esiopetuksessakin yhteistä, mutta kirkollisiin tilaisuuksiin et-kasvatukseen ilmoittautuneet eivät osallistu. Tämä tarkoitaa niin lasten viemistä uskonnollisiin seremonioihin kirkkoon kuin myös seurannan papin mahdollisia hartaushetkiä tai "pikkukirkkoja" pävähoidossa.. (- joita ei mielestäni tarvitsisi olla lainkaan kunnallisessa päivähoidossa!).
Kirkon jäsenyys ei velvoita vanhempia antamaan lastaan uskonnolisiin setemonioihin. Voi aivan hyvin sanoa, että lapsi osallisustuu kirkkoon kuulumattomien lasten kanssa normaaliin sukonnottomaan ohjelmaan, jota päiväkodin kuuluu tarjota mahd. ev.lut. seurakuntayhteistyöstä riippumatta.
Kirkkoon kuulumattomien on luonnollista ilmoittaa lapsensa elämänktsomustietokasvatukseen ja jo sitä ennen huolehtia, että lasta ei viedä kirkon seremonioihin ja rukoiluttamisiin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
sen paremmin uskonnonopetusta kuin ET-opetustakaan. Hyvä niin, sillä pienten lasten uskonnonopetus kuuluu mielestäni vanhemmille ja seurakunnalle.
Täällä pääkaupunkiseudulla enää puolet nuoremmasta väestöstä kuuluu evlut kirkkoon ja eriuskoisia on paljon, joten päiväkodeissa ei ole mitään uskonnonopetusta
on olemassa... ja valitettavasti monissa päiväkodeissa se toteutetaan niin, että pikkulapsia viedään kirkoon palvelusmenoihin ja pappi käy pitämässä hartaushetkiä ja joukkorukoiluttamisia..
Onneksi näin ei tehdä kaikissa tarhoissa. Jos missä tehdään, vanhempien kannattaa ilmoittaa henkilökunnalle, että heidän lapsilleen (ja muille) pitää järjestää samaan ainaan normaalia, kivaa, uskonnotonta ohjelmaa..
En ymmärrä tätä ajatusta ku Suomessa kuitenkin eletään pääosin kristillisen kulttuurin vaikutuksessa kehittyneessä arvomaailmassa ja valtiouskonto edelleen on luterilainen.
sanothan itsekin et "Käytännössä eettinen ja kulttuurinen kasvatus on esiopetuksessakin yhteistä, mutta kirkollisiin tilaisuuksiin et-kasvatukseen ilmoittautuneet eivät osallistu. Tämä tarkoitaa niin lasten viemistä uskonnollisiin seremonioihin kirkkoon kuin myös seurannan papin mahdollisia hartaushetkiä tai "pikkukirkkoja" pävähoidossa.. (- joita ei mielestäni tarvitsisi olla lainkaan kunnallisessa päivähoidossa!). "
Muu kristillinen kasvatus on niitä meidän kulttuurillemme tyypillisiä tapoja, joista suurin osa juontuu kristillisestä historiastamme ja on siksi jo yleissivistävää lapsen tietää esim. joulun ja pääsiäisen merkitys länsimaissa.
Eikä kristillisissä arvoissa ole mielestäni mitään pahaa, uskoasiat sitten ovat eri asia. Pääasiallisesti kristillisyyshän on toisen huomioimista, rehellisyyttä, ihmisyyden kunnioittamista, lähimmäisen rakkautta yms.
Toinen mitä ihmettelen on maahanmuuttajien yletön mielistely, ei voi olla mitään meidän omaan kulttuuriin ja kristillisyyteen viittaavaa vaan kaikki täytyy olla neutraalia ja muille omaa uskontokasvatustaan mm. islamia. Ei kai lapset koskaan opi suvaitsevaisiksi tai sopeutumaan valtaväestöön, jos siihen ei kasvateta tai anneta tietoa!!
Enkä tarkoita missään kohtaan mitään pakkokäännytystä, virsien veisuuta, rukoilua, tms. vaan ihan sitä elintapaa, arvojen välitystä ja kunnioitusta.
Luettelet yleisinhimillisiä arvoja, jotka eivät ole erityisesti kristillisiä arvoja, rehellisyys ym. on keksitty ja ennen kristinuskoa, ja sitä arvostavat vähintään yhtä paljon uskonnottomat ihmiset..
Yleisinhimillisiä, sekulaareja arvoja löytyy esim. ihmisoikeuksien julistuksesta ja antiikin filosofiasta alkaen..
suomailaiseen kulttuuriin tulleet kristinuskon kautta ja sen vaikutuksesta ne ovat niin itsestään selviä arvoja.
