Nyt on niin skitso olo että mä sopisin oikein mainiosti malliesimerkiks johonki lääkikseen missä koulutetaan psykiatreja.
Jo eilisen päivää mietin miten junailis tämän äitienpäivän kun mä oikeesti ja koko sydämestäni inhoon kaikkia pakkojuhlia.
Mä hohkailin et veiskö jonkun lahjan ja kukkia mut se on niin teennäistä että oikein sylettää. Ei siinä mielesä ettenkö tykkäis ja arvostais äitiä mut miks just pitää olla oikein allakkaan merkattu päivä et "tällä päivämäärällä pitää nyt ostaa halavatun kallis ja raaskun näkönen ruusu ja viedä se juhlallisin elkein muorille kun se on meitin synnyttäny"
Ja mulla pitäs olla kädet ristissä ja hurskas ilme naamalla jos pojat sattuis tulemaan käymään vaikka oon tenhottanu niille et mulle tulee vaivautunu olo jos ne pakottaa ittesä tulemaan synttäreiks, jouluks tai äitienpäiväks. Toivottavasti ne ei oo unohtanu.
Äiti tietää mun suhtautumisen Amerikasta Suomen oloihin ympättyihin tekojuhliin millä saada tavaraa kaupan joten mitähän jos vaan soittais ja toivottelis. Vai käviskö kuitenki ostamassa orvokkeja lootallisen?
Pitää vielä fundeerata. Näistä juhlista ei oo muuta ku riesaa.
Juo nyt en kuitenkaan tämän takii.
Jo eilisen päivää mietin miten junailis tämän äitienpäivän kun mä oikeesti ja koko sydämestäni inhoon kaikkia pakkojuhlia.
Mä hohkailin et veiskö jonkun lahjan ja kukkia mut se on niin teennäistä että oikein sylettää. Ei siinä mielesä ettenkö tykkäis ja arvostais äitiä mut miks just pitää olla oikein allakkaan merkattu päivä et "tällä päivämäärällä pitää nyt ostaa halavatun kallis ja raaskun näkönen ruusu ja viedä se juhlallisin elkein muorille kun se on meitin synnyttäny"
Ja mulla pitäs olla kädet ristissä ja hurskas ilme naamalla jos pojat sattuis tulemaan käymään vaikka oon tenhottanu niille et mulle tulee vaivautunu olo jos ne pakottaa ittesä tulemaan synttäreiks, jouluks tai äitienpäiväks. Toivottavasti ne ei oo unohtanu.
Äiti tietää mun suhtautumisen Amerikasta Suomen oloihin ympättyihin tekojuhliin millä saada tavaraa kaupan joten mitähän jos vaan soittais ja toivottelis. Vai käviskö kuitenki ostamassa orvokkeja lootallisen?
Pitää vielä fundeerata. Näistä juhlista ei oo muuta ku riesaa.
Juo nyt en kuitenkaan tämän takii.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Omaa äitiäni ajatellen laitan tähän tälläisen.
Vain sydän äidin tunnen sen,
niin hellä on ja lämpöinen.
Se riemuitsee mun riemustain,
se tuntee huolta tuskistain.
Tänään menen häntä tervehtimään miniäni että pikku paapereidon kanssa.Saadan varmaankin mummon lihapullia:)
Minut tämä päivä sai niin tunteelliseksi,että sen johdosta tulin tämän viestini teille "ketjukaverit" laittamaan.
En ole teitä mielestäni pois heittänyt,vaikken täällä palstalla enää mukana ole ollut.
Toivon,että kaikille tulisi tästä päivästä Ilon ja Onnenpäivä,ettei äitien tarvitsisi murheen kyyneleitä tänään vuodattaa.
Kaikille teille ketjulaisille hellät halaukset.t tipaton pörri1
eniten se, että tänään Tasavallan presidentti palkitsee ennenkaikkea niitä äitejä, jotka ovat synnyttäneet mahdottoman monta lasta, monet jopa yli kymmenen, tähän muutenkin rankasti ylikansoitettuun maailmaan!
Huomenta kaikille. Suomiko ylikansoitettu maa? Itse asustelen italiassa, joka pinta-alaltaan on suurinpiirtein suomen kokoinen ja asukasluku on 57 miljoonaa. Tahan verrattuna suomessa asustelee vain murto-osa tahan maahan verrattuna.
