Kulkeeko

näyttää niitä kaikille, kun aina vaan tulee turpaan. Eli järjellä hallitsen tunteeni ja sitten kotona annan ne rakkailleni. Tai jos tästä lauluhommasta jotain tulee niin sitten puran ne siihen. Ja järkeä käytän just sen verran kuin tarvii, itsensä ja rakkaittensa suojeluun.

mennä, tuntuu tuo järkipuoli jäävän vähemmälle! Vielä parempi jos saa tunteilleen vastakaikua...

Hankala kysymys! Hyvinkin subjektiivinen ja tilannesidonnainen.

Kaiken järjen mukaan olisi parasta, jos järki ohjailisi tunteita. Näin ei kuitenkaan aina ole ja sanotaanhan, ettei kaiken tarvitse aina perustua järkeen.

Tunteet tulevat itsestään, niiten syntyperää on vaikea selittään.. Niitä ei pysty järjellä hallitsemaan. Et voi esimerkiksi kieltää rakkauden tunnetta järjelläsi.

Tunne on vahvempi, järki on toissijainen. Näin se vain menee! On tärkeämpää tehdä sitä, mistä pitää kuin sitä mikä tuntuu järkevimmältä. Tosin on tehtävä järkeviä ratkaisuja elämässään eikä niitä ratkaisuja saa tehdä pelkästään tunteitten pohjalta.

Joten vastaukseni on, että järki johtaa tunteisiin ja tunne johtaa järkee. JÄRKI ja TUNNE muodostavat päättymättömän syklin.. ovat sidoksissa toisiinsa.