Tina ei tiennyt mitä sanoa. Kaikki vain pyöri hänen päässään yhtenä sekasotkuna ja hän juoksi pois paikalta. Kun hän heräsi hän huomasi olevansa sairaalassa. Ja hänen vierellään oli minä ja äiti
- Mitä minulle tapahtui? Tina kysyi.
- Pyörryit ja löit pääsi,Selitin.
- Jaa! Tina sanoi ja muisti yhtäkkiä mitä eilis iltana oli tapahtunut.
- Tiedän mitä ajattelet sisko, sanoin vakavana.
- niin mutta.. Tiina änkytti.
- Se oli todellakin järkyttävää! Jon kertoi minulle kaiken mutta mietin vieläkin miksi menit tekemään sellaista? Kysyin.
- Halusin vain kerran elämässä käydä rakastamani miehen kanssa treffeillä ja tiesin ettei tällainen tilaisuus tule kuin kerran elämässä, Tina selitti.
- Rakkaus, pah! Tunnen sinut siskoseni luulet kaikkia ihastuksiasi elämäsi miehiksi, sanoin ja yritin kuullostaa viisaalta.
- No niin kai se on mutta tapahtunutta ei voi korjata, Tina sanoi pettyneenä.
- Tiedän, sanoin.
- Voitko antaa minulle anteeksi, Tina kysyi.
- No lupaa ettet enää ikinä tee mitään tällaista, sanoin vihaisena.
- Kyllä minä lupaan, Tiina sanoi ja yritti olla itkemättä. Samassa Jon astui huoneeseen.
- Hei kaikki, hän sanoi ja katsahti Tinaan hieman vihaisena.
Illalla kaikki olivat hyvin hiljaisia.Jopa toohottava äitimme oli tällä kertaa hiljaa.Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt, mutta sitten ovikello soi.
- Minä menen, Tina huusi jälleen. Mutta kun Tina avasi oven hän ei ollut uskoa silmiään.Hänen edessään seisoi pitkä hoikka ja kaiken lisäksi komea noin 20 vuotias nuori mies.
- Päivää onkohan äitisi kotona, mies kysyi ja lämäytti naamalleen kauniin hammastahna hymyn.
- Öö onhan se, Tina sanoi ja haki äitinsä.
- Voi Rolf, Äiti huusi ja heittäytyi miehen syliin.
- Kuka hän on, Tina kuiskasi minulle.
- Ei hajuakaan, Vastasin. Rolf astui sisälle ja katsoi meihin tarkkaavaisesti.
- Voi etkö ole kertonut minusta mitään heille? Rolf kysyi äidiltä ja katsoi meitä.
- Voi luulin että olisit kuollut, niin kaikki muutkin luulivat, äiti vastasi ja purskahti itkuun.
- Voisiko joku nyt vähän selittää? Tina kysyi.
- Minä olen veljesi! Rolf vastasi nopealla, mutta selkeällä äänellä.
- Mutta sinunhan piti olla kuollut? Tina sanoi ääni väristen.
- Niin olinkin, Rolf vastasi.
No niin siinä taas teille luettavaa!! Tuli vähän lyhyt mutta haitanneeko tuo niin kauheesti.No jatkankos??
- Mitä minulle tapahtui? Tina kysyi.
- Pyörryit ja löit pääsi,Selitin.
- Jaa! Tina sanoi ja muisti yhtäkkiä mitä eilis iltana oli tapahtunut.
- Tiedän mitä ajattelet sisko, sanoin vakavana.
- niin mutta.. Tiina änkytti.
- Se oli todellakin järkyttävää! Jon kertoi minulle kaiken mutta mietin vieläkin miksi menit tekemään sellaista? Kysyin.
- Halusin vain kerran elämässä käydä rakastamani miehen kanssa treffeillä ja tiesin ettei tällainen tilaisuus tule kuin kerran elämässä, Tina selitti.
- Rakkaus, pah! Tunnen sinut siskoseni luulet kaikkia ihastuksiasi elämäsi miehiksi, sanoin ja yritin kuullostaa viisaalta.
- No niin kai se on mutta tapahtunutta ei voi korjata, Tina sanoi pettyneenä.
- Tiedän, sanoin.
- Voitko antaa minulle anteeksi, Tina kysyi.
- No lupaa ettet enää ikinä tee mitään tällaista, sanoin vihaisena.
- Kyllä minä lupaan, Tiina sanoi ja yritti olla itkemättä. Samassa Jon astui huoneeseen.
- Hei kaikki, hän sanoi ja katsahti Tinaan hieman vihaisena.
Illalla kaikki olivat hyvin hiljaisia.Jopa toohottava äitimme oli tällä kertaa hiljaa.Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt, mutta sitten ovikello soi.
- Minä menen, Tina huusi jälleen. Mutta kun Tina avasi oven hän ei ollut uskoa silmiään.Hänen edessään seisoi pitkä hoikka ja kaiken lisäksi komea noin 20 vuotias nuori mies.
- Päivää onkohan äitisi kotona, mies kysyi ja lämäytti naamalleen kauniin hammastahna hymyn.
- Öö onhan se, Tina sanoi ja haki äitinsä.
- Voi Rolf, Äiti huusi ja heittäytyi miehen syliin.
- Kuka hän on, Tina kuiskasi minulle.
- Ei hajuakaan, Vastasin. Rolf astui sisälle ja katsoi meihin tarkkaavaisesti.
- Voi etkö ole kertonut minusta mitään heille? Rolf kysyi äidiltä ja katsoi meitä.
- Voi luulin että olisit kuollut, niin kaikki muutkin luulivat, äiti vastasi ja purskahti itkuun.
- Voisiko joku nyt vähän selittää? Tina kysyi.
- Minä olen veljesi! Rolf vastasi nopealla, mutta selkeällä äänellä.
- Mutta sinunhan piti olla kuollut? Tina sanoi ääni väristen.
- Niin olinkin, Rolf vastasi.
No niin siinä taas teille luettavaa!! Tuli vähän lyhyt mutta haitanneeko tuo niin kauheesti.No jatkankos??
Vastaukset 3
Vanhimmat
voi että olen tyhmä!! tämän tarinanhan nimi on ninan muistelmat eikä ninan tarina voi vitsi olen tyhmä no anteeksi hajamielisyyteni.
kuka se nina sitten on..?
No tuo tyyppi joka siinä kertoo minä-muodossa.