No, kaikesta huolimatta nautin tasta aitienpaivasta ilman alkoholia ja toivotan sinne suomeen hyvaa aitienpaivaa kaikille suomen aideille.
Uutisissa näytetään varmasti tuokiokuvaa tuosta mitalienjakotilaisuudesta. Montako hymyilevää kasvoa näet? Muistaakseni siellä ollaan suupielet alaspäin ja uhrautuneen näköisiä.
maapallo, onko sinä toope??
Maapallolla on 10 vuoden päästä 7 miljardia ihmistä!
Miten sen tosiasian kanssa sopii yhteen, että jossakin maassa palkitaan niitä äitejä, jotka ovat synnyttäneet kauheita määriä jälkeläisiä?
Huom!
Minä olen todella globaalisti ajatteleva ihminen, jonka mielestä kaikki maapallon ihmiset ovat pohjimmiltaa täysin samanlaisia ja tasaarvoisia. Siispä myös vastuu väestöräjähdyksestä on yhtä paljon suomalaisten kuin esim. kiinalaisten harteilla!
Vai onko sinun mielestäsi oikein vaatia vaikkapa kiinalaisilta yhden lapsen perhepolitiikkaa samaan aikaan kun Suomessa palkitaan ykli kymmenen lasta synnyttäneitä naisia?
...paheksuvat ihmiset, joilla on nolla tai maks. kaksi lasta. Kateusko taas tässäkin takana?
...jossa kiitos, kehu tai kannustus on kasvojenmenetys, on hyvä, että vuodessa on edes yksi päivä, jolloin muistutetaan, että äitiäkin tulee muistaa. Kukaan ei pakota ostamaan sitä kamalaa äitienpäivärisua eikä yhtään mitään muutakaan. Juhla on sitä paitsi aina kahdenvälinen asia; se ei koske yksin juhlakalua vaan myös onnittelijoita.
Kuinka niin "pakko"juhla? Eikös tuo ole asennekysymys, ihan niin kuin "pakko"ruotsistakin puhuminen? Ja ihan oikeasti: mikä "riesa"? Juhlat on annettu meille rytmittämään ja katkaisemaan arki, ei riesaksi ja ahdistukseksi.
Toivotan iloista ja onnellista tätä päivää kaikille palstan äideille!
kannustetaan ja kehutaan toisiamme joka työpäivä kun yhdessä tehdään töitä ja viedään toisillemme sitä sun tätä, nauretaan ja ollaan hiljaa kun siltä tuntuu siksi tuntuu niin typerältä tälläytyä juuri tänä päivänä kyläilemään.
Soitin muorille ja onnittelin ja kerroin ettei tulla kahville koska vastustan kaupallisuutta, globalisaatiota ja Alaskaan suunniteltuja öljynporauksia sekä häkkikanaloita.
Minulle juhla on riesa koska se monesti edellyttää tietynlaisia rutiininomaisia toimintoja. Joka päivä voi olla juhlapäivä allakasta huolimatta ja SE on asennekysymys.
Minusta vaan se, että JOKA päivä olisi juhlapäivä, on hedoniaa mutta toki täysin Zeitgeistin mukaista. Siinä on nimittäin suuri viisaus, että juhla pätkii arjen ja myös tuntuu juhlalta - eikä siis jokapäiväisyydeltä. Mutta hienoa on se että teillä kehutaan, kiitetään ja kannustetaan. Toisaalta, ymmärrän juhlalla kyllä ihan muuta.
Itse ostan aina vapaankananmunia mutta en ollut tähän päivään mennessä vielä älynnyt, että valinnallani onkin jotain tekemistä äitienpäivän kanssa! Meinaan, että pitääkö äitienpäiväkin politisoida ja sitä boikotoida tuontitavarana? Kuinkahan paljon tällä kansalla on alkuperäisesti omia juhlia? Olisiko nolla?
Hyvää äitienpäivää Sinulle joka tapauksessa!
;=D
Minä en ymmärrä miten sinä saat sotkettua samaan sumppuun oman äitisi -tai sanotaan nyt Äitienpäivän- ja globalisaation (liikaa lukenut "lehtiä"?) ja työpaikalla toisten kannustamisen ja kehumisen. Tottakai työpaikalla ollaan tyytyväisiä, jos työntekijä kehuu toista - ainakin työnantaja. Mutta mitä helv... anteeksi, mitä ihmettä sillä on tekemistä äitiyden ja ädin rakkauden kanssa?
