ajatukset kiitävät vuoristorataa..välillä on hyviä hetkiä,välillä huonoja.en jaksa tehdä mitään,kaikki ahdistaa.tuntuu kuin pimeyden harso olisi laskeutunut päälleni.onko millään enään mitään merkitystä.tätä on jatkunut jo kolme vuotta,enkä ole saanut asiaan kuuluvaa apua ennen kuin nyt.olen alkanut käyttäytymään itsetuhoisesti(irtosuhteet,liikaa viinaa,pilvee..)ja vasta nyt vanhempani ovat havahtuneet.
olen menettänyt liian monta läheistä,suurimman osan heidän huumeiden käyttönsä takia.miksi enään edes yrittää?
tajusin,että on enään kaksi vaihtoehtoa.joko jäädä tänne rotkon pohjalle makaamaan käärmeiden syötäväksi tai nousta viimeisillä voimillani ylös.olen päättänyt ainakin yrittää.
joudun lähtemään vähänksi aikaa sairaalaan ja se pelottaa mua.ahdistaa.entä jos ne eivät olekkaan kivoja ihmisiä,vaan tahtovat vain pahaa?entä jos ne toteavat mut täysin hulluksi?mitä mä teen?eihän sinne ole tietenkään pakko mennä..onko kellään kokemuksia asiasta?
olen menettänyt liian monta läheistä,suurimman osan heidän huumeiden käyttönsä takia.miksi enään edes yrittää?
tajusin,että on enään kaksi vaihtoehtoa.joko jäädä tänne rotkon pohjalle makaamaan käärmeiden syötäväksi tai nousta viimeisillä voimillani ylös.olen päättänyt ainakin yrittää.
joudun lähtemään vähänksi aikaa sairaalaan ja se pelottaa mua.ahdistaa.entä jos ne eivät olekkaan kivoja ihmisiä,vaan tahtovat vain pahaa?entä jos ne toteavat mut täysin hulluksi?mitä mä teen?eihän sinne ole tietenkään pakko mennä..onko kellään kokemuksia asiasta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
voi et ole ainut joka potee samoja tuntemuksia. Mutta tiedämme molemmat ,mistä saamme SEN oikean avun,vai eikö!Toivon ainakin kohdallasi näin olevan.Lämmin apu minulta sinulle on "MIELENTERVEEYSTOIMISTO".Minulla on ainakin 3 vuoden positiivinen kokemus sieltä.P.S.Luo turvallisuutta!HYMYÄ JATKOON!!
Masentuminen ei ole "hulluutta", siis mielisairaus, vaan mielialahäiriö, mikä pitää hoitaa aikanaan. Jos mieliala on pitkään alavireinen, ei se enää korjaannu itsekseen. Jos sinulla on itsetuhoajatuksia, niin hakeudu pian terveyskeskuksen mielenterveysyksikköön tai yksityispsykiatrille hoitoon.
Itse koin vakavan ja syvän masennuksen, joka kesti n. 3 vuotta. Asiallisella hoidolla 2 v. lääkitys ja terapiahoito läheisten avulla ja omalla päätöksellä, että haluan parantua selvisin. Olen ollut terve n. 5 vuotta.
On erittäin tärkeää tunnistaa masennus ja hakea apua heti kun sairaus tunnistetaan. Muuten sillä on taipumus pahentua ja ilman hoitoa jäänyt vakava masennus on tappava sairaus.
Itsekin olen n. 11 v. sitten saanut diagnoosin "vakava depressio" - sikäli liian myöhään, että tarpeeksi pitkälle päässyt masennus ei enää varsinaisesti parane edes useiden vuosien terapialla. Kroonistuneenkin masennuksen kanssa voi silti elää melko normaalia elämää estolääkityksen avulla. Mitä aiemmin hakeutuu hoitoon, sitä valoisammat ovat mahdollisuudet.