Kaikki sanovat, että minun pitäisi nähdä enemmän ihmisiä eikä olla vain niin paljon kotona, mutta kun en vain jaksa!
En jaksa kiinnostua muista ihmisistä. Mulla ei ole voimia kuunnella kenenkään asioita tai valituksia.
Sitten tunnen syyllisyyttä tästä omituisuudestani. Onko tää vain oire masennuksestani vai onko musta oikeasti tulossa erakko?
En jaksa kiinnostua muista ihmisistä. Mulla ei ole voimia kuunnella kenenkään asioita tai valituksia.
Sitten tunnen syyllisyyttä tästä omituisuudestani. Onko tää vain oire masennuksestani vai onko musta oikeasti tulossa erakko?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla on samanlaista oloa ollut pitkän aikaa, tai siis nautin kyllä ihmisten seurasta mutta ei oikein jaksaisi jutella aina, kun on niin väsynyt olo. Lievää kypsymistä ihmisten tyhmyyteen/ymmärtämättömyyteen/ilkeyteen myös. On niitä mukavia ja ymmärtäviäkin ihmisiä tietysti paljon.
Fyysinen väsymys mulla ainakin johtuu siitä että sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa, voimat menny totaalisesti. Ja pahinta kun haluaisi tehdä kaikenlaista ja mennä ja liikkua mutta ei vaan voimia tarpeeksi, pahimmillaan 100 metriä kauppakassin kantamista otti käsivoimille niin et oli ihan puhki ku pääsi kotiin ja minäkin sentään tykännyt aina itseni rääkkäämisestä kuntoilulla ja jaksanutkin kuntoilla.
Hei vaan minulla on ihan sama tunne olen ollut kohta vuoden masentunut ja erittäin ahdistunut.Hoidan kodin ja lapset mutta välttelen tilanteita et joutuisin,juttelemaan esim naapureiden kanssa.
Tuntuu ettei ole mitään puhumista ja et kaikilla menee paremmin.
Olin ennen tosi iloinen ja nautin ihmisten seurasta nyt kun jäin työttömäksi kaikki muuttui hetkessä.
Olen koko ajan kotona kun ei ole rahaa mennä mihinkään.Koetan olla välillä ulkona mutta sielläkin tulee olo et on ihan ulkopuolinen kaikesta.
Ainut lohdutus on nukkuminen ja onneksi vielä ainakin saan nukuttua suht koht hyvin.
Huomenna on äitien päivä ja mies on ulkomailla töissä.Mut saapahan olla rauhassa ja ei tartte pelätä hän kun on välikkä aika arvaamaton.
Kaikille äideille hyvää äitienpäivää.
Elinikäisestä masetaipumuksestani johtuen ihmissuhteeni ovat jääneet vajaiksi.
Paljon hyvistä hetkistäni on tapahtunut esim luontoretkillä, samoillessani ja sillai.
Turhat ihmissuhteet rasittavat; en jaksa heit moikkailla kuin vain harvoin.
Enemmän sellain "mikä se nyt onkaan, vinku wilkins".
Sitten aikanaan sain lievemmän Autistisen Asperger dg:n.
Katselin elämääni taa päin ja sanoin; aha!
Hyvä ruskea silmä. Sinuu peesaten: Hyvää Äitien päivää kaikille äideille!
En mä nyt tiiä onko kyse välttämättä masennuksesta mutta mäkään en oikeen jaksa nykyään kiinnostua muista ihmisistä ja on toisinaan ulkopuolinen olo.
Toisinaan ärsyttää ihmisten ilkeys ja ylpeily joita en voi sietää.En tiedä sitten toisaalta kyllä onko vika minussa vai olenko vaan tälläinen ,että tykkään olla omissa oloissani.Olen 22v.
Käyn töissä masennuksestani huolimatta. työ vie minulta kaikki voimat. En laita enää ruokaa, käy kylissä tai harrasta mitään. En jaksa. Olen vain kotona ja haluan olla rauhassa.......
Minulla samat tunteet.Jotenkin olen antanut luvan itselleni siihen,kuiten tietäen ettei sitä pitkään voi jatkua.Työssä olen kympin arvoinen,tiedän,mutta siihen se sitten jääkin kun palaan vapaa-ajalle!Muutamiin ystäviin olen yhteydessä,itse olen katkaissut yht.pidon lähes kymmeniin ystäviin.Ehkä valmistelen omaa lähtöäni....