kasvoit kohdussani minun ja isäsi huolimattomuuden seurauksena. olin yllättynyt ja hämmentynyt, lopulta varovaisen onnellinen vaikkakin peloissani isäsi takia. myös isäsi halusi kovasti että synnyt. kerroin vanhemmilleni ja sain heidän tukensa. muistan kuinka toukokuun aurinkoisena päivänä juoksin bussiin ja tajusin että sinä olet siellä pienenä jo matkassa mukana ja tunsin valtavaa onnea: minusta tulee äiti.
sitten isäsi teki monta tekoa jotka panivat minut tajuamaan mitä elämäsi ja elämäni, elämämme tulisi olemaan. hän oli ollut jo aiemminkin väkivaltainen mutta tälloin mukaan astui huumeet ja harhat, veitsen kanssa perässä juoksut ja tappouhkaukset.
itku kurkussa menin lääkäriin ja tilanteen kerrottuani minulle varattiin aika aborttiin. lakkiaispäivänäni olin ulospäin onnellinen vaikka oloni oli pahin koskaan. tiesin mihin olen menossa kahden yön kuluttua.
muistan sairaalasta enää vain sen että kun heräsin nukutuksesta niin itkin ja kysyin onko se ohi. silloin ja sen jälkeen monta vuotta tunsin vain helpotusta enkä lopulta katunut päätöstäni sillä isäsi jatkoi kauheita tekojaan vaikka emme enää yhdessä olleetkaan. kun kärsin hänen teoistaan kun hän mm. seurasi minua toiseen kaupunkiin johon olin muuttanut päästäkseni hänestä eroon muistan että en tuntenut kertaakaan tehneeni väärää ratkaisua.
nyt vasta vuosien jälkeen kun minulla on lapsia ja kaikki on hyvin olen alkanut ajatella sinua lähes päivittäin. mietin että olisit nyt jo 11 vuotias ja suren sinua mielessäni kovasti ja mietin miettimistäni olisinko voinut valita sittenkin toisin.
tänään äitienpäivänä kun pienempi lapsistani nukkuu tuossa vieressä päiväunia ja isompi on ulkona kavereidensa kanssa tuli vihdoin yhtäkkiä itku ja valtava suru. minulla on raskas olla ja toivon että sinä siellä jossain missä ajattelen sinun olevan voit hyvin. rakastan sinuakin vaikka et täällä maan päällä olekaan.
äitisi
sitten isäsi teki monta tekoa jotka panivat minut tajuamaan mitä elämäsi ja elämäni, elämämme tulisi olemaan. hän oli ollut jo aiemminkin väkivaltainen mutta tälloin mukaan astui huumeet ja harhat, veitsen kanssa perässä juoksut ja tappouhkaukset.
itku kurkussa menin lääkäriin ja tilanteen kerrottuani minulle varattiin aika aborttiin. lakkiaispäivänäni olin ulospäin onnellinen vaikka oloni oli pahin koskaan. tiesin mihin olen menossa kahden yön kuluttua.
muistan sairaalasta enää vain sen että kun heräsin nukutuksesta niin itkin ja kysyin onko se ohi. silloin ja sen jälkeen monta vuotta tunsin vain helpotusta enkä lopulta katunut päätöstäni sillä isäsi jatkoi kauheita tekojaan vaikka emme enää yhdessä olleetkaan. kun kärsin hänen teoistaan kun hän mm. seurasi minua toiseen kaupunkiin johon olin muuttanut päästäkseni hänestä eroon muistan että en tuntenut kertaakaan tehneeni väärää ratkaisua.
nyt vasta vuosien jälkeen kun minulla on lapsia ja kaikki on hyvin olen alkanut ajatella sinua lähes päivittäin. mietin että olisit nyt jo 11 vuotias ja suren sinua mielessäni kovasti ja mietin miettimistäni olisinko voinut valita sittenkin toisin.
tänään äitienpäivänä kun pienempi lapsistani nukkuu tuossa vieressä päiväunia ja isompi on ulkona kavereidensa kanssa tuli vihdoin yhtäkkiä itku ja valtava suru. minulla on raskas olla ja toivon että sinä siellä jossain missä ajattelen sinun olevan voit hyvin. rakastan sinuakin vaikka et täällä maan päällä olekaan.
