Olen aina vapaa-ajalla yksin. Koulussakin olen useasti yksin, tai sitten yhden kaverin kanssa, jonka kanssa kylläkin olen vain siksi, että hän tuppautuu itse seuraani, vaikka en sitä niin tahtoisi. Emme edes puhu oikeastaan koskaan.
Kaverit ja kaikki, on kodonnut kuin tuhka tuuleen, olen aina yksin. Rakastan yksinoloa enemmän kuin mitään muuta, mutta ei aina jaksa olla yksin. Kohta alkaa kesälomakin, ja mitäs minä teen? Istun hämärässä tietokoneen äärellä, kuuntelen musiikkia ja pakoilen aurinkoa. Festareille olen kyllä menossa siskoni kanssa, mutta kun ei ole sielläkään yhteensä kuin pari hyvää bändiä koko kolmena päivänä, siskon seuraksi piti vaan lähteä. Kavereitä sieltä tuskin löytyy, koska minä en osaa tutustua ihmisiin. Olen ujo, hiljainen ja erittäin epäsosiaalinen. Kukaan ei jaksa tutustua minuun, eikä minuakaan oikeastaan huvita tutustua, vaikka haluaisinkin.
Kyllä se vaan on outoa, kun vuodet valuu silmien edessä, koskaan en tee mitään, olen vain omissa oloissani katson elokuvia, olen tietokoneella, kuuntelen musiikkia. Muuta elämää minulla ei ole. Edes netissä minä en jaksa puhua kenellekkään, selailen vain foorumeita, luen viestejä, ja joskus saatan itse vastata johonkin.
Vaikka ikää multa löytyykin vasta 13 -vuotta, tuntuu kuin olisin paljon vanhempi, tai siis, että olisin elänyt kauemmin. Vuodet menee nopeasti, mutta kuitenkin tuntuu ikuisuudelta. Vaikea selittää.
Harmittaa tosi pahasti, kun olen niin epäsosiaalinen ja ujo, ja minä en tietenkään asialle tee mitään, yrittänyt olen joskus, mutta tuloksetta. Ihmiset useasti ovat yrittäneet tutustua minuun, kukaan ei vain jaksa yrittää yhtään enempää, ja itse, vaikka yrittäisinkin, en onnistu pitämään yllä heidän ''mielenkiintoaan'' hiljaisella ja kylmällä olemuuksellani. Kukaan ei näe sisälleni, ulkoapäin näytän vähän masentuneelta, ja oikeasti kylmältä ja mitäänsanomattomalta, vaikka olen aivan päinvastainen luonteeltani. Minua on sanottu oudoksi, huonotuuliseksi, ja aina saan kuulla kysymyksen, että miksi olen niin hiljainen. Ei tämmöstä kukaan jaksa :(
Mutta onneksi kuitenkaan en tunne itseäni niin kovin yksinäinäiseksi, välillä vaan satun miettimään, että miksi minä olen aina yksin. Paljon hauskempaa olisi, jos edes olis yksi ystävä. Toivottavasti pidän yksinolosta koko lopun elämäni, sillä tällä menolla meikä syrjäytyy ihan täysin ja jään ihan erakoksi :)
Mut hei, mukavaa kesää teille muille!
Kaverit ja kaikki, on kodonnut kuin tuhka tuuleen, olen aina yksin. Rakastan yksinoloa enemmän kuin mitään muuta, mutta ei aina jaksa olla yksin. Kohta alkaa kesälomakin, ja mitäs minä teen? Istun hämärässä tietokoneen äärellä, kuuntelen musiikkia ja pakoilen aurinkoa. Festareille olen kyllä menossa siskoni kanssa, mutta kun ei ole sielläkään yhteensä kuin pari hyvää bändiä koko kolmena päivänä, siskon seuraksi piti vaan lähteä. Kavereitä sieltä tuskin löytyy, koska minä en osaa tutustua ihmisiin. Olen ujo, hiljainen ja erittäin epäsosiaalinen. Kukaan ei jaksa tutustua minuun, eikä minuakaan oikeastaan huvita tutustua, vaikka haluaisinkin.
Kyllä se vaan on outoa, kun vuodet valuu silmien edessä, koskaan en tee mitään, olen vain omissa oloissani katson elokuvia, olen tietokoneella, kuuntelen musiikkia. Muuta elämää minulla ei ole. Edes netissä minä en jaksa puhua kenellekkään, selailen vain foorumeita, luen viestejä, ja joskus saatan itse vastata johonkin.
Vaikka ikää multa löytyykin vasta 13 -vuotta, tuntuu kuin olisin paljon vanhempi, tai siis, että olisin elänyt kauemmin. Vuodet menee nopeasti, mutta kuitenkin tuntuu ikuisuudelta. Vaikea selittää.
