Viisi vuotta sitten tapasin yhden miehen joka teki todella suuren vaikutuksen minuun.. nähtiin muutaman kerran ja soiteltiin, mutta homma jäi siihen kun tajusin että ei siitä mitään tule (mies seurusteli silloin). Päätin unohtaa.
Tapasin sitten uuden miehen jonka kanssa olen edelleen, neljä vuotta oollaan oltu jo kihloissakin.
Viime kesänä mikä lie tuli ja etsin numeron käsiini ja lähestyin testiviestin tätä jo "unohdettua" miestä. Hän oli ihmeissään miten muistin hänet ja miksi otin yhteyttä, en osannut vastata sen kummemmin. Nähtiin sitten muutaman kerran ja pidetiin yhteyttä, mutta sitten mua alkoikin ahdistaa koko juttu ja jätin taas homman siihen, tällä kertaa me molemmat seurusteltiin.
Nyt sitten on taas melkein puoli vuotta mennyt eikä olla oltu yhteydessä. Päivä päivältä tuntuu kuitenkin vaikeammalta yrittää unohtaa.
Tapasin sitten uuden miehen jonka kanssa olen edelleen, neljä vuotta oollaan oltu jo kihloissakin.
Viime kesänä mikä lie tuli ja etsin numeron käsiini ja lähestyin testiviestin tätä jo "unohdettua" miestä. Hän oli ihmeissään miten muistin hänet ja miksi otin yhteyttä, en osannut vastata sen kummemmin. Nähtiin sitten muutaman kerran ja pidetiin yhteyttä, mutta sitten mua alkoikin ahdistaa koko juttu ja jätin taas homman siihen, tällä kertaa me molemmat seurusteltiin.
Nyt sitten on taas melkein puoli vuotta mennyt eikä olla oltu yhteydessä. Päivä päivältä tuntuu kuitenkin vaikeammalta yrittää unohtaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tunteita kohti on kuljettava kuitenkin. Jo unohtumattomuus siitä aina muistuttaa.
jännä juttu. Tosin en tiedä, että millaiset tunteet sinulla on tätä unohdettua kohtaan, mutta voin sanoa, että unohtaminen ei ole helppoa. Mutta kai joskus pitää yrittää vain luopua.
Itsellänikin on eräs henkilö ja samantapaiset taustatekijät kuin sinullakin, että muutaman otteeseen tapaillut ja niin edelleen.. Olin yrittänyt unohtaa häntä jokainen vuosi kahden vuoden ajan, mutta aina jompikumpi otti yhteyttä.. kunnes nyt viimeinkin ehkä onnistuin.
Mutta, tosiaan olen päättänyt hänet unohtaa. Tässä jo yli vuoden verran oon ollut pitämättä yhteyttä. Eikä hänestäkään ole mitään kuulunut.
Mutta, auta armias sitä tilannetta, jos hän ottaisi minuun yhteyttä. Tunteille kun ei vain voi mitään!! Vaikka niitä kuinka yrittäisi ohjailla unholaan, niin se on lähestulkoon mahdotonta. Jotenkin toivon, että hänkin herättelisi minusta samankaltaisia tunteita. Sillä hän tuntuu minulle siltä oikealta.
Vaikea mennä sanomaan.. Mutta se on vain niin, että se ketä oikesti rakastaa on vaikea unohtaa. Vaikka, kuinka yrittää poistaa numeroita ja muita tietoja tästä henkilöstä.
Ehkä se on jonkinlainen kohtalo! Mutta on silti turha herätellä toiveita, ehkä vain parempi jatkaa elämänääsä ja antaa aisoiden tapahtua omalla painollaan... Ja sitten lopulta unohtaa kokonaan, tai tapahtuu jotain ihanaa..
miksi sitten yritätte unohtaa jos se on niin vaikeaa? kertokaa tunteistanne suoraan, kertokaa niille että en PYSTY UNOHTAMAAN SINUA ENKÄ EHKÄ HALUAKAAN; OLET MINULLE JOLLAIN TAVALLA TÄRKEÄ: VOIDAANKO OLLA EDES YSTÄVIÄ tai jotain siihen suuntaan...