äitisi
Vastaukset 23
Vanhimmat
Minulla on samansuuntainen kokemus,tein abortin nuorena. Silloin en katunut vuosiin. Mutta nyt kadun ja syvästi. Minulla ei ole lapsia ja hän olisi ollut ainokaiseni.
enää ihmetellä että minkä helvetin takia ihminen on jonkun kanssa jonka tietää olevan väkivaltainen..?
Ei voi käsittää.. Ja sitten tulee muka yllätyksenä kun on raskaana et "enhän mä voi olla tän kaa"..
silloin nuorena ei ollut vielä kovin paljon elämänkokemusta ja ymmärrystä siitä että ihminen ei muutu tietyissä asioissa. tämä poika oli ensimmäinen seurustelukumppanini ja hän oli olut täysin tavallinen poika ensimmäiset seurusteluvuotemme. hän alkoi muuttua radikaalisti tuona keväänä ja minulle tuli todellisena shokkina se että hän alkoi krapulaisena ja tai humalassa kohtelemaan minua väärin. jälkikäteen olen oivaltanut että hän alkoi käyttää huumeita jo tuon kevään aikana mutta en tajunnut sitä ennen kuin toukokuussa kun hän oli todella sekaisin.
meillä oli ollut ehkäisynä e-pillerit jotka olin joutunut lopettamaan terveydellisen syyn takia huhtikuussa ja jostain syystä minulle oli muodostunut käsitys että heti pillereiden lopettamisen jälkeen ei voi tulla raskaaksi.
tiedän toki nyt että käsitys oli täysin väärä. kondomia käytimme ilmeisen huolimattomasti kun raskaaksi tulin :(
en kirjoittanut tuota viestiäni siksi että siitä voi kukin etsiä syitä tuomita ja haukkua. kirjoitin sen siksi että minun oli saatava kirjoittaa vihdoin surusta joka on alkanut painaa minua varsinkin kuluneen vuoden aikana. tuon kirjoittamisen jälkeen itkin pitkään ja on kai vihdoin tullut aika käsitellä suruni. aiemmin asia ei ole ollut minulle raskas.
samalla halusin tavallani kertoa niille joilla on sellainen tilanne missä miettivät mitä tekisivät raskautensa suhteen että suru ja tuska voi tulla vasta vuosien päästä. toivon jokaiselle asian kanssa elävälle voimaa ja lempeyttä itseään kohtaan.
Tämä on katsos sellainen foorumi, jossa jokainen saa sanoa, mitä mieltä on asioista. Tätä sivua ei ylläpidä "Abortin ystävät RY". Jos haluat pään silittelyä, teetä ja sympatiaa, ainakin isoimmissa kaupungeissa on tukipiirejä abortin tehneille naisille.
Minä tiesin esimerkiksi 16-vuotiaana vallan hyvin, kuinka pillereitä käytetään. Niissähän on mukana käyttöohjeet! Olin 26 ja avioliitossa, kun halusin lasta ensimmäisen kerran. Ei pillereitä, ei kondomeita ja tiesin, mitä voi tulla eteen. Niinhän minä tulin eka kerrasta raskaaksi, ja luonnollisesti pidimme lapsen.
