No niin, nyt taas olemme viettäneet tuon toukokuun toisen sunnuntain, miesten syyllistämisen päivän!
Rohkea sanonta, mutta siltä se tuntuu. Äitejähän siinä juhlitaan, mutta meidät miehet, kaikin tavoin heidän äitiyteensä syyllistetään.
Ehkä se on hyvä, että ihanaa synnyttäjää juhlitaan, mutta miksi se siittäjä samalla pitää osoittaa toisen luokan kansalaiseksi, luuseriksi, jne.
Minä, vanha vaari, vieläkin joudun tuntemaan syyllisyyttä siitä, että joskus nuorena olen tullut siittäneeksi joitakin lapsia. Hyvin meillä perheessä meni. Joitakin pakkojuhlia pidetiin mm. äitien päivänä.
Ja sitten se paha. kun se äiti vain itki. Kyllä me, isä niinkuin lapsetkin, oltiin pahoillanne. Vuosi toisensa jälkeen. Aina parastamme yritimme. Mutta kyllä tuosta ikuisesta itkusta jäi sellainen syyllisyyden tunto, että vieläkin voin pahoin, kun äitien päivästä jotain kuulen.
Mutta OK. Syyllisiähän me miehet tietenkin ollaan! kaikkeen, mitä tapahtuu, ja varsinkin, jos joku sattuu tulemaan äidiksi!
Mutta missään tapauksessa niitä kyyneleitä en enää halua nähdä!
Hellikäämme kohtuja, jotka siunatussa tilassa ovat, mutta tuomitkaamme itsemme kadotukseen, kun ne kohdut olemme siunattuun tilaan saattaneet!
Pahojahan me miehet vain olemme, vastuuttomia luusereita ja raiskaajia!!
Rohkea sanonta, mutta siltä se tuntuu. Äitejähän siinä juhlitaan, mutta meidät miehet, kaikin tavoin heidän äitiyteensä syyllistetään.
Ehkä se on hyvä, että ihanaa synnyttäjää juhlitaan, mutta miksi se siittäjä samalla pitää osoittaa toisen luokan kansalaiseksi, luuseriksi, jne.
Minä, vanha vaari, vieläkin joudun tuntemaan syyllisyyttä siitä, että joskus nuorena olen tullut siittäneeksi joitakin lapsia. Hyvin meillä perheessä meni. Joitakin pakkojuhlia pidetiin mm. äitien päivänä.
Ja sitten se paha. kun se äiti vain itki. Kyllä me, isä niinkuin lapsetkin, oltiin pahoillanne. Vuosi toisensa jälkeen. Aina parastamme yritimme. Mutta kyllä tuosta ikuisesta itkusta jäi sellainen syyllisyyden tunto, että vieläkin voin pahoin, kun äitien päivästä jotain kuulen.
Mutta OK. Syyllisiähän me miehet tietenkin ollaan! kaikkeen, mitä tapahtuu, ja varsinkin, jos joku sattuu tulemaan äidiksi!
Mutta missään tapauksessa niitä kyyneleitä en enää halua nähdä!
Hellikäämme kohtuja, jotka siunatussa tilassa ovat, mutta tuomitkaamme itsemme kadotukseen, kun ne kohdut olemme siunattuun tilaan saattaneet!
Pahojahan me miehet vain olemme, vastuuttomia luusereita ja raiskaajia!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
...täällä ainakin on myös yksi äiti, joka tuntee syyllisyyttä....Jaa mistähän? No äitienpäivänä aina miettii sitä, että osasinkohan nyt oikein kasvattaa sen jälkikasvun?
Minä en pidä äitienpäivästä; se tuntuu jotenkin ns. pakkopullalta...pitää olla niin äitiä niin äitiä...huhhuh...meillä sitä ei kyllä pahemmin vietetäkkään; kaupallista hössötystä sanon minä!
nyt Pelle noin tuomitseva ole, kyllä siinä lapsen saamisessa kumpaakin tarvitaan ja useimmiten yhteinen päätös on lapsi hankkia.
Tuosta äitienpäivästä olen pitkälti samaa mieltä.
Omalle äidille, silloin kauan sitten, oli mukava kiitosta antaa ja vilpittömin mielin sen teinkin, äitini oli kultainen, pyyteetön ihminen.
