Olen rakastunut mieheen (yllätys yllätys) enkä oikein voi tunteilleni mitään vaikka kuinka yrittäisin niitä muuttaa ja tukahduttaa. Rakastumisestani on jo jonkin aikaa. Olen ymmärtänyt, että en ainakaan todennäköisesti ole se, mitä kyseinen mies haluaa..
Käyn aina välillä ulkona - niin kuin tänään, joskus toivon - toisinaan koitan olla järkevä.
Usein miehet yrittävät suudella minua. Enkä tiedä mitä tekisin. Välillä ajattelen, että jospa joku voisi tuntua edes vähän kivalta. Ja useimmiten petyn. Vaan ei. Ei vain tunnu oikealta, vaikka mitä tekisin ja yrittäisin antaa mahdollisuuksia. Täytyyhän sitä kuitenkin jotenkin kai koittaa elää elämäänsä kaikesta huolimatta..
Mitä pitäisi tehdä? olla antamatta mahdollisuuksia, ja toivoa, että joku päivä tuntuisi oikealta? vai koittaa jatkossa antaa mahdollisuuksia, että voisi joskus taas tuntua oikealta? Vai odottaa ihmettä tapahtuvaksi?
Mitä itse tekisit?
Käyn aina välillä ulkona - niin kuin tänään, joskus toivon - toisinaan koitan olla järkevä.
Usein miehet yrittävät suudella minua. Enkä tiedä mitä tekisin. Välillä ajattelen, että jospa joku voisi tuntua edes vähän kivalta. Ja useimmiten petyn. Vaan ei. Ei vain tunnu oikealta, vaikka mitä tekisin ja yrittäisin antaa mahdollisuuksia. Täytyyhän sitä kuitenkin jotenkin kai koittaa elää elämäänsä kaikesta huolimatta..
Mitä pitäisi tehdä? olla antamatta mahdollisuuksia, ja toivoa, että joku päivä tuntuisi oikealta? vai koittaa jatkossa antaa mahdollisuuksia, että voisi joskus taas tuntua oikealta? Vai odottaa ihmettä tapahtuvaksi?
Mitä itse tekisit?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ollaan. Olen rakastunut yhteen mieheen, mutta en oikein tiedä hänen tunteistaan ja sitoutumiskammon pituudesta. En kykene antamaan muille mitään mahdollisuuksia, ei niistä kuitenkaan mitään tulisi, satuttaisin vaan jotakin miestä tosi pahasti. Kehitän itseäni sillä aikaa, kun mies miettii...
Näköjään aika yleistä touhua. Odottaa mahdotonta? Ja elämä lipuu ohi.. Itkettää ajatus toisen miehen suutelusta ja kosketuksesta. Kukaan muu ei kiinnosta, enkä anna siihen tilaisuuttakaan kun odottelen sitoutumispelkoista äijää/ihmettä tapahtuvaksi. Kun siinä ihmisessä on vain sitä jotakin, mitä muissa ei ole.
Ah, olo on kuin Sinkkuelämää sarjan Carriella. Rakastaa Mr Bigiä, jolla on sitoutumisongelmia. Sarjan lopussa kaikki onnistui, mutta tosielämässä taitaa kaikki olla päinvastaista..