Eli vietähän äitienpäivää ja ole lempeä itsellesi. Kaikesta päätellen hyväksyt oman ratkaisusi, joten nauti elämästä.
ja hyvää äitienpäivää sinullekin!
en kaipaa teetä, sympatiaa enkä päänsilittelyjä :) enkä sellaista edes rivien välistä pyytänyt. halusin ainoastaan kertoa miten minä olen abortin kokenut ja mitkä syyt minulla siihen johtivat. tekstiäni saa kommentoida jos haluaa, MUTTA..
luepa tuo keskimmäinen kappale tekstistäsi ja mieti mikä tarve sinulla on kertoa kuinka sinä olet hyvä, parempi ellet jopa paras :) mitä ylipäätään teet täällä "keskustele abortista" -palstalla jos antisi on oma "paremmuutesi" ja osaavuutesi.
no kuinka vaan. oman arvomaailmani mukaan jokainen ihminen on yhtä arvokas ja pyrin ymmärtämään muiden ratkaisuja, myös sitä miksi jotkut haluavat kirjoittaa tänne palstalle vain ohjeita siitä mitä olisi pitänyt tehdä joskus aiemmin tai miten hyvin he ovat elämänsä eläneet. se tuskin auttaa yhtään ketään joka täällä jotain kyselee. itse en edes kysellyt. halusin vaan kertoa tarinani kun tunsin tästä äitienpäivästä johtuen tavallista enemmän surua.
ja kyllä, elän silti onnellista ja täysipainoista elämää. tähän voi nyt sitten haluavat vastata että kuinka se on mahdollista että olenko joku tunteeton ja kylmä ihminen :D
jotta keskustelu pysyy asialinjalla.
No minä en ole koskaan henkilökohtaisesti ihannoinut aborttia (et varmaan sinäkään), mutta minä olen tehnyt myös töitä sen eteen ettei aborttia tarvitse tehdä. Eräätkin katumuspillerit on syöty kondomin hajotessa. Eli tämä ratkaisu, huolehditaan ehkäisystä ennen kuin on liian myöhäistä, on ollut minulle paras. Joku toinen ei koe asiaa siten.
nyt kaikki tietäviä. En ole AP, mutta minäkin olen jälkiehkäisyt ottanut ja raskaaksi tulin silti...
Sinulla kävi vain hyvä tuuri, ovat muutkin huolehtineet ehkäisystä ihan yhtä hyvin kuin sinäkin.
tuo huolimattomuus pillereiden ja kumin kanssa hämännyt tuossa jutussa, teinit nyt on "idiootteja" ja vastuuttomia - ei varmaan uutinen kenellekään? Siksihän näitä vahinko- ja wannabeteiniäitejä sikiääkin tätä vauhtia..
Mutta se että hyväksyy ja katsoo toisen väkivaltaista käytöstä. Vaikka se tuliskin yllätyksenä, itse en IKINÄ jäisi kundin luokse joka YHDENKIN KERRAN löisi minua!
Siihen ei auta edes nuoruuden typeryys, täytyy kyllä olla asiat todella huonosti jos antaa kohdella itseään noin, sen keväänkin ajan :( Hyvä kuitenkin että hankkiuduit alkiosta eroon, tiedän tapauksia jossa menee vielä lujempaa, toivotaan että se väkivaltainen/henkistä väkivaltaa harjoittava tai henkisesti yliotteessa oleva äijä muuttuu ja ryhdytään teiniäideiksi...
Ja sitten tulee se viimeinen lyönti jolloin lapsi lentää seinään (äiti on käynyt seinässä jo ehkä useamman kerran mutta "niin kauan kuin se lyö vain mua eikä lapsia..") ja teiniäitti ottaa jalat alleen. Helpompaa vain ottaa hatkat ilman lasta kuin työttömänä/kouluttamattomana/rahattomana pienen lapsen yh:na.