Minusta ei tuntunut ollenkaan pahalta käydä taas kerran äitini luona kahvilla, vaikka olikin Äitienpäivä. Hänkin oli siitä kovasti ilahtunut ja tehnyt maukkaita lohivoileipiä aikamiespoikansa syödä.
En kokenut siinä mitään globalisaatio myönteisyyttä tai kaupallisuutta tai muuta yhteiskunnallisesti väärää. Ei myöskään edelleen virkeä, pian 75-vuotias äitinikään.
että teilä natsas mutsis ja Sun kaa noi kyläilyt ja leivonnaiset, niinkus sattuu meilläki onskaamaan!
Mut ei kaikkina vuosina oo menny, niinkus ny.
Kurjaa, jos äiti tai isoäiti leipoo ja tekee torttuu sun kakkuu, eikä sit tuukkaan, ku tekstiviestei! Kyllä ois kurjaa!
Ja hyvää Äitienpäivä kaikille äideille.
Luulenpa, että raittiina kun äitiä käy moikkaamassa, niin se on tärkeintä.
kisakaverillekin tervehdyksen kun nyt tuli aamulla toi Äitienpäivä tervehdys laitettua tänne palstalle,niin sama se on kirjoitanko tänään yhden tai yhdeksän viestiä.
Eipä puutu meiltä enää paljoa siitä yhdestä vuodesta:)Kylläpä se on vuosi kulunut sutjakkaasti,eikö vaan.
Tämä päivä alkoikin oikein tuhdilla aamupalalla,kun olin äitini luona jo 10.00 syömässä lihapullia ja karjalanpiirakoita.
Alkoholi ei tähän päivään tietenkään ole kuulunut.
Hyvää toukokuun jatkoa sulle.Samoilla systeemeillä jatkan,elikkä päihteettömänä.t pörri1
Onpa aikaa kulunut siitä kun aloitimme. Niin paljon sen jälkeen on tapahtunutkin, niin se on hyvin muistissa tipattomuutemme alkoi. Kisammekin taitaa jatkua vielä kauan :)
Eipä kisaa aloittaessa taidettu kumpikaan tietää minkälaisen jästipään kanssa kisaamaan lähti:)
Ja mä en aio edelleenkään olla se ensimmäinen meistä kahdesta joka ilmoittaa,että kisamme on loppu:)Eikä taida sisu antaa periksi sinullakaan siihen.
No,meidän kisamme ei ainakaan ole terveydelle pahaksi ja toivottavasti eivät kanssakulkijatkaan siitä ole pahemmin joutuneet kärsimään:)t pörri1
ei tainnut tietää ei. Ei sisu anna periksi ei. Siis ikuinen raittius, niinkuin syksyllä varovasti varoittelin :)
Enpä usko, että kukaan kisastamme oikein kärsisi :)
ku Pörri ilmesty takasin !!!
Kisaamaan en pysty, mutta apuna vähentämisessä oot ollu ja halla on korjannu satoonsa poissaollessas. Munki pitäs pallolaajennuksen ja näitten sytänvaivojen takii hillitä itteni, no oon miten oon, mut Sun osallistumattomuus ei ainaskaan oo auttannu asiaa. Tuskin montaa muutakaan! Ehämmääkään tännä solkenaan oo kirjuuttamassa, mut lujeskelen silti keritessäni ja tuun hyvälle tuulelle.
Että tämmönen välikaneetti!
Äitienpäivä on minulle vuoden toiseksi tärkein juhlapäivä Joulun jälkeen. Ei sitä almanakkaan tarvitse edes merkitä, sen muistaa muutenkin. Ilman äitiäni minä en olis tässä, enkä paljolti tällainen kun olen. Otan onnittelukortin mukaan ja lähden äidin luokse. Ja selvin päin ollaan koko Äitienpäivä - tietenkin.
Oma äitini kuoli jo vuonna -93, ja muistin häntä aina kukkasin yms. hänen eläessään. Ei ole yhtään huono omatunto eikä tarvitse käydä haudalla itkemässä. Siis muistakaa muulloinkin kuin vaan Äitienpäivänä.
