pelottaa...

hei !

Mulla on kuule ihan sama homma,paitsi että olen ollut kotona 4 vuotta kahden lapsen kanssa.
Eka paniikki kohtaus tuli tossa 4 kk .Se tapahtui ihan lähikaupassa josta mun piti vaan nopeasti hakea leipää ja maitoa kun mies lasten kanssa odotti autossa.
Mutta kuinkas kävikään seisoin siinä leipähyllyllä puristaen paahtoleipä pussia henkeni kaupalla ,en tiennyt juostakko ulos vai kaatua vain siihen paikkaan.Se tunne ja olotila oli ihan kauhea!

Sen jälkeen eläminen ja oleminen on ollut kauheaa.
Mun pitäs kans syksyllä mennä töihin/kouluun ja jo asian miettiminen nostaa kylmän hien pintaan.

Ensiviikolla pitäisi mennä kampaajalle ja myös kosmetologille jonne sain lahjakortin mutta on se vaikeaa mennä.Tunteista se pelontunne on pahin ,se kun ottaa ylivallan ei siinä pysty muuta kelamaan.

Itse olen nyt kokeillut kukkaterapiaa,homepaattisia valmisteita,yrttiuutteita ja vitamiineja ja hoidan itseäni säännöllisesti reikillä(energiahoitoa).

Edelleen vaivaa vapina ja pelko ja ahdistus.

Nyt kuitenkin sain käsiini juttuja biocarnosin nimisestä valmisteesta jota nautitaan yhdessä e-epa valmisteen kanssa.

Sillä monet vakavasti masentuneet,paniikkihäiriöiset ja ahdistuneet ovat saaneet suuren avun ,osa kokee jopa parantuneensa.

Itse olen maanantaina menossa luontaiskauppaan niitä ostamaan.
Tai siis jos uskallan,pakko mun on uskaltaa olen jo kaiken muun kokeillut.

Jos haluat jakaa ajatuksia niin meilaa mulle osoitteeseen [email protected]

Vointeja sinne ,kyllä me tästä selvitään:)

Sain torstaiyönä elämäni ensimmäisen hyperventilaatio/paniikkikohtaukseni. Ensin ajattelin, että sydämessä on jotain vikaa, mutta sydänfilmi ja -kuuntelu ok. Nyt olen sitten tehnyt täällä omia diagnoosejani ja tuloksena on ahdistuneisuus-/paniikkihäiriö. Mutta minä aion kyllä heti maanantaiaamuna mennä työterveyslääkärille, jotta hän se diagnoosin voi tehdä. Minä en ainakaan suostu yhtään enempää kärsimään tästä olosta. Olen ollut pitkään melankolinen ja ahdistunut, mutta ajatellut, että kyllä se siitä, kun työstressi loppuu. Mutta ei se siitä. Nyt kun tämä meni jo näin vakavaksi, niin aion kyllä heti hakeutua hoitoon. Nykyään niin moni syö mielialalääkkeitä, että mun mielestäni siitä ei tod. saa mitään hullunleimaa. Joten mars vain tohtorille! :)

Ihan aluksi, älä ajattele, että olet hullu. Paniikkihäiriöstä kärsii yllättävän moni, myös hyvin menestyvät ja muuten normaalit ihmiset. Lääkärit suhtautuvat kokemukseni perusteella hyvin ymmärtäväisesti, eikä sekään sinua hulluksi leimaa jos haluat hakeutua terapiaan tai alat käyttämään lääkitystä.

Tuttu tunne tuo pelko siitä, että koko tulevaisuus on pilalla paniikin takia. Itse olen kärsinyt kohtauksista useita vuosia ja välillä tuntui, että niistä ei pääse eroon ollenkaan. Juuri tästä syystä sinun onkin nyt haettava kaikki mahdollinen apu mahdollisimman pian, ettet enää enempää ahdistu. Varaa aika lääkärille ja tutustu muutenkin paniikkikohtauksiin lukemalla siitä. Tieto paniikista, sen synnystä ja oireista auttavat sinua ymmärtämään että paniikkikohtauksessa kysymys ei ole mistään kuolemanvakavasta. Sinun tarvitsee vain hillitä itsesi ja rauhoittua. Luettuani Ben Furmanin "Perhosia vatsassa -apua pelkoihin ja paniikkiin" paniikkikohtaukset ovat vähentyneet ja lyhentyneet huomattavasti (max. pituus 30s, ennen 15min), koska tiedän nyt paremmin mistä on kysymys. Myös pelkojen kohtaamisesta on apua. Kysy itseltäsi, mikä on pahin asia, mitä sinulle voi tapahtua. Keskustele ystäviesi kanssa kuolemasta ja elämän rajallisuudesta ja hyväksy pikkuhiljaa se asia, että joskus me kaikki täältä lähdemme. Jos pelkäät kohtauksen tullessa jotain sairautta, ajattele, että et olisi silloin vain paniikissa, vaan sairaskohtaukseen liittyisi joitain paljon rajumpia oireita (tajunnan menetystä, oksentamista, kaatumista, tms.)

Yritä itse aiheuttaa kohtaus, niin huomaat että se syntyy omasta mielestä. Yritä saada muuta ajateltavaa, kun lähdet ulos. Ota esim. mukaan joku kaveri, kuuntele musiikkia korvalapuilla, puhu vuoroa odotellessasi jollekkin luotettavalle ihmiselle hands freellä jne. Tiedosta se, että uusi paniikki syntyy, koska sinulla on aiempia huonoja kokemuksia noista paikoista. Lupaa itsellesi, että pelkkä paikka ei saa aiheuttaa sinulle kohtausta. Yritä marssia paikalle mahdollisimman rentoutuneena, esim. kuuntele ensin autossa lempimusiikkiasi ja laula sen mukana. Älä anna elämäsi seisahtua paikalleen paniikin takia, vaan taistele sitä vastaan ja yritä tehdä kaikke mitä normaalistikin, vaikka se tuntuu kamalan vaikealta! Kyllä sinä siihen pystyt!

Jaksamista!