Sinä sentään vihelsit pelin poikki kun olit aikasi ihmetellyt menoa... Hyvä että jossain vaiheessa järki alkoi pakottaa.
en ole abortin ihannoija en. siltikin olen sen tehnyt. ilman että joutuu itse vaikeaan tilanteeseen on mahdoton tietää mitä lopulta tekisi jos vaihtoehdot ovat esim. ne mitkä minulla silloin oli. olin sitä ennen pitänyt itsestäänselvyytenä että en ikinä tekisi aborttia. näin ajattelee varmaan suurin osa tytöistä/naisista ennen kuin joutuu oikeasti siihen tilanteeseen.
sinulla on ollut hyvä onni ehkäisyn kanssa. onnesta voi puhuä tässä yhteydessä siksi että tiedän monia muita lisäkseni jotka ovat tulleet raskaaksi esim. e-pillereistä tai kondomista huolimatta. minullahan on nykyisin lapsia. ja aivan oikein, toista heistä aloin odottaa vaikka käytin ehkäisya.
takerruit ehkäpä hieman liikaa tuohon ehkäisyasiaan, sanoinhan jo ensimmäisessä viestissäni että ehkäisynä oli kondomi. kirjoitin siihen että olimme huolimattomia koska eikai muuta vaihtoehtoa voi jäädä jos kondomia käyttää. eli en suinkaan ole ollut täysin välinpitämätön asian suhteen niin kuin haluat tahallasi ymmärtää.
sellainen juttu vielä että miksi ihmeessä täällä palstalla etsitään oman henkilökohtaisen tragediansa kertoneiden viesteistä vain kohtia joissa voi jo ennestään surevaa koittaa loukata. tai itse lähinnä koen että täällä halutaan syyllistää toisia heidän ratkaisuistaaan. en tarkoita että pitäisi täällä ketään väen väkisin alkaa tukemaan tai sympatiseeraamaan mutta esim. sinä joka olet nyt minulle kommentoinut tätä ehkäisyosaamistasi niin oletko lainkaan empaattinen ihminen? eli että jos täällä jo aluksi kerroin että minulla on tänään ollut raskas ja surullinen olo niin eikö sinulle tule silloin mieleen vaikka olla sanomatta mitään jos et osaa kauniisti asioitasi esittää. kerroit vaan miten olet itse toiminut oikein ja samalla arvioit minua aikalailla väärin. en pahoittanut mieltäni mutta ihmettelin kovasti miksi.
hyvää jatkoa sinulle ja toivon että näkisit kanssaihmisesi siten kuin kohtelet omia läheisiäsi. et kai sinä esim. omalle lapsellesi sanoisi samoin kuin minulle jos hän tulisi joskus vahingossa raskaaksi ja kertoisi sinulle asiasta. niinkin voi valitettavasti käydä vaikka luulet ettei sinun elämääsi tällainen koskaan kosketa.
Toivon, että pystyn kasvattamaan tyttärestäni (tai kumpi ikinä nyt tuleekaan) niin itsenäisen ja omilla jaloillaan seisovan naisen, ettei hänen tarvitse riutua väkivaltaisessa suhteessa. Haluan, että hän oppii arvostamaan itseänsä sen verran, että hän tajuaa perheväkivallan olevan väärin. Alusta lähtien.
Sanoit itsekin, että käytitte huolimattomasti kondomia. Eli mitä tapahtui? Minä olen saanut ehkäisyvalistusta koulusta ja ennen kaikkea kotoa. Samalla tavalla ostan lapselleni kondomeja, ja kerron suoraan potentiaalisista mahdollisuuksista ja jopa hätävarjelun liioittelusta. Ja jos ehkäisy kaikesta huolimatta pettää, aion olla lapseni tukena molemmissa ratkaisuissa.
Ennen kaikkea toivon, että pystyn tarjoamaan / osaan kertoa lapselle yhteiskunnan palvelumahdollisuuksista kriisin tullen. Kuten sinäkin haluat kipeästi hyväksyntää ja koet tarvetta kirjoitella henkilökohtaisia tragedioitasi, jokainen haluaa puhua ongelmistaan. Me emme ole kuitenkaan psykologeja, ja täällä ihmiset voivat sanoa sinulle sata kertaa pahemminkin kuin minä. Tämä paikka ei tee autuaaksi!