Harmittaa tosi pahasti, kun olen niin epäsosiaalinen ja ujo, ja minä en tietenkään asialle tee mitään, yrittänyt olen joskus, mutta tuloksetta. Ihmiset useasti ovat yrittäneet tutustua minuun, kukaan ei vain jaksa yrittää yhtään enempää, ja itse, vaikka yrittäisinkin, en onnistu pitämään yllä heidän ''mielenkiintoaan'' hiljaisella ja kylmällä olemuuksellani. Kukaan ei näe sisälleni, ulkoapäin näytän vähän masentuneelta, ja oikeasti kylmältä ja mitäänsanomattomalta, vaikka olen aivan päinvastainen luonteeltani. Minua on sanottu oudoksi, huonotuuliseksi, ja aina saan kuulla kysymyksen, että miksi olen niin hiljainen. Ei tämmöstä kukaan jaksa :(
Mutta onneksi kuitenkaan en tunne itseäni niin kovin yksinäinäiseksi, välillä vaan satun miettimään, että miksi minä olen aina yksin. Paljon hauskempaa olisi, jos edes olis yksi ystävä. Toivottavasti pidän yksinolosta koko lopun elämäni, sillä tällä menolla meikä syrjäytyy ihan täysin ja jään ihan erakoksi :)
Mut hei, mukavaa kesää teille muille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsekkin viihdyn todella paljon yksin, vaikka sillointällöin jonkun mukavan ihmisen seura ois paikallaa. 3vuotta olen ollut ilman ainuttakaan kaveria ja nyt "kesiksen" jälkeen on lukio edessä. Itsekkin olen sieltä epäsosiaallisimmasta päästä ja koulussa en puhu ollenkaan ellei jotakin kysytä. Kaipa ne pitää muo outona, mutta tällästä tää ujon ihmisen elämä on :)
Kun ei ole yhtään kaveria niin tekemisen keksiminen varsinkin kesälomalla on tosi vaikeaa. Itse olen ajatellut nostaa pyllyni ylös ja lähteä ulos lenkkeilemään ja korkeasaareenkin oon ajatellu mennä elukoita kattoo. Siellä on ihana vaan käppäillä, kuunnella musiikkia ja katsella eläimiä....Muuten aika menee varmaan netissä surffailuun ja rakkaaseen peli harrastukseen. Kannattaa vaan yrittää käyttää mielikuvitusta ja keksiä jotakin uutta tekemistä, ettei mene kesä vaan tietsikalla surffailuun. Mulla kävi viime kesänä niin ja koko loma meni tosi tylsästi ohi. Kesäloman jälkeen tuntu ettei ois kerenny tehä koko lomalla mitään.
Meikäkin viettää suurimman osan ajasta itsekseen... Kavereita kyllä on, mutta ne ovat kaikki eripuolella suomea... Ammatillisen koulutuksen toiselle vuodelle tässä mennään, ja yhä istun yksin hämärässä, no en välttämättä tietokoneen ääressä, minulla on liikunnallisia harrastuksia, mutta niitäkin voi harjoittaa oman huoneen varjoissa, ainakin nyt kun kattolamppu meni paskaksi...
Silmät ovat kirjaimellisesti allergiset auringolle, kiva kuulla tuo silmälääkäriltä, tai pikemminkin yliherkät, mutta sanaa "allergiset" se käytti, pahimpina päivinä silmät vuotaa vettä ja on aivan punaiset kirkkaalla...
Koulupäivinä tulee yksin maaduttua, olin missä tahansa, ja päivien päätteeksi punttikselle... Minulla tuntuu olevan kuitenkin seuraajia, siis tyyppejä jotka tykkää treenata meikän kanssa... onhan se ihan hauskaa :D
Mutta treenaan kuitenkin mieluiten yksin, ja pitemmän päälle yksinäisyys ottaa päähän... Mutta luulen että yksinäisyys on se mikä keitti minut kovaksi ja tummensi sydämmen... niin käy jokaiselle...
Kannattaa mennä vain ulos ja hankkia niitä kavereita, ei se niin vaikeaa ole... En ole välttämättä edes ujo, en vain tykkää mennä isoihin porukoihin, vituttaa sellaiset "kaveri porukat".
"Kaverit" kysyvät, "mikset tullut ulos meidän kanssa?", vastasin "teillä on omat kaveri porukkanne, minulla omani" ja omaani kuuluu vain minä :D Kuulostaa vain hassulta kuunnella niitten ryyppy kertomuksia... kun ei itellä oo mitään kerrottavaa, en tee typeryyksiä kännissä, no ehkä hypin parvekkeelta voltteja joka suuntaan, mutta meikälle ei käy kuinkaan joten sekään ei ole kertomisen arvoista...
NYT, yksinäiset ystäväni, kesä pitää kuluttaa ulkona, minä lähden ainakin tekemään työtä sinne mistä sitä irtoaa, ja varmasti tavata mielenkiintoisia ihmisiä...
Ja mielenkiintoisimmat ihmiset ovat vanhat sellaiset, niille kun puhuu niin saa iän ja ajan tuomia kokemuksia ja neuvoja ennakkoon :D kokeilkaa
Miksi sä mietit että oot yksin? Itse vastasit omaan kysymykseesi. Jos ei kiinnosta pitää ihmissuhteita yllä tai hankkia kavereita, niin ihan turha lähteä märehtimään kun on yksinäistä. Ei ne sinne himaan änkeä oleen kavereita, jos sä olet niin mölö ettet viitsi edes nykyisiin pitää yhteyksiä.