Tilanteeni on minulle uutta. Lapseni ystävystyi koulussa viime syksynä uuden naapurimme lapseen. Heistä tuli parhaat kaverit. Tutustuin sitä kautta naapuriini. Tänä päivänä toivon, että en tuntisi häntä.
Hän on äskettäin miehestään eronnut ammattitaiteilija, joka työskentelee 'ateljeessaan' kotona (nyk.siis ilman muusaansa)
Olen joutunut auttamaan häntä jatkuvasti milloin missäkin asiassa, lähinnä ATK-asiat ja monet käytännön asiat. Hän on soitellut minulle töihin ja tarvinnut apua jatkuvasti. Useimmiten hän on hysteerisen ja kiihtyneen oloinen, kuin jatkuvassa paniikissa. Se häiritsee minua, koska tekee oloni vaivautuneeksi. Mitä enemmän olen häntä auttanut, hän on tullut röyhkeämmäksi sanallisesti ja vaativammaksi meidän perheen suhteen. Hän sanelee meille käyttäymissäännöt ja elämisen ohjeet ennekuin ehdimme suutamme avata. Tälläisellä Besserwisserillä ja omaan napaansa tuijottavalla prinsessatyypillä on kai tarve päteä.
Kun kerran ehdotin hänen tulostimensa korjaamista seuraavalle päivälle, hän loukkaantui.
Hänen kissansa on keksinyt majoittua parvekkeellamme, joten emme voi päästää omia kissojamme sinne. Jos naapurille huomautan asiasta, tulee sellainen tunneryöppy ja sanallinen säilä, että vähemmästäkin ymmärtää hänen olevan tasapainoton. Normaali ihminen kai ymmärtäisi kunnioittaa naapurinsa asettamia rajoja. Naapurini haluaisi kuulemma lueskella iltaisin pihallamme sillä meille kun paistaa aurinko pidempään. Hänellä on omia ideologioitaan ja tapojaan, joita hän koettaa iskostaa minuunkiin. En kestä hänen seuraansa enää yhtään.
Minusta tilanteen tekee kiusalliseksi se, että lapsemme ovat hyviä ystäviä keskenään.
Jos ja kun kieltäydyn menemästä hänen pillinsä mukaan, hän on hyökkäävä.
Koen painajaismaiseksi hänet nykyisin, emmekä ole enää edes puheväleissä. Lähinnä loukkaantuneen naapurini valinta.
Pelkään tämän häiritsevän lastemme ystävyyssuhdetta.
Jos jollakin on vastaavia tai hankalia kokemuksia lapsensa kaverin vanhemmista, kertokaa ihmeessä. Ainakin minua helpotti, kun sain purkaa tätä asiaa.
Naapurini lapsesta pidän ja toivon lasten ystävyyden lujittuvan.
Hän on äskettäin miehestään eronnut ammattitaiteilija, joka työskentelee 'ateljeessaan' kotona (nyk.siis ilman muusaansa)
Olen joutunut auttamaan häntä jatkuvasti milloin missäkin asiassa, lähinnä ATK-asiat ja monet käytännön asiat. Hän on soitellut minulle töihin ja tarvinnut apua jatkuvasti. Useimmiten hän on hysteerisen ja kiihtyneen oloinen, kuin jatkuvassa paniikissa. Se häiritsee minua, koska tekee oloni vaivautuneeksi. Mitä enemmän olen häntä auttanut, hän on tullut röyhkeämmäksi sanallisesti ja vaativammaksi meidän perheen suhteen. Hän sanelee meille käyttäymissäännöt ja elämisen ohjeet ennekuin ehdimme suutamme avata. Tälläisellä Besserwisserillä ja omaan napaansa tuijottavalla prinsessatyypillä on kai tarve päteä.
Kun kerran ehdotin hänen tulostimensa korjaamista seuraavalle päivälle, hän loukkaantui.
Hänen kissansa on keksinyt majoittua parvekkeellamme, joten emme voi päästää omia kissojamme sinne. Jos naapurille huomautan asiasta, tulee sellainen tunneryöppy ja sanallinen säilä, että vähemmästäkin ymmärtää hänen olevan tasapainoton. Normaali ihminen kai ymmärtäisi kunnioittaa naapurinsa asettamia rajoja. Naapurini haluaisi kuulemma lueskella iltaisin pihallamme sillä meille kun paistaa aurinko pidempään. Hänellä on omia ideologioitaan ja tapojaan, joita hän koettaa iskostaa minuunkiin. En kestä hänen seuraansa enää yhtään.
Minusta tilanteen tekee kiusalliseksi se, että lapsemme ovat hyviä ystäviä keskenään.
Jos ja kun kieltäydyn menemästä hänen pillinsä mukaan, hän on hyökkäävä.
Koen painajaismaiseksi hänet nykyisin, emmekä ole enää edes puheväleissä. Lähinnä loukkaantuneen naapurini valinta.
Pelkään tämän häiritsevän lastemme ystävyyssuhdetta.
Jos jollakin on vastaavia tai hankalia kokemuksia lapsensa kaverin vanhemmista, kertokaa ihmeessä. Ainakin minua helpotti, kun sain purkaa tätä asiaa.
Naapurini lapsesta pidän ja toivon lasten ystävyyden lujittuvan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei! Älä lähde tuohon, minulla on tuonkaltaisuudesta todella todella huonoja kokemuksia.
Asuimme omakotitalossa, jossa naapurina myös joku taiteilija sekopää, joka tiesi elämästä aivan kaiken. Lapset olivat kavereita ja näin äiti ei uskaltanut laittaa pistettä tuolle sairaalle touhulle, koska pelkäsi ystävyyden kärsivän. Koska useinkaan omena ei kauas puusta putoa, niin tuli vaihe, jossa siitä taiteilijan lapsesta tuli samanlainen sekopää, ja silloin äiti todella toivoi että olisi laittanut ajoissa stopin koko touhulle ettei oma joutuis huonoon seuraan.
Naapurin alkoholisti kävi huutamassa yöllä ties mitä ruokottomuuksia ja pian oli mukana tytärkin näillä ryyppyretkillä.
Älä tee samaa virhettä jonka äitini ja anna lapsesi luulla ettei hän onnistu saamaan muita kamuja, huonontaa itsetuntoa jo ennestään, jos naapuri kohtelee huonosti ja sinä sallit sen. En väitä että teillä menis just näin, ja onhan lapset aina syytömiä tällasiin, mutta tässä sait yhden esimerkin juuri sen lapsen näkövinkkelistä.
Etsi vaan parempaa seuraa, naapureita ei voi valita mut seuran voi =)