Mietiskellyt olen ja päätynyt siihen ettei äitienpäivää kannattaisi mitenkään juhlia, joulu, juhannus , ehkäpä isäinpäivä, ne riittäisivät hyvin.
Lapsen kanssa lähdimme aamulla ajelemaan etelään, ei tosin ollut kuin muutaman sadan kilometrin verran matkaa, lapsi oli innoissaan kun tapaa äitinsä vuoden tauon jälkeen. Helsingissä sitten totesimme ettemme äitiä tapaakaan, ei tullut sovittuun paikkaan, ei ollut kotona, kännykkä kiinni ja nyt palailemme kotia kohti.
Ihmettelen naisen julmuutta, enkä yhtään enää ihmettele näitä kirjoituksia, kyllä nainen on julmin ja kavalin kaikista kedon elukoista. Siksi äitien kunnioittaminen omalla merkkipäivällä sekä siniristilipulla, se on kuin pilkkaamista. Jälleen kerran pitää lapselle kertoilla miksei tavannut äitiään, sanoisinko totuuden, ehkä sen aika on nyt.
Lapsen kanssa lähdimme aamulla ajelemaan etelään, ei tosin ollut kuin muutaman sadan kilometrin verran matkaa, lapsi oli innoissaan kun tapaa äitinsä vuoden tauon jälkeen. Helsingissä sitten totesimme ettemme äitiä tapaakaan, ei tullut sovittuun paikkaan, ei ollut kotona, kännykkä kiinni ja nyt palailemme kotia kohti.
Ihmettelen naisen julmuutta, enkä yhtään enää ihmettele näitä kirjoituksia, kyllä nainen on julmin ja kavalin kaikista kedon elukoista. Siksi äitien kunnioittaminen omalla merkkipäivällä sekä siniristilipulla, se on kuin pilkkaamista. Jälleen kerran pitää lapselle kertoilla miksei tavannut äitiään, sanoisinko totuuden, ehkä sen aika on nyt.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä meni toisinpäin. Isä piti pientä poikaansa kostokapulana minulle, tapaili miten sattui, lupaili ummet ja lammet tietäen ettei niitä koskaan tule toteuttamaan. Kerran ja kaksi, särki lapsen sydämen tahallaan välinpitämättömyydellään. Kolmanteen kertaan en mahdollisuutta antanut enkä anna, kerroin lapselle karun totuuden ja lapsen turha piinaava odotus ja itsesyyttely loppui siihen. Poika voi nyt paljon paremmin enkä kadu pätkääkään.
Lähivanhemman vastuu on katsoa, missä menee lapsen turhan tuskan raja. Ehkä nyt tosiaan on sen aika.
Meidän perhe on koossa,ja teen kaikkeni että myös pysyy.
että teillä näin. Tuttavapiirissäni asia menee vain useammin niin että isä on se joka tekee tuollaista. Tosiasiassa en tiedä ainuttakaan äitiä, joka olisi toiminut noin. Isiä tiedän useampiakin, joukossa oma exäni.
En enää ajele tapaamisiin. Kännykän suljen, on varmaan lapselle parempi, ettei kuule äidin lupauksia, kun äiti ei lupauksiaan pidä. Ottakoon äiti itse yhteyttä , jos haluaa, ne halut tuntuu olevan kyllä vähissä. En kuitenkaan kerro lapselle mitään pahaa äidistä, en ole sellainen, kai asiat aikanaan lapselle selviää. Vai mahtaako lapsi pienessä päässään ajatella asioita, useinkin. Olen huomannut sensuuntaisia puheita.
Meillä tuo äitienpäivä vietetään kuten muutkin päivät, ei siis mitenkään juhlita, Onnea vain Äideille, jotka olette lastenne kanssa, ilman isää, turha on syytellä ketään, sekä äideissä että isissä on huonoja tai paremmin sanottuja heikkoja.
Meillä nyt on vain näin.
Et itse taida olla kovin kypsä vanhempi kun tuolla lailla yleistät! Lapsesi myös varmaan opetat että nainen on julmin ja katalin kaikista kedon elukoista?
...oi voi.