Tyttäreni on ollut 8-luokan syksystä enenevässä määrin masentunut. Tuolloin hänen 4-vuotiaasta tuntemansa likkakaveri käänsi selkänsä ja alkoi seurustella tauotta. Samaan aikaan toinen koulukaveri muutti kauemmas asumaan, joten hänenkään kanssa tyttäreni ei ole kouluvälituntien ulkopuolella. Miten kohta 16-vuotias ihminen, joka ei harrasta mitään (on lopettanut harrastukset muutama vuosi sitten), eikä käy missään, voisi löytää seuraa ja tekemistä. Yritän parhaani mukaan olla tyttärelleni myös kaveri, mutta juuri tässä vaiheessa hänen tulisi jollain lailla irtautua minusta ja kiinnittyä enemmän kaveriviiteryhmään. Mutta kun sitä ryhmää ei ole. Tyttäreni ei ole pissis, ei ehkä ihan taviskaan.
Hän on omanlaisensa, hieman ylipainoinen, ehkä hieman ujo, kuvailee itseään 'erakoksi'. Voiko tuon ikäinen jo tietää, että ihan oikeasti on erakkoluonne? On tuskaisaa katsoa, kun hänellä on levottomuus, ja jonnekin pitäisi päästä, mutta ei ole ketään kenen kanssa mennä minnekään.
Hän on omanlaisensa, hieman ylipainoinen, ehkä hieman ujo, kuvailee itseään 'erakoksi'. Voiko tuon ikäinen jo tietää, että ihan oikeasti on erakkoluonne? On tuskaisaa katsoa, kun hänellä on levottomuus, ja jonnekin pitäisi päästä, mutta ei ole ketään kenen kanssa mennä minnekään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tyttäresi on siis 9.-luokalla? Odota rauhassa vuoden verran, asia voi hyvinkin tulla muuttumaan. Yläasteen loppuminen ja seuraavaan kouluun siirtyminen on monelle suuren muutoksen aiheuttaja myös sosiaalisissa suhteissa. Nyt lukion toisluokklaisena voin sanoa, että yläastemaailma on melko ahdistava ja luonnoton, ei ollenkaan suotuisa ystävyyssuhteiden kehittymiselle. Monen kohdalla vapautuminen alkaa lukiossa ja silloin alkaa löytyä ystäviäkin.
Anna ajan kulua, mitään peruuttamatonta ei ole tapahtumassa. Tyttäresi tulee kyllä aikanaan löytämään ystäviä. Älä painosta häntä asian suhteen tai yritä järjestellä sitä hänen puolestaan. Luulen, että tärkeintä hänelle on se että sinä hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on. Älä murehdi, hänellä on vielä koko elämä edessään.
Erakkoluonteiset ihmiset ovat tutkitusti massaa huomattavasti älykkäämpiä, sekä henkisesti vahvempia. Ole ylpeä tyttärestäsi. Vain vahvimmat selviävät yksin.
Sinä et voi häntä auttaa kavereiden saannissa, jokainen ihminen tekee sen itse. Voit tukea ja kehittää hänen sosiaalisiataitojaan, mutta loppujen lopuksi hänen tulee itse tehdä mitä parhaaksi näkee.
Oletko muuten edes kysynyt häneltä haluaako hän kavereita?
"Juuri tässä vaiheessa hänen tulisi jollain lailla irtautua minusta ja kiinnittyä enemmän kaveriviiteryhmään", tämä lause vaivaa myös minua. Miksi hänen täytyisi irtautua sinusta ja hankiutua kaveriryhmään?
ensinnäkin, SÄ et voi kersalles kavereita hankkia, sen täytyy tehä se ihan ite. ja toiseks, eka itketään, että ei meijän tyttö ees käy missää, ni sit ku ollaan kavereiden kanssa, sanotaan että siä ne taas luuhaa kylillä.
kyllä kaverittomuuteen tottuu! on kokemusta!