Ja kaikkein eniten minua ärsyttää tekstisi nyyhkysävy tyyliin "tän novellin jälkeen kaikkien on pakko hyväksyä abortti". Tehtyä et saa tekemättömäksi: tapahtunut ei muutu lievemmäksi vaikka sitä kuinka perustelet. Dramaattisestikin. Keskity nykyisiin lapsiisi!
päätin että annan asian jo olla. kirjoitat kuitenkin taas kerran tänne vääriä olettamuksia minusta joten ne korjaan vielä.
en ole elänyt saati "riutunut" päivääkään väkivaltaisessa suhteessa. minua ei myöskään ole lyöty koskaan eli jonkinlaisen mittapuun mukaan minulla ei varmaan ole oikeus sanoa kokeneeni väkivaltaa. minulle väkivaltaa on kuitenkin myös sillä uhkaaminen ja toisen muutoin väärin kohtelu (esim. pitäminen oman tahdon vastaisesti vaikkapa autossa) ja myös ne mitä alkuperäisessä "nyyhkynovellissani" kirjoitin.
minut on kasvatettu juuri kuten aiot tyttäresi tai poikasi kasvattaa (sekä väkivallan että seksin suhteen), lisäksi opetettiin asettumista toisen asemaan ja näin ollen ymmärtämään toisenkinlaista elämää kuin oma.
kysyit mitä kondomin kanssa tapahtui. luepa uudestaan mitä kirjoitin. sanoin että vaihtoehdoksi lienee jää huolimattomuus. eli olisin varmasti mennyt lääkäriin jos olisin esim. huomannut kondomin rikkoituneen tms. kirjoitin jo alussa että olin yllättynyt raskaudestani. yllättyykö ihminen jos osaa odottaa jotain? minä en ainakaan.
en kaipaa kenenkään hyväksyntää abortilleni. riittää että minä tulen asian kanssa toimeen. ja sanonpa vielä kerran että en ole mikään abortin suosija, se oli vain minulle oikea ratkaisu silloin. jos sinun on se vaikea hyväksyä niin älä lue kirjoittamaani. muutenkin tuntuu pahalta että olet raskaana ja haet täältä aborttipalstalta jotain... en tiedä mitä enkä viitsi arvailla kuten sinä teet minun suhteeni.
kirjoitit että "kaikkein eniten minua ärsyttää tekstisi nyyhkysävy" . niin, minun oli eilen paha olla ja kirjoitin tänne viestin koska se helpotti oloani. itkinkin. jos tämä palsta ei sinun mielestäsi ole siihen tarkoitukseen niin olen eri mieltä. itse en myöskään löydä tekstistäni mitään aborttia suosivaa, pelkkää surua se minusta on. sitä vain ei ehkä sellaiset näe jotka vaan vastustamisen takia vastustavat aborttia kaikissa tilanteissa huomioimatta asioiden syy-seuraus -suhteita saati laajempia kokonaisuuksia.
sain tappouhkauksia vielä kolmen vuoden jälkeen tapahtuneesta. mitäs jos siinä olisi ollut mukana myös tämän silloisen amfetaminiinkäyttäjän, nykyisen heroinistin/subutexväärinkäyttäjän lapsi. luuletko että silloin mikään olisi pidätellyt tätä kyseistä henkilöä tuhoamasta elämäämme, tappamasta minua, vahingoittamasta lastamme. itse en jaksa miettiä. elän tätä päivää onnellisena ja elämästä nauttien.
hyvää loppuodotusta sinulle ja älä lue tällaisia palstoja, hermostuksesi ja ärsyyntymisesi siirtyy masuvauvaasi.