Suomessa on myös uskonnonvapaus, joka ei valitettavasti toteudu. Tosiasiassa yksikään alle murrosikäinen lapsi ei ole itse voinut valita mihin uskoo ja mihin ei. Hän ei ole itse tehnyt valintaa uskonnollisissa asioissa, hänen aivotoimintansa ei ole vielä kypsä siihen. Tältä kannalta katsottuna uskontoa ei pitäisi olla päiväkodissa, uskonnonopetuksen peruskoulussa pitäisi perustua yleisesti moraaliarvojen ja tasapuolisesti eri uskontojen opetukseen, ei jonkin tietyn uskonnnon opetukseen.
Elämänkatosmustieto opettaa muuten paljon enemmän ja tasapuolisemmin moraaliarvoja ym. kuin uskonnonopetus.
toisaalta olen kanssasi samaa mieltä, jokaisen tulisi saada itse valita oma arvomaailmansa, uskoa tai olla uskomatta.
Toisaalta ajattelen et kerran Suomessa asumme, tulee julkisen päivähoidon ja kasvatuksen tukea yleistä kulttuuriamme ja arvolinjaa, johon kristillisyys vielä vahvasti kuuluu, sekä tapojen, arvojen ja kulttuurin että suuren enemmistön tahdosta.
Kasvatuksen tulisi mielestäni täyttää molemmat "kriteerit". Se miten se toteutuisi on taas väittelyn arvoinen aihe.
Itse ajattelisin, että riittävä määrä kriittistä tietoa, kulttuuria, tapoja yms. sekä ohjaus ja tuki kriittiseen ajatteluun, tiedon hakemiseen, vapaus muodostaa omia mielipiteitä ja kunnioittaa niitä, kannustaa etsimään omaa "oikeaa" suuntaansa ovat siihen keinot.
Se uskonnollinen kasvatus mitä päiväkodeissa nykyisin annetaan on oman kokemukseni mukaan enemmän ns. yleisen kristillisen tavan sanelemia eli joulukirkko, pääsiäiskertomus, eskarisiunaus jne. joista varsinainen uskonnon tuputus on kaukana. En ole edes ruokarukouksiin törmännyt kuin seurakunnankerhoissa!
Eli juuri sitä oman kulttuurimme tapojen opetusta ja vuoden julkisia kristillisiä juhlia, joihin lapsi ihan varmasti törmää halusivat vanhemmat sitä tai eivät, ja joista lapset ihan varmasti kyselevät kun kaveritkin tekevät. Eikö silloin lapselta nämä totaalisesti kieltävä toisaalta rajoita lapsen omaa uskonnonvapautta saada tietoa, jotta voisi myöhemmin luoda oman mielipiteensä asiasta?
Jo "pääosa" vanhemmista vetää viinaa vikonloppuisin, niin pitäisikö lapsille opettaa sitä jo tarhassa?
Mielestänis uskonnon opetus ei kuulu tarhaan eikä kouluun, ei vaikka enemmistö olisi kirkon jäseniä... ei muuten ole enään pitkään...
Väitätkö tosissasi että inhimillisiä piirteitä ei ollut olemassa enen kristinuskoa?
Meillä tytär oli päiväkodissa ja eskarissa, eikä osallistunut mihinkään uskonnollisiin juttuihin. Oli sen aikaa toisella osastolla, kun muut olivat esim. pyhäkoulussa. Kirkossakin kävivät ja silloin tyttäreni tuli vaan myöhemmin päiväkotiin. Hänen ei tarvinnut laittaa käsiä ristiin ja rukoilla ruokarukousta. Nyt hän on jo koulussa ja siellä toimii samalla tavalla. Kiitän päiväkodin henkilökuntaa ja opettajia. Ovat olleet aina ymmärtäväisiä asian suhteen.
Työskentelen esiopetuksessa opettajana, joten toteutan valtakunnallisten tavoitteiden mukaista esiopetuksen sisältöön kuuluvaa etiikkaa ja elämänkatsomusta, jonka yhtenä alueena on uskontokasvatus.
Tavoitteena tutustuttaa lapsi oman uskontonsa mukaisiin keskeisimpiin asioihin. Tavoitteena ei ole tuputtaa eikä aivopestä ketään, vaan toimia aivan normaalisti kuten kaikkien muidekin esiopetuksen sisältöjen toteuttamiseen annettujen ohjeiden mukaan.
Itselläni on ryhmässä vuosi toisensa jälkeen laidasta laitaan niin lestadiolaisia kuin ateisteja ja vaihdellen kaikkea siltä väliltä. Koskaan ei ole ryhmässämme uskonasiat muodostuneet ongelmiksi. Kyseessähän on aivan normaali vanhempien kanssa yhteistyössä toteutettava eskariopetukseen liittyvä tehtävä.
Asiasta tiedotetaan ihan samoin kuin muistakin esiopetuksen toiminnoista ja valinnat asiassa tekevät vanhemmat, kuten kaikessa muussakin lapsiinsa liittyvissä valinnoissa.
Vuosia olen eskariopena toiminut, mutta kyseistä asiaa en ole vielä ongelmaksi antanut muodostua.
