Vappuna tapahtui sellaista, mitä en kuitenkaan kadu, mutta jotain tekisin silti toisin. Alkoholi ja seksi eivät todellakaan sovi yhteen! Nyt pelko, että olen raskaana. Kuukautiset eivät ole alkaneet, mutta ne ovat muutenkin epäsäännölliset. Joitain oireita on ollut, mutta ne sopisivat myös kuukautisten oireisiin. Joka päivä mietin, että mitä jos olen raskaana.
Aborttia en pystyisi ikinä tekemään! Mutta toisaalta pelko miten pärjään, "isää" tuskin kiinnostaa yhtään, se oli vain yhden illan juttu. Itsellä jäisi koulukin kesken, ensi vuonna pitäisi valmistua lähihoitajaksi. Vielä pitäisi odottaa kaksi pitkää viikkoa, että voisin tehdä raskaustestin. Ensimmäistä kertaa elämässä toivon, että kuukautiset alkaisivat. Päivisin on niin paljon tekemistä ja muuta ajattelemista, että sitä ei niin paljon mieti, mutta tottakai se on aina mielessä jollain tavalla. Mutta aina kun tulee ilta ja pitää mennä yksin nukkumaan,taas alkaa ajatus "entäs jos olen raskaana". Tulee ahdistava olo, rinnassa tiukka puristus. Muutama kaverini tietää tästä. He ovat sanoneet, että ovat tukenani, tapahtui sitten mitä tahansa. Vanhemmiltani olen ymmärtänyt, että he olisivat tukena, jos vaikka tulisinkin raskaaksi. Tietenkään en ole heille vielä sanonut tilanteestani mitään. En kaipaa keneltäkään mitään moraali saarnaa, ajattelin vain kirjoittaa oman tarinani, niinkuin muutkin.
Aborttia en pystyisi ikinä tekemään! Mutta toisaalta pelko miten pärjään, "isää" tuskin kiinnostaa yhtään, se oli vain yhden illan juttu. Itsellä jäisi koulukin kesken, ensi vuonna pitäisi valmistua lähihoitajaksi. Vielä pitäisi odottaa kaksi pitkää viikkoa, että voisin tehdä raskaustestin. Ensimmäistä kertaa elämässä toivon, että kuukautiset alkaisivat. Päivisin on niin paljon tekemistä ja muuta ajattelemista, että sitä ei niin paljon mieti, mutta tottakai se on aina mielessä jollain tavalla. Mutta aina kun tulee ilta ja pitää mennä yksin nukkumaan,taas alkaa ajatus "entäs jos olen raskaana". Tulee ahdistava olo, rinnassa tiukka puristus. Muutama kaverini tietää tästä. He ovat sanoneet, että ovat tukenani, tapahtui sitten mitä tahansa. Vanhemmiltani olen ymmärtänyt, että he olisivat tukena, jos vaikka tulisinkin raskaaksi. Tietenkään en ole heille vielä sanonut tilanteestani mitään. En kaipaa keneltäkään mitään moraali saarnaa, ajattelin vain kirjoittaa oman tarinani, niinkuin muutkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei.
Itse mietin vielä viikko sitten aivan samaa.. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa suhteellisen vähän aikaa (reilun kuukauden), olimme tyhmiä, ja rakastelimme ilman suojaa. Poika ei kuitenkaan lauennut sisääni. Mietin hakevani jälkiehkäisypillerit, mutta en saanut sitä koskaan aikaiseksi, kai mua pelotti liikaa.. Mietin vaihtoehtoja, en uskonut olevani raskaana, mutta sekin olisi mahdollista. Ajattelin aborttia, ajattelin myös lapsen saamista. En puhunut asiasta kuin eräälle pojalle, johon olen netissä tutustunut, oli helppoa puhua vieraalle. Perjantaina huokaisin helpotuksesta, menkat tulivat juuri ajallaan. Onneksi meni näin, toivottavasti sinullakin. Ollaan molemmat sitten seuraavalla kerralla viisaampia :)
Odottele ihan rauhassa! Asioilla kuitenkin aina tapana järjestyä kävi miten kävi..
Menkat alkoivat, puoli viikkoa myöhässä, mutta eivät ne ikinä olekkaan ajoissa :) mutta tästäkin opin enkä tee samoja virheitä TOIVOTTAVASTI enää milloinkaan :) haluan kyllä lapsia mutta en vielä tässä elämäni vaiheessa :) kiitos teille kahdelle kannustavalle :)