Mikä perkele ihmisiä vaivaa kun aina pitää kysyä "Miks sä oot niin hiljanen?" En oikeesti jaksa enää. Tuo maininta ei auta yhtään mitään. Se vain pahentaa tilannetta ja masentaa todella rankasti. Se on ihan sama jos kysyisi vaikka että "Miks sun naama on tommonen?" Molempiin voi yhtä hyvin vastata että "mä synnyin tämmöseks ja tämmöseks mun elämä on mut muokannut." Sanotaan ettei ole tyhmiä kysymyksiä, mutta kyllä tuo on tyhmin kysymys mitä koskaan olen kuullut, ja se kysytään vielä monta kertaa.
Jos te puheliaat ihmiset luette tämän, niin alkää enää koskaan kysykö tuota kysymystä, annatte muuten todella huonon kuvan itsestänne.
Jos te puheliaat ihmiset luette tämän, niin alkää enää koskaan kysykö tuota kysymystä, annatte muuten todella huonon kuvan itsestänne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kannattanee hankkiutua puheliaanpaan seuraan, jos ahdistaa, ja vastoinpäin.
saa kun ei vastaa tuohon kysymykseen! :D
vaikka jotain, että vaikka olen ihan hiljaa niin suustani tulee yhtä paljon järkevää asiaa kuin sultakin- ei siis mitään.. =)
jotka kyselevät ovat tottuneet että toisen hiljaisuuteen on oltava joku perustavaa laatua oleva vika eli sulla on ongelma ja he kysymällä "miksi?" haluavat auttaa. Tuskin ne sitä kysyy sua ärsyttääkseen.. vähän "hissukoilta" kärsivällisyyttä "taviksia" kohtaan. Se kun nyt vaan on tavallisuudesta poikkeavaa tuo hiljaisuus ja pahanlaatuinen ujous. Ei taviksetkaan sille tavallisuudelleen ja keskinkertaisuudelleen voi mitään. Suvaitsevaisuus on kaksisuuntainen tie.
Juuri tuota mäkin inhoon.
Mitä helvettiä tollaseen kysymykseen muka pitäisi vastata!?!
Hah..joskus yläasteella eräs luokkakaverini tokaisi:"ei kannattaisi olla ujo"
Juuri näin. Kunpa nämä olisivatkin jotain kannattavuus asioita. Noh,yläasteellahan vasta oltiin joten jos laittaa sen piikkiin..mutta silti.
Ihan ku muuten ei jo olisi saanut kokee olevansa huono ku joutu joka päivä kärsimään kiusaamisesta..
Ihmisillä tuntuu olevan vaihtelevaa sietokykyä hiljaisuutta kohtaan. Toisia se ahdistaa niin suunnattomasti, että pitää puhua pelkästä lärpätyksen ilosta, lopputuloksella ei ole niinkään väliä. Jotkut taas nauttivat hiljaisuudesta ja kokevat sanattoman viestinnän vahvana. Näin ääriesimerkkeinä.
Voi kun saiskin joka kukka kukkia eri värisinä.
Sano takasin jotain ilkeetä, esim "Kun en viitti puhua koko ajan paskaa, niin kun eräät" ja sit vieno hymy päälle. Itse olin ennen todella hiljainen ja ujo, mutta opin sanomaan takaisin, kun alkoi kyllästyttää ainainen miksootniinhiljenen-kysely.
Minulta ei ole koskaan kysytty tuota suoraan, mutta vihjailtu on kuitenkin. Ihmisten kasvaessa hiljaisuuteenkiin suhtaudutaan eri tavalla, monesti suvaitsevammin. Se juuri on tullut kuultua, että silloin kun hiljainen puhuu, niin se todellakin on asiaa. :)
Tuskinpa siihen nyt kannattaa niin äreästi vastata - uskaltaisitko edes? Tietenkin voi keksiä seuraavaa kertaa varten jonkin yllättävän viisaan lausahduksen sen varalle. ;)
Minulla sitä vastoin on joskus vaikea suhtautua tosi puheliaisiin ihmisiin, jotka tuskin osaavat olla hiljaa. Nyt olen kuitenkin jo tavallaan tottunut siihen joidenkin ihmisten kanssa, ja yritän ajatella niin, että sekin on osa heidän persoonaa - yhtälailla kuin ujous tai hiljaisuus minua.
Jeh, toi kysymys on tullu monesti vastaa mut tutut ymmärtää et oon vähän ujompi ihminen ja en porukassa hirveesti puhu.. tietty kännissä tulee pölpöteltyy ja välillä vähän hölmöjäki juttuja päästelee suustaan.. :)
sopiva vastaus tähän kysymykseen on: "Siksi kun olen hiljainen."