Katsomuksesta voi perhe halutessaan tehdä ongelman - mutta silloin ei voi muuta kuin onnitella, että vähäisetpä ovat ongelmat kyseisessä perheessä.
ensi vuonna esikoisen eskariopettajaksi ihminen, joka ajattelee yhtä järkevästi kuin sinä. Miksi tehdä ongelma asiasta, joka ei sitä ole. Kaikkien ei tarvitse toimia aina samalla tavalla kaikessa, eikä sen tarvitsisi olla niin suuri ongelma kuin se suomalaisessa kulttuurissa on.
Toimiessaan vuosikausia voi välillä katsoa, olisiko laki muuttunut. Uskontokasvatus ei ole elämänkatsomustietokasvatuksen osa-alue!
Kyse on juuri siitä, että sen uskontokasvatusosien vaihtoehtona on tuo et-kasvatus. Laki on tullut voimaan 2000-luvulla, ja kuntien esiopetus-opsit vielä myöhemmin..
Toivon että päivähoitohenkilöstö ei tee tuosta asiasta ongelmaa eikä ala syyllistää ja painostaa niitä perjheitä, jotka ainoastaan esittävät lakiin perustuvan toivomuksen.. Tuossa kirjoituksessasi ihan pikkuisen sattoi henkiä (tai sit ei) sitä, että perheet tekevät ongelmia ja aiheuttavat vaivaa, jos...
Enpäkai ilmaissut itseäni selkeästi, pilkkuvirhe varmaan. Esiopetuksen keskeisiin sisältöalueisiin kuuluu ETIIKKA JA KATSOMUS ja sen "sisään" kuuluu uskontokasvatus... ote valtakunnallisesta esiopetuksen perusteista:
"7 § Keskeiset sisältöalueet
Etiikka ja katsomus
Uskonnon ja omantunnon vapaus on perustuslain 11 §:n turvaama
oikeus, jota esiopetusikäisten kohdalla käyttää huoltaja. Esiopetukseen
sisältyy eettistä kasvatusta ja kulttuurista katsomuskasvatusta.
Perustuslain 6 §:n säännösten puitteissa esiopetukseen sisältyy
myös uskontokasvatusta ja sille vaihtoehtoista elämänkatsomustietokasvatusta.
Huoltajan valinnan mukaan lapsi osallistuu tällöin joko
järjestettyyn uskontokasvatukseen, elämänkatsomustietokasvatukseen
tai muuhun opetukseen."
Ei ketään kuulukaan painostaa ja syyllistää...
sillä tarkoitan juuri sitä, että kun vanhemmat esittävät toivomuksen, sitä myös noudatetaan, se ei siis ole vaiva vaan osa työtämme - siis en näe asiassa ongelmaa, enkä ymmärrä miksi siitä aina vaahdotaan.
"...tarkoitan juuri sitä, että kun vanhemmat esittävät toivomuksen, sitä myös noudatetaan, se ei siis ole vaiva vaan osa työtämme - siis en näe asiassa ongelmaa, enkä ymmärrä miksi siitä aina vaahdotaan."
Hyvä, hyvä. Paitsi että enpä tiedä, onko tässä keskustelussa vaahdottu, ainakaan aloituspuheenvuoro ei ollut vaahtoamista.
Oma kokemuksesi ja suhtautumisesi ei kuitenkaan kerroa paljoakaan siitä, mitä tapahtuu muissa päiväkodeissa. Ja tuo uskontokasvatukselle säädetty vaihtoehto, et-kasvatus, on suhteellisen tuore lakiuudistus ja esiop vielä uudempi..
Juuri siitä kyselin, että miten siitä on mahdettu ehtiä kodeille tiedottaa, vai oletetaanko, että vanhemmat pläräävät lakikirjaa, että päiväkodin velvollisuutena ei ole esiopetuksesta tiedotettaessa itse aktiivisesti tiedottaa tuosta valinnanmahdollisuudesta (jotta ei tulisi lisätyötä).
On riittävästi kertomuksia siitä, että päiväkodit eivät aina tiedota, että "Perustuslain 6 §:n säännösten puitteissa esiopetukseen sisältyy
myös uskontokasvatusta ja sille vaihtoehtoista elämänkatsomustietokasvatusta".
Näin pitäisi muuten olla koko päivähoitotoiminnan suhteen.
Käytiin viime viikolla tutustumassa tulevaan esikouluun. Meille kerrottiin mihin esiopetus ja sen sisältö perustuu. Minua ainakin kiinnosti lukea paikallinen eops, kun olen kiinnostunut lapseni eskarista kovasti muutenkin. Tekstissä on sanottu tuosta vaihtoehdosta.
Jos perheesi tai jonku muun perheen periaatteena on uskonnottomuus (opetusaineena) voihan sen ottaa puheeksi vaikkei sitä missään julistetakaan erikseen. Ihan niinkuin esim. senkin, että lapsi on kasvissyöjä, eihän sitäkään missään julisteta että kasvisruokavalio on mahdollista valita.