Jatkan tuolla alempana olevaa kirjoitusta, muistaakseni "mihin vaimoni katosi"-otsikon alla, kun siinä on jo niin paljon viestejä. Viimeisissä viesteissä oli taas otettu esille kilpirauhasen vajaatoiminta. Nimim. "kantolan pipari" esitti, että aineenvaihduntaan on turha vedota. Tässä muutama fakta aineenvaihdunnan merkityksestä:
On tosiasia, että on ihmisiä, joilla on nopea aineenvaihdunta, vaikkakin normaalien viitearvojen sisällä ja on myös totta, että toisilla aineenvaihdunta on hidasta, mutta silti viitearvojen sisäpuolella. On selvää, että se, jolla on nopeampi perusaineenvaihdunta, myös kuluttaa kalorit nopeammin kuin se, jolla perusaineenvaihdunta toimii hitaammin. Silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin molempien hyväksyä se tosiasia, että toinen lihoo helpommin.
Jos ei halua lihota, on pidettävä huoli saatujen kalorien määrästä suhteessa liikuntaan. Liikunta myös laihdutettaessa, pitää huolen, että aineenvaihdunta ei hidastu entisestään. Ihminen on niin sopeutuvainen olio, että ruuan saantia vähentämällä, myös aineenvaihdunta hidastuu, jos ei liiku. Liikunta ylläpitää laihdutettaessa yksilöllistä aineenvaihduntaa. Jos liikuntaa ei lisää, aineenvaihdunta hidastuu ja kilot junnaavat paikallaan, söipä miten vähän tahansa. Eli vähäsempi ruuan saanti pitäisi kompensoida liikunnalla, muuten keho pitää tiukasti kiinni jokaisesta kalorista ja laihtuminen stoppaa siihen.
On myös tosiasia, että kilpirauhasen vajaatoiminta johtaa lihomiseen, koska ravintoaineiden pilkkoutuminen on myös hidastunut. Kilpirauhasen vajaatoiminassa koko elimistö käy alikierroksilla. Eli se ei pidä paikkansa niin kuin täällä usein näkee kirjoitettavan, että pitää vain lisätä liikuntaa. Yksinkertaisesti ihminen ei jaksa, koska on väsynyt koko ajan. Tähän tautiin ei auta muu kuin lääkitys.
Olipa syy lihomiseen mikä hyvänsä, ei kuitenkaan tarvitsisi alkaa läskittelemään toisia niin kuin em. nimimerkki kirjoituksessaan. Kukaanhan ei voi tietää mistä jonkun lihominen johtuu, joten joskus voisi sulkea suunsa ja olla hiljaa.
"Kantolan pipari" ei ollut koskaan kuullut, että lihominen voi olla myös geneettistä. Pankaapa googleen hakusanaksi "leptiini", ja lukekaa mielenkiintoisia artikkeleita tutkimuksista, jotka kertova leptiinihormonista ja lihavuuden periytymisestä.
On tosiasia, että on ihmisiä, joilla on nopea aineenvaihdunta, vaikkakin normaalien viitearvojen sisällä ja on myös totta, että toisilla aineenvaihdunta on hidasta, mutta silti viitearvojen sisäpuolella. On selvää, että se, jolla on nopeampi perusaineenvaihdunta, myös kuluttaa kalorit nopeammin kuin se, jolla perusaineenvaihdunta toimii hitaammin. Silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin molempien hyväksyä se tosiasia, että toinen lihoo helpommin.
Jos ei halua lihota, on pidettävä huoli saatujen kalorien määrästä suhteessa liikuntaan. Liikunta myös laihdutettaessa, pitää huolen, että aineenvaihdunta ei hidastu entisestään. Ihminen on niin sopeutuvainen olio, että ruuan saantia vähentämällä, myös aineenvaihdunta hidastuu, jos ei liiku. Liikunta ylläpitää laihdutettaessa yksilöllistä aineenvaihduntaa. Jos liikuntaa ei lisää, aineenvaihdunta hidastuu ja kilot junnaavat paikallaan, söipä miten vähän tahansa. Eli vähäsempi ruuan saanti pitäisi kompensoida liikunnalla, muuten keho pitää tiukasti kiinni jokaisesta kalorista ja laihtuminen stoppaa siihen.