Äitienpäivää. Raittiina menen vanhaa Äitiäni tervehtimään tänään.
Kyllä mustetaan äitiä muulloinkin kuin Äitienpäivänä. Kun oma äitini on nyt vielä elossa, niin käyn häntä Äitienpäivänä tervehtimässä velipoikani kanssa erikseen. On sen verran vanhanaikasta väkeä tämä meidän suku, että harrastetaan tällaisia perinteitä. Nyt kun vielä asumme äitini kanssa samalla paikkakunnalla. Oli aikoja kun piti vieraasta valtiosta puhelimella muistaa Äitienpäivänä. Mutta muistettiin. Ja muulloinkin.
minulle on Joulu tärkein.Äitienpäivä on tärkeä nimenomaan äitini vuoksi,ei oman itseni johdosta,vaikka äiti ja mummi olenkin.En luultavasti jatka samaa perinnettä äitienpäivän vietossa siinä vaiheessa jos niinkäy,että oma äitini ennen minua täältä elämästä poistuu.
En ole tähänkään asti olettanut,että lapseni käyvät luonani silloin kun minulla jokin merkkipäivä on.He tulevat ja menevät omien aikataulujensa mukaan ja se sopii mulle oikein hyvin.
Minulle on tärkeintä,että lapseni tietävät,että heillä on äiti jonka luokse voi mennä koska vaan,olkoonpa asia sitten minkämoinen vaan.Koska ainahan ne asiat eivät suinkaan ole pelkkää iloa tuovia.
Juhannuksesta olen myöskin aina pitänyt.jostakin kumman syystä juhannuksesta minulle tulee aina mieleen sellainen lapsuuden muisto,kun saimme 3:n veljeni kanssa yhteisesti limsakorin aina juhannuksena.Niitä sitten silmät tarkkana pullojamme vahdimme,ettei vaan kukaan varasta.
Lieneekö tuokin sitten joku sairaus kun tuollaista muistan.Hymyillen kylläkin koko asiaa ajattelen:)
Loput juhlapyhät vaput ym.eivät mulle merkitse paljoakaan.t pörri1
kuoli kymmenen päivää ennen äitienpäivää -02. Kaduttaa, kuinka huonosti tuli aikoinaan äitiä muistettua, edes äitienpäivänä, kenties vain kortilla ja puhelinsoitolla.
Siis yhdyn tähän Mobiilin muistutukseen äitienne muistamiseen heidän eläessään! Haudalla on enää turha ravata; sielä en määkään oo maahanpanijaisteen jälkeen käynny!
Nyt joku ihmettelee, et kui voi joku olla noin tunteeton?
Vaan kun asiaa ajattellaan järjellä, jota alkomahooli ei oo sumentannu, ti käsnää, et eihän siel kuopas enää ketään oo! Kaikki mikä on, on itekunkin mielessä ja muistoissa, tai jossai taivaissa ja nämä seikat huomioonottaen määkin oon tän muisteluhomman hoitannu, elikkä jättänny sen riitinomaisen kummullakäynnin ja keskittynny enemmän tähän, sanosko sen ny jotennii henkiseen, mentaalisen tai uskonnolliseen puoleen, joista jälkimmäinen saattaa aiheuttaa joissain piireissä kiistelyä, kosken ole lainkaan varma moisen mahdin olemassaolosta. Viittaan tässä myös omiin, niin vääriltä tyntuviin ja ainakin toistaiseksi selityksettömiltä tuntuviin kokemuksiin joita olen matkani varrella saanu kokea, mielestäni syyttä.
Ei tästä enempiä, mun tarttes mennä jonnekkin jeesustelijoitten palstoille jatkaan tästä aiheesta, mutta puhuin sittä tässäkin näinkin pitkään, koska tunnen itseni ja monen muunkin tulleen niin väärin kohdelluksi "yläkerran" taholta, ettei siinä ole mieltä ei määrää!
Eli siis kaikki, joilla vanhemmat on elossa, muistamisen lisäksi olkaa kaikenlaisissa yhteyksissä heidän kanssaan niin kauan, kuin se on mahdollista. Minulla sitä ei enää ole ja nyt kaduttaa. Asialle ei voi enää tehdä mitään ja sen taakan saan kantaa harteillani niinkauan, kus täällä vielä joudun elämään.