Kyllä muakin kiinnostaa, miksi pyörit heroiinimiehen kanssa. Itsehän jo tapoit lapsesi valmiiksi, joten mitäs enää jälkikäteen saivartelet tappouhkauksista ja pelkäämisestä lapsesi puolesta.
Ja tuletko asian kanssa oikeasti toimeen, jos sitä pitää täällä vollottaa ja samaan lauseeseen vakuutella, kuinka nautit elämästä. Olen rehellinen itsellesi!
en nyt halua puolustella kumpaakaan enkä kääntyä kummankaan mielipiteitä vastaan, mutta oletko ajatellut että ei ole kamalan helppoa lähteä suhteesta jos on tunteitä toista kohtaan?itse seurustelin nelisen vuotta huume hörhön kanssa. huumeet tuli kuvioihin viimeisen seurustelu vuoden aikana.Sitä halusi tukea toista ja auttaa siinä, että hän olisi päässyt niistä eroon. Miksikö? Siksi koska rakastin häntä. Ei tullut ensimäisenä mieleen lähteä itse pakoon. Vasta siinä tilanteessa kun olimme keskustelleet tulevaisuudesta tajusin lähteä pois. Hän halusi jatkaa samaa rataa ja minä perheen.
Olen ollut aina sen verran tulevaisuusorientoitunut, että haluan ajatella, onko suhteella edellytyksiä kestää loppuelämää. En pystyisi tuntemaan oloani turvalliseksi ja onnelliseksi (=rakkaus) ihmisen kanssa, joka ylläpitää elämäänsä kemikaalien avulla. Mielestäni ansaitsen puolison, jolla on suunnilleen samat arvot ja päämäärät sekä halu kohdella minua kunnioittavasti.
Eli en pysty ymmärtämään rakkausteoriaasi tässä suhteessa. Esimerkiksi huumeongelma ja perheväkivalta painii täysin eri sarjassa kuin satunnaiset riidat tai pidemmätkin kriisit, joista on molemmilla kuitenkin halu selvitä. Huumeet ei ole mikä tahansa juttu kuten ei aborttikaan.
sen takia siitä suhteesta lähdin kun tiesin että suhteella ei ollut edellytyksiä, koska hän ei selvästikkään halunnut lopettaa huumeiden käyttöä. Silloin olin sokea kaikille hänen teoilleen, mutta nyt jälkeen päin ajattelen samallatavalla kuin sinä.en ikinä lähde enää sellaisen tyypin mukaan.En ole itse abortin kannalla mutta jossain tilanteissa se on tehtävä jos siihen on hyvä syy.en halua lajitella syitä koska keskustelu poikkeaa sitten asiasta ihan täysin mitä halusin selventää.
miehestäsi tulisi esim. alkoholisti niin jättäisit hänet heti?? Et missään vaiheessa siis ajattelisi, että hän voi parantua sairaudestaan?? Etkä missään vaiheessa antaisi hänelle mahdollisuutta parantua? Et ilmeisesti aijo tukea vastoinkäymisissä...
Alkoholismi ja huumeet ovat pikkuisen eri asia. Ihminen ajautuu viinaan salakavalasti. Mutta kai jokainen täysipäinen tietää, että huumeisiin jää koukkuun. Ja lisäksi huumemaailma on pikkuisen kovempi mesta kuin vaikkapa baarit työpäivän jälkeen.
et ehkä lukenut kaikkea kirjoittamaani. eli jos kiinnostaa niin lue. enkä pyörinyt tämän ihmisen kanssa enää juurikaan. jonkin aikaa yritin auttaa (rakkaudessa on sellainenkin puoli kuin toisen auttamishalu ja se rakkaus ei katkennut kuin seinään vaikka toinen muuttui) kunnes ymmärsin että hän ei edes halua apua, hän haluaa minut.