Nyt sitten tunnen syyllisyyttä minäkin, en äitiyteni aikana ole AINA sitä tehtävää osannut hoitaa.
Oman järkeni mukaan olen yrittänyt oikein, toimia, mutta jälkikäteen arvioiden, toisin olisi pitänyt osata menetellä.
Olen yrittänyt lapsilleni selitellä, että en kaipaa mitään juhlintaa, mutta kai heillä on sama tunne, kuin minulla oman äitini kohdalla, joten näin vain menee tämäkin juttu.
Onneksi olen saanut ymmärtämään, että lahjoja en tarvitse, kukat otan vastaan.
Itkuksi se kumminkin menee, kun pienimmät laulaa ja korttejaan esittelee, mutta itkuhan purkaa sisintä, joten sekin on hyväksi katsottava.
Sinäkin Pellevaari, unohda syyllinen olosi ja nauti elämästä;))DD
Rakastettavia olette,suurin osa mies sukukunnasta.
En muista ainuttakaan tilannetta jossa äitini olisi itkenyt.
Syvin tunteen ilmaus tuli isäni kuoleman jälkeen: Hyvähän se mies olisi, vaikka tuollainen huonompikin!
En ikävöi kuollutta äitiäni!
Oli pahansisuinen, ilkeä, jopa omille lapsilleen kateellinen ihminen.
En viitsinyt mennä käymään häenen luonaan hänen viime hetkilläänkään.
Niin ilkeänä minä hänet koin.
Olin sentään hautajaisissa!
en käsitä,tuota sanaa.Olen taasen nauttinut mukavan äitienpäivän.
Vein äitini ja ihanan anoppini haudalle kukkia.Muistellen niitä monia ilonaiheita joita sain viettää heidän kanssaan.
Lapset kävivät perheineen.Kaikki meni hyvin rupatellessa.Toivottavasti et pahastu kirjoituksestani Pelle-Peloton
Niin monta kertomusta kun on äitiäkin,kyllä
kyynel tulee silmiin kun muitelee omaa äitiään.
Hän köyhissä oloissa yritti muistaa kaikkia
lapsiaan samanarvoisesti.
Ei kannata olla kateellinen äideille. Tottahan on, että turhaa kaupallista hössötystä koko juttu.
Onhan kuitenkin loppuvuodesta vuorostaan kaupallinen isäinpäivä.
Syylistämisestä puheen ollen.
Luulisin,että usea äiti kamppailee tuon syylisyyden kanssa.
Minä ajattelen kun en ole voinut olla täydellinen äiti.Olen lisännyt Suomen kansaa,ettei häviä maailman kartalta.
Ajattelen usein millaiseen maailmaan olen lapsia
tehnyt.
Jokainen äiti toivoo voimakkaita lapsia,että pärjäävät tässä kovassa maailmassa.
Säästyisivät potkuilta nöyryytykseltä,olisi onnea
elämässä.
Mehän eväät annetaan,kuinka terveeliset eväät olemme antaneet näkyy lasten elämässä.
Tämä kone mitä juuri käytän on ollut monen nuoren
pahe joka on vienyt terveellisen elämän epäterveeliseen.
Onneksi äitienpäivää ei ole kuin kerran vuodessa.
Oma äitini taas juhli äitienpäivää oli sankari,
ja myös omasta mielestä hyvä äiti.
Hyvä itsetunto sai sen varmaankin aikaan.
Mistähän johtuu että juuri meidän ikäluokassamme äidit ovat niin kovia syyllistämään itseään.
Muistan myös mummoni ja yleensä entisajan äidit, he olivat OMASTA mielestään hyviä äitejä.
Myös oma äitini on mielestään ollut hyvä, ei hänelle tulisi mieleenkään katua jotain virhettä mitä on kasvattaessaan minuakin tehnyt.
En kanna kaunaa mutta olisi joskus voinut kannustaa eikä vain moittia.
Mutta silloin oli tapana että lapsia ei saanut kehua että heistä ei tule ylpeitä.
Niillä eväillä hänkin tehtävänsä teki mitä oli saanut.
Jotain muuta pahaa olet hänelle tehnyt, kuin lapsen, ei hän muuten olisi itkenyt.
Vai itkikö hän ilosta?
Tai siksi, ettei tuntenut itseään äitinä onnistuneeksi.