On myös tosiasia, että kilpirauhasen vajaatoiminta johtaa lihomiseen, koska ravintoaineiden pilkkoutuminen on myös hidastunut. Kilpirauhasen vajaatoiminassa koko elimistö käy alikierroksilla. Eli se ei pidä paikkansa niin kuin täällä usein näkee kirjoitettavan, että pitää vain lisätä liikuntaa. Yksinkertaisesti ihminen ei jaksa, koska on väsynyt koko ajan. Tähän tautiin ei auta muu kuin lääkitys.
Olipa syy lihomiseen mikä hyvänsä, ei kuitenkaan tarvitsisi alkaa läskittelemään toisia niin kuin em. nimimerkki kirjoituksessaan. Kukaanhan ei voi tietää mistä jonkun lihominen johtuu, joten joskus voisi sulkea suunsa ja olla hiljaa.
"Kantolan pipari" ei ollut koskaan kuullut, että lihominen voi olla myös geneettistä. Pankaapa googleen hakusanaksi "leptiini", ja lukekaa mielenkiintoisia artikkeleita tutkimuksista, jotka kertova leptiinihormonista ja lihavuuden periytymisestä.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Ihan asiaa puhuit Pelleriina. Eihän tuo kuitenkaan sulje pois sitäkään että lihominen voi johtua vain ylensyönnistä ja liikunnan vähyydestä.
Yksi mikä jäi kokonaan pois on lääkkeet. Useimmiten juuri nuorten naisten äkilliseen painonnousuun on syynä e-pillerit.
Mutta monilla naisilla syynä on yksinkertaisesti särkylääkkeet.
Kun valittavana on koko elämän täyttävä kipu, särky ja jomotus tai muutama ylipainokilo, ei ylipaino tunnu miltään. Sitäpaitsi kun vain lääkkeiden avulla edes pääsee liikkeelle.
Ei sillä että ylipainoisuus olisi jotenkin tavoiteltavaa olisi muutaminen 'asiantuntioiden' joskus parempi pitää päänsä kiinni.
Tuosta perinnöllisyydestä että se on hyvin totta jopa sisarusten välillä voi olla aivan valtavia eroja. Oma sisareni on laiha kuin tikku kun taas minä olen saanut taistella aina kymmenien ylipainokiljeni kanssa. Liikuntakaan ei ole ratkaiseva tekijä vaan isäni suvussa ollaan lihavia pullukoita kun taas äitini puolella kaikki ovat laiheliineja. Niin se vaan on
Minulla on reuma ja olen joutunut käyttämään yli kaksi vuotta mm. kortisonia, alussa tosi isoina annoksina. Kortisoni lisää nälkää ja siihen tulee syötyä ja seurauksena on lihominen. Eihän lääkkeet sinänsä "lihota", mutta esim. juuri kortisoni kerää kehoon nestettä, joka sekin näkyy "lihomisena", esim. kuukasvot.
Kyllä se liikunta vain on ratkaiseva tekijä. Kaikki tietävät, että monet (ei kaikki) tunnetut urheilijat lihovat reilusti uran jälkeen. Esimerkiksi Timo Jutila, Jari Kurri ja Esa Tikkanen.
Mutta oletko koskaan miettinyt, miksi urheilijat eivät koskaan pamahda läskeiksi kesken treenikauden?
Etkö huomannut mistä aiheesta ensimmäinen kirjoitukseni oli? En viitsi toistaa samaa asiaa, koska se on luettavissa tuolla ylempänä.
"Kyllä se liikunta vain on ratkaiseva tekijä". Lainaus tekstistäsi ja vastaus siihen on, että liikunta ei TODELLAKAAN ole ratkaiseva tekijä ihan kaikkeen. Eikä kirjoitukseni ollut urheilijoista, vaan tavallisista ihmisistä ja kilpirauhasen toiminnasta, joten urheilijoitten tuominen tähän keskusteluun, ei muuta fysiologisia totuuksia.
Ei ratkaise. Kilpaurheilijat eivät "pamahda läskeiksi", kuten sanoit, treenikaudella, koska he treenaavat vähintään 20 tuntia viikossa!!!
Normaalit ihmiset ehtivät työn ja perhe-elämänsä ohessa treenaamaan yleensä maksimissaankin vain murto-osan siitä ja muutama tunti viikossa ei riitä pudottamaan kenenkään painoa radikaalisti.
Jos esim. juoksee 300 kalorin edestä kolme kertaa viikossa (=n.900 kaloria/vkossa) voi kymmenessä viikossa pudottaa pelkän liikunnan avulla reilun kilon. Mutta sekin juoksu tarkoittaa suhteellisen kovaa vauhtia ja kertamatkana vähintään viisi kilsaa ja aloittelijalta menee tähän matkaan melkein tunti... (eli kolme tuntia viikossa juoksua ja paino putoaa kilon reilussa kahdessa kuukaudessa...kuinka moni mahtaa motivoitua ajatuksesta?!)
Liikunta parantaa kuntoa, lisää vastustuskykyä, parantaa aineenvaihduntaa, vähentää II-tyypin diabetekseen ja sydän-sekä verisuonitauteihin sairastumista
jne. jne. eli on todella suositeltavaa kenelle tahansa, mutta fakta on kyllä se, ettei kukaan 30 kiloa ylipainoa omaava pysty pelkän liikunnan avulla niitä karistamaan -siihen menisi koko elinikä.
no joo tarkennetaan: En todellakaan väitä että lääkkeet sinänsä lihottais, mutta niiden vaikutuksesta esimerkiksi neste suorastaan imeytyy kehoon.
Itse joudun käyttämään kipulääkitystä aina silloin tällöin ja alle viikossa vaatteet ovat taas liian pieniä ja samoin taas kun pystyy olemaan ilman niin painoputoo ihan itsestään, mitenkään riippumatta liikunnasta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000194&posting=22000000016415529
Kun en nyt jaksa samaa uudelleen niin vetoan vain suoraan tuohon vastaukseen.
Totta on että liikunnalla voi pudottaa painoaan ja totta on sekin että myös lihava ihminen voi harrastaa liikuntaa.
Valitettavan usein esimerkiksi lenkkipolulla tai uimahallissa vaan saa näiltä 'timmi' ukoilta ja akoilta järjetöntä kritiikkiä ja pyytämättä jos jonkilaista neuvontaa ja dietti ohjetta.
Parasta (siis pahinta) oli eräs eukko, joka ryöhkeesti kesken uintini tuli kertomaan minulle jostakin dieetistään, olisko ollu jotain pilleritä ja ateriakorviketta, jota tietysit itse myi, että kuinka sillä laihtuu niin ja niin paljon siinä ja siinä ajassa, eikä tarvii tehdä mitään....
Niin että kohtuutta puolin ja toisin. Ja kyllä sen tietää jolkainen aikuinen ihminen että näitä humpuukimaakareita riittää niin terveysalalla yleensä kuin erityisesti ylipainonalalla.
Et tainnut lukea viestiäni tai sitten se oli huonosti muotoiltu. Vastaukseni oli Komealle miehelle joka esitti kyseenalaisia totuuksia liikunnasta. Totuuksia kyllä, mutta vain osa totuuksia. Liikunta ei KOSKAAN riitä laihututtamiseen, paitsi kentes normaalipainoiselle henkilölle, jolla tavoitteena on pudottaa muutama kilo pitkällä tähtäimellä.
Tulikohan taas oiottua sieltäkin missä aita olis matalin.
Mielestäni en väittänyt että liikunta AINOASTAAN olisi ratkaisu. Ei todellakaan. Mutta se on erittäin tärkeää, koska liikunnalla on merkitystä lihaten ja koko kehon aineenvaihdunnan toimintaan. JA korostetaan vielä että liikuntaa on hyvin monenlaista ja jokainen voi etsiä sen itselleen mieluisimman.
Mitäpä jos ajattelisit vatsan sijasta päälläsi?
Ensinnäkin näin kilpaurheilijana voin sanoa, että me emme normaalisti treenaa 20 tuntia viikossa. Ennen tärkeitä kilpailuja treenimäärä voi lähennellä tuota, mutta normaalisti ei. Palautuminen kun tuottaisi suuria ongelmia. Lisäksi meidänkin täytyy käydä töissä, opiskella, olla perheen kanssa jne. Todella harva kilpaurheilija ja todella harvoissa lajeissa voi elättää itsensä urheilulla.
Mutta se asia. Nythän oli kyse siitä, miten lihominen estetään. Se on selvä, että jos painoa on 30 kiloa liikaa, niin silloin ei pysty liikkumaan riittävästi laihtuakseen. Mutta normaalipainoinen ihminen voi järkevästi aloittamalla liikkua niin paljon, että lihominen on käytännössä mahdotonta. Tunnin juoksulenkki 80-kiloiselta mieheltä 10km/h (= rauhallinen tahti) kuluttaa n. 800kcal. Näitä jos tekee vaikka viisi viikossa, kuluu 4000kcal viikossa ja siihen saa kyllä jo mässätä melko lailla tavallista ruokaa.
On tietenkin aina mahdollista tunkea naamaansa niin paljon sipsiä ja suklaata, ettei mikään normaali liikunta niitä riitä kuluttamaan, mutta se ei enää tapahdu huomaamatta ja silloin saa syyttää vain omaa tyhmyyttään.
voi rakas Komea mies, minä olen ollut kilpaurheilija koko ikäni ja olen sitä edelleen. Ja kyllä, minä ja kaikki alani kollegat harjoittelemme vähintään 5 tuntia päivässä. Kaiken lisäksi olen ammatiltanikin kyseisen alan asiantuntija ja voin siis sekä kokemuksella että tutkimustietoa taskussani sanoa, ettei reilusti ylipainoinen ihminen lähde noin vain 10 kilometrin lenkille, se on fyysisesti täysin mahdoton yhtälö. Paino ei putoa, mutta nivelet rasittuvat. Ja kuten myöhemmissä viesteissäni totesin, niin normaalipainoinen ihminen voi lenkkeilemällä jopa laihtuakin pitkällä tähtäimellä ilman ruokavaliomuutoksia.
"Tunnin juoksulenkki 80-kiloiselta mieheltä 10km/h (= rauhallinen tahti) kuluttaa n. 800kcal. Näitä jos tekee vaikka viisi viikossa, kuluu 4000kcal viikossa ja siihen saa kyllä jo mässätä melko lailla tavallista ruokaa." Jep, mutta yhdessä kilossa rasvaa on 7000 kcal, joten ei edes kuvaamasi 5x/vk/10km riitä pudottamaan kiloa viikossa...
Pahasti se siltä näyttää, että ajattelet vatsallasi. Kuten äsken sanoin, en puhu laihduttamisesta, VAAN LIHOMISEN ESTÄMISESTÄ.
Lisäksi et ole oikeasti kilpaurheilija, etkä ole eläessäsi treenannut viittä tuntia päivässä. Se vaatisi kaksi 1,5h ja yhden 2h treenin päivään. Tämä taas vaatii sitä, että voi treenata ammattimaisesti. Käytännössä moista tehdään vain leirityksillä, eikä suinkaan jatkuvana treeninä.
Lisäksi tulee se palautuminen. Jos treenaisi noin, olisi niin jumissa, että pitäisi käydä hieronnassa viikottain ja hierontapäivänä taas ei voi/kannata treenata - ei ainakaan viittä tuntia.
Joten pliis älä yritä kusettaa, kun tietotasosi ei siihen riitä.
Try me darling, try me! Olemme keskustelleet ennenkin ja silloin peräännyit kun huomasit minun olevan samalta alalta kuin sinä ;).
Kyllä, olen jumissa tasaisin väliajoin, mutta sitä varten on olemassa urheiluhierojat, kuten tiedät.
Treenini eivät sinulle kylläkään kuulu, mutta kerrottakoon että hölkkään aamulla 10-15 km (ihan puhdasta peruskuntoharjoittelua) ja illalla olen salilla ja harjoittelen ohjelmiani. Itseasiassa aina ei edes viisi tuntia päivässä riitä.
Tulepas tuonne kuntoilu/urheilupalstalle keskustelemaan, saattaisit oppiakin jotain ennenkuin alat käännyttämään "vääräuskoisia".
Milloin sinusta on tullut kilpaurheilija? Muistan vielä joitakin aikoja sitten, että olit aktiivinen liikunnan harrastaja, mutta nyt siis jo kilpaurheilija?
Miten tuon laskisi? Kilpailin juniorina jonkin verran. Sitten tuli harrastelijaksi siirtyminen, treenaamisen väheneminen ja läskistyminen. En tietenkään voinut ruveta sitten suoraan osallistumaan yleiseen sarjaan, vaan piti ensin treenata itsensä kuntoon, että saatoin aloittaa uudelleen. Tästä on nyt joku vuosi. Aluksi en ajatellut edes sanoa olevani kilpailija missään lajissa, mutta lipsautin sen vahingossa ja olen sitten sen jälkeen sitä käyttänyt.
Sori nyt vaan, mutta en halua ylipainoisten aggressioita kiusakseni tosielämässä, niin en kerro itsestäni kaikkea.
Ai jaa. Että aamuisin tunnin lenkki ja illalla reilun neljän tunnin treeni putkeen. Just joo. Jos olisit oikeasti urheilija, olisit aivan hemmetin huono urheilija. Tietysti tuollaisia valtavan pitkiä treenijaksoja voi vetää, mutta ei joka päivä. Ja mitään järkeä siinä ei ainakaan ole kehittymisen kannalta.
Sori nyt vaan, kun en usko. Se, etten välttämättä ole josskus viitsinyt vastata fantasioihisi, ei tarkoita, että olisin tunnustanut sinun olevan oikeassa.
mutta tuskin Suomen lihavat, edes ne agressiiviset, ovat niiiin kiinnostuneita sinusta, että alkavat jäljittämään sinua antamasi tietojen perusteella. Onhan se ihan hienoa, että on itsetunto kohdallaan, mutta eikö tuo ole jo vähän (vaino)harhaista?
En ajatellut, että minua alettaisiin erityisesti jäljittämään, mutta en pitäisi mahdottomana, että esimerkiksi joku samalla työpaikalla oleva lukisi tätä palstaa.
En minä sitä kysynyt piruillakseni, ihan uteliaisuutta vain. Hienoahan se on, että olet päässyt niin pitkälle. Ja hienoa vielä senkin takia, että pääsit eroon liioista kiloista ja aloitit urheilun uudestaan. Minä nostan sinulle hattua, sillä uskon, että ei se helppo tie ole ollut. En siis TOSIAANKAAN yritä piruilla, vaan olen ihan tosissani! Kateutta sekin on, jos joku alkaa siitä suutaan soittaa.
jos et edes junnunakaan kilpaillut "kuin jonkin verran" niin epäilenpä todellakin nykyistäkin kilpauraasi. Tosin kyllähän kaikenmaailman seniori- ja kuntoryhmissäkin nykyään kilpaillaan ja hekin kutsuvat itseään ihan pokkana kilpaurheilijoiksi. Niin, ero kilpaurheilijoissa ja wannabekilpaurheilijoissa on juuri se, että kilpaurheilijat eivät käy päivätöissä, kuten sinä kuulemma käyt, vaan heidän työtään on urheilu kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. He urheilevat verorahoilla! Ja muuten siten myös kustantavat urheiluvammojensa hoidon verorahoilla...tuottamatta yhtään mitään yhteiskunnalle siinä välissäkään...
...ja sitten täällä valitetaan miten ylipainoiset tulevat kalliiksi veronmaksajille...ylipainoisista suurinosa sentään myös maksaa työstään veroja, kilpaurheilijat eivät.
En valitettavasti sano lajiani. Pieni laji se kuitenkin on, eikä mikään jääkiekko tai hiihto, joissa taso on niin kova, ettei minulla olisi mitään saumoja tällä taustalla. Omassa lajissanikin kilpailen vain kansallisella tasolla, enkä ole edes lähellä kärkeä.
Harjoittelen kuitenkin ohjelman mukaan ja useimpina päivinä kaksi kertaa, mikä on ehkä hieman enemmän, kuin mitä joku normaali seniorien puulaakisählynpelaaja harjoittelee.
Vain SM-liigan jääkiekkoilijat ja joidenkin olympialajien hyvän kansainvälisen tason urheilijat voivat Suomessa elättää itsensä urheilulla. Tällöinkin sponsorit yleensä näyttelevät aika tärkeää osaa. 100% ammatikseen urheilevia tavataan kutsua huippu-urheilijoiksi tai ammattiurheilijoiksi. Sellainen en ole, eikä minusta koskaan tulekaan, kuten ei useimmista muistakaan kilpaurheilijoista.
En silti häpeä sitä, ettei tasoni ole maailman tai edes Suomen huippua. Sinut kuitenkin luultavasti kepitän melkein missä lajissa tahansa pelkällä yleisellä atleettisuudellani.
"Silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin molempien hyväksyä se tosiasia, että toinen lihoo helpommin."
Muunmuassa UKK-instituutin asiantuntijoiden mukaan lihavilla on normaalipainoisia vilkkaampi perusaineenvaihdunta. Aineenvaihdunta ei ole sama asia kuin suolen toiminta. Mitä isompi ihminen on, sitä nopeampaa aineenvaihdunta solutasolla on, sillä aineenvaihdunta on selvässä suhteessa kokoon.
Viitearvojen mukaan normaalin aineenvaihdunnan omaava ihminen ei liho syömällä terveellisesti ja liikkumalla. Useimmat ihmiset eivät voi syödä herkkuja tai hyvin rasvaisia ruokia joka päivä. Useimmat naiset eivät voi kulutuksensa vuoksi syödä yli 2000kcal /pvä vaikka liikkuisivatkin. Viikossa siis ei saisi syödä yli 14 000kcal. Tähän lukuun lasketaan mukaan kaikki herkut ja vihannesten nollakalorit. Vaikka olisi karkkipäivä kerran viikossa, sen kalorit on karsittava pois muualta.
"Jos liikuntaa ei lisää, aineenvaihdunta hidastuu ja kilot junnaavat paikallaan, söipä miten vähän tahansa."
Säästöliekki-ilmiö? Ei pidä nykytiedon valossa täysin paikkansa. Säästöliekki purkautuu asiantuntijoiden mukaan jo parin päivän normaalisyömisellä. Myös säästöliekillä ollessa voi laihtua tiputtamalla kaloreita entisestään. Helpointa on kuitenkin purkaa säästöliekki syömällä myös dieetillä esim. yhden vkonlopun ajan kuussa yli 2000kcal / pvä.
""Kantolan pipari" ei ollut koskaan kuullut, että lihominen voi olla myös geneettistä."
Nykytiedon valossa jotkut lihavuuteen altistavat tekijät (kuten leptiinihormooni) voivat olla geneettisiä (leptiinistäkään ei ole täyttä varmuutta), mutta genetiikka ei todellakaan selitä ylipainon nopeaa lisääntymistä. On täysin mahdotonta, että ihmisen genetiikassa olisi tapahtunut jokin mullistus joka olisi saanut lihavuuden lisääntymään näin radikaalisti 70-luvulta. Sen sijaan liikunnan vähentyminen ja roskaruoan syönnin kasvu kyllä vaikuttavat keskimääräiseen vyötärönympärykseen. Nämä "genetiikkapostit" ovat lähinnä vitsejä: jos leptiini todella olisi yksinomaan vastuussa lihomisesta, lihavuus olisi ollut yhtä yleistä jo aiemmin. Sen sijaan on olemassa ihmisiä joilla on oikea geneettinen sairaus (esim. Downin syndrooma) johon liittyy usein ylipainoa. Tällaiset "leptiiniviestit" ovat halventavia pientä mutta olemassa olevaa geneettisesti poikkeavaa joukkoa kohtaan.
Säästöliekki toimii tehokkaimmin juuri lievällä energiamäärän alentamisella. Jos tarve on vaikkapa 1800 kilokaloria ja se pudotetaan 1400-1500 paikkeille niin elimistö ottaa erotuksen helposti imeytymistä tehostamalla ja myöskin elintoimintoja rauhoittamalla.
Energiaa otetaan ravinnosta hyvinkin huonolla hyötysuhteella joten muutaman sadan kilokalorin irtiotto on hyvinkin mahdollista.
Tämä selittää myös sen että hyvinkin monilla 400-500 kilokalorin pudotus enrgiansaantiin ei aiheuta minkäänlaista painon pudotusta. Toki ilmiö vaikuttaa myös suuremmilla energiamäärien pudotuksilla, mutta ei hyötysuhde kuitenkaan kovin paljoa parane.
Hyvin yritit kumota fysiologisia tosiasioita. Mutta totuus kyllä on, että laihdutettaessa aineenvaihdunta pikkuhiljaa hidastuu tarkoituksena pitää kiinni saadusta energiasta. Tämä kehitys juontaa varmaan jo kivikauden ajalta, jolloin oli syötävä mahdollisimman paljon silloin, kun sai ruokaa ja olatava ilman ruokaa, kun sitä ei ollut/ei ollut riittävästi. Siihen oli ihmisen sopeuduttava.
En missään kohdassa tietääkseni väittänyt, että normaalin aineenvaihdunnan omaava henkilö lihoo, jos syö terveellisesti. Kirjoitin, että on olemassa ihmisiä, joilla on luonnostaan vilkkaampi aineenvaihdunta (ns. "läpipaskat") ja ihmisiä, joilla on hitaampi aineenvaihdunta. Kirjoitin myös samassa kohdassa, että aineenvaihdunta on kummallakin ryhmällä viitearvojen sisällä, joka tarkoittaa, että ei ole kyseessä kilpirauhasen vajaatoimintaa.
En myöskään väittänyt, että genetiikka selittäisi ihmisten lihomisen syitä nykyään. Viestit on helppo tulkita jokaisen niin kuin itselle parhaaksi sopii. Niin sinäkin olet tehnyt.
Vielä otit esille Down- ihmiset, joita viestissäni "halvensin". Kuinka kummassa sait heidätkin mukaan kirjoittamaani juttuun? Minä en halveksi ihmisiä, miksi ihmeessä halveksisin.
Down-ihmisten ulkonäkö poikkeaa sen verran muista, että vaikka eivät olisi ylipainoisia, saattavat näyttää siltä. Muutkaan kehitysvammaiset eivät ole minulle vieraita, olen työskennelytkin kehitysvammalaitoksessa. Että siinä sinulle halveksuntaa. Näihin laitoksiin/asumispalveluihinhan hakeutuu ihmisiä työhön, päästäkseen halventamaan jossain määrin erilaisia ihmisiä. Luepa "kehonrakentaja" viestini uudelleen ja ajatuksen kanssa.
"Mutta totuus kyllä on, että laihdutettaessa aineenvaihdunta pikkuhiljaa hidastuu tarkoituksena pitää kiinni saadusta energiasta."
En kieltänyt tätä postauksessani. Tosiasia kuitenkin on, että säästöliekki on mahdollista purkaa. Säästöliekki ei ole mikään pysyvä ilmiö, josta ei pääse koskaan eroon.
Tärkein syy aineenvaihdunnan hidastumiseen laihdutuksen aikana on painon putoaminen. Pieni ihminen kuluttaa isoa vähemmän.
"Kirjoitin myös samassa kohdassa, että aineenvaihdunta on kummallakin ryhmällä viitearvojen sisällä, joka tarkoittaa, että ei ole kyseessä kilpirauhasen vajaatoimintaa."
Viitearvojen sisällä oleva aineenvaihdunta on normaali aineenvaihdunta. Kilpirauhasen vajaatoimintaa ei testata aineenvaihduntaa tutkimalla ja kilpparin vajaatoiminta aiheuttaa useimmille myös iho-ongelmia, hiustenlähtöä jne. Ylipainoisilla ihmisillä ei ole hitaampi aineenvaihdunta kuin hoikilla, tästä on olemassa valtavasti tutkimustietoa. Asia on täysin päinvastoin. Tästä on ollut valtavasti juttua sekä ihan oikeissa tieteellisissä julkaisuissa (mm. Int J of