silloin ei ollut kännyköitä joten hän soitteli mm. opiskeluasuntoni yhteiseen puhelimeen näitä uhkauksiaan, ilmestyi sinne toiseen kaupunkiin jne. tapauksia oli satoja noin neljän-viiden seuraavan vuoden aikana. hänen viestinsä kaikille minut mukaanlukien oli "jos en sua saa niin ei saa kukaan muukaan". hänhän ei olisi halunnut erota alunperinkään.
mutta ymmärrän nyt häntäkin paremmin kun aikaa on kulunut vuosikymmen, olimme toistemme ensirakkaudet ja meillä oli hyvää aikaa ennen tuota surkeaa kevättä. sen jälkeen hän onkin ollut kemiallisesti luodussa todellisuudessaan ja ihmisenä kasvu pysähtyi. hän kuvitteli monta vuotta minun olevan se sama tyttö ja hänen olevan se sama poika jotka silloin joskus ennen olivat onnellisia ja rakastuneita.
ja tuohon toiseen epäilynaiheeseesi: olen tyytyväinen ja onnellinen ihminen, lähinnä varmasti siksi että olen rehellinen itselleni ja tunteilleni. onko onni ja toisinaan taustalla häilyvä suru sinusta toisensa poissulkevia tunteita? eikö sinulla ole menneisyydessäsi mitään surua tuottavaa asiaa. ehkä ei.
elän sellaista elämää mihin olen tyytyväinen kahta lastani rakastaen ja tuo eilinen tunnemyllerrys johtui äitienpäivästä jolloin on varmasti herkemmällä mielellä jokainen äiti muutenkin. äitiys on parasta mitä itse olen elämässä kokenut. välillä muistuu mieleen myös 12 vuoden takainen tilanne, oma hätä ja elämän vaikein päätös. sitä saa surra eikä se ole keneltäkään mitään pois.
Haluan nyt painottaa että en rupea keskustelemaan asiasta jos tästä tulee samallaista kinastelua, kuin noissa joissain keskusteluissa on.
Vedät aivan omia johtopäätöksiä asiasta josta en edes ole puhunut sinulle. Älä vedä johtopäätöksiä aivan eriasioista: huumeista ja viinasta.
Oma läheiseni on ollut alkoholisti enkä missään vaiheessa jättänyt häntä.
Nyt puhun vaan huumeista: Hänet jätin siksi, että hän ei päässyt huumeista eroon millään keinoin ja on yhä edelleen narkomaani lukuisista vieroitus kerroista ja muusta hänelle hankitusta avusta ei siis ollut hyötyä.
Oletko itse seurustellut narkomaanin kanssa? Luultavasti et. Siinä on välillä ollut oma henki myös vaarassa joten sellaisesta tilanteesta on paras hankkiutua eroon.
Mieluiten olen nyt perheellinen ja kunnon miehen kanssa kun koittaisin edelleen saada ex miestä huumeista eroon.
Tuen vastoin käymisissä, mutta jossain menee oma raja missä vaiheessa ei jaksa eikä halua katsella sekoilua aamusta iltaan ja pelätä oman henkensä takia.
Voit itse yrittää vastaavaa tapausta, mutta luultavasti sinultakin loppuvat voimat jossain vaiheessa. Sellainen on raskasta henkisesti ja fyysisesti.
otan osaa. se on kova urakka tein itse ja abortin ja itku tulee melkei joka ilta.
SAit kyllä kyyneleet silmiin.
Se ei kuitenkaan tee sinusta huonompaa äitiä vaikka jouduit abortin tekemään.
Tsemppiä jatkoon
Lisää tällaisia omia kokemuksia tänne palstalle. On tyhmää että täällä huudellaan vaan syytöksiä. Minä lukisin mielelläni muitakin "omia tarinoita" abortista. Olisi kiva tietää tällä tavalla niitä syitä. Tän ketjun luettuani tajuan alkuperäisen ratkaisun vaikka vastustan aborttia periaatteessa, en kuitenkaan kaikis tilanteissa.