Tiedä sitten, oliko moinen vuodatus kovin aiheellinen, mutta jotkut kokevat äitienpäivän, sen amerikkalaisuudesta huolimatta kovin tärkeäksi, kuten minäkin.
Te, joilla vielä vanhemmat on, muistakaa heitä, käykää, soitelkaa, hakekaa luoksenne, tehkää kaikenne, että saisitte viettää yhdessä ns. laatuaikaa ja puhukaa ja tehkää muistiinpanoja asioista, joita ei enää muuhalt saa selville !
Tulihan jankutus kai tyystin väärälle palstalle, mut asia on mielestäni semmonen, joka sopii liki jakahiselle palstalle .
Kävin laittaan lipun salkoon, halasin vaimoa ja keitin kahvit, onnittelut kaikille äideille! ps. olen tänään tipaton.
... Jehovan todistajiin, niin ei tarvitse viettää pakkojuhlia;)! Jeps, meikä on nyt sairas miltei kaikesta muusta muttei alkoholista. Huh, ja silti parempi näin!:)
Et kyllä ole ainoa, joka ei syty "juhlapäiville". Tiedän monia, joille on kauhistus esim. äitienpäivä, välit viileät ja huono omatunto, kun ei pysty aidosti halaamaan.
Muutamien kommentit pistät kai tietämättömyyden piikkiin, eivät ole ymmärtäneet, että sinulla on sama työpaikka äidin kanssa ja siellä sitä ymmärtämystä ja rakkautta tehdään joka päivä.
Itse olen myös toivoton merkkipäivien kanssa, joulu on ainoa jolloin panostan läheisiin ja ystäviin. Ilmeisesti melkein kaikki ovat jopa sen ymmärtäneet, että en muista tai huomaa nimipäiviä ja synttäreitä, jostain ystävänpäivästä nyt puhumattakaan. Minä voin istua milloin tahansa takkatulen ääressä tai ilta-auringossa ja pistää ystävälle viestin: ajattelin juuri sinua, kiva kun olet olemassa.
Käväsin juuri pari tuntia sitten naapurin emännän luona, kun hänellä oli huono olo. Rasittunut päivän hässäkästä ja nitroa tarvittiin, oli tarjoillut kahvit sörsseleineen lapsille ja lapsenlapsilleen, aivan uupunut. Keitin teetä ja pistin sänkyyn ja tiskasin koko sen kaaoksen, joka häntä häiritsi.
Oikeasti, emme ole samanlaisia ja toivottavasti emme myöskään putkiaivoja, että on vain yksi tapa ajatella asioita. Minä ymmärrän hyvin "ahdistuneisuutesi" äitienpäivästä ja nyt selvästä päästä aion kellistää itseni sänkyyn.
myöhästä antaa neuvoja, mut meillä kävi niin, jotta poika ja pojanpoika (1v.) tuli meille ja kohta perään tytär kaverinsa kaa. No meil oli onneks tehty (niinkus viikonloppuna yleensäkin) safkaa liki koko viikkoo varten. Syötihin porukalla ja oli kivaa (munkin mielestä)!
Sit tää poikaväki hajettiin kotia ja tyttären ja sen kaverin kaa mentiin mummolaan (siis mun anopin luo).
Onneks? mutsi on jo tuolpuolen, ni ei enää tartte huollehtii näistä velvollisuuksista. Ai emäntä? Onks se mukamas joku mun äiti vai, häh?
Ainut harmi hommassa oli se, ku tuli pikkusen kiirus kotiin tultuu ehtii kattoo vormulat nauhalta, sitä ennen rouva presidentti ja unelmakämpän viimonen jakso, ennesku alko nää iltasarjat. Siks täsä ollaan vähän myöhässä.
Joo onneks toi meitsin emäntä ei oo mun äiti, ni ei tarttennu höösätä minkään takii. Äitienpäivähän se tais olla, vai mitä?
Oon kuullu joistain tyhmistä ukoista, jotka äimänä hommaa niitten eukoille lahjuksii. Miks? Eine oo niitten äiskii!
Sulla tietty oli jonnimmoinen pohtiminen homman suhteen, enkä omkelmaa suinkaan vähättele; mulle anaskii on monasti päätöksenteko sikavaikeet!
Lujeskelenhan täsä palstoja etiäpäin, josko näkis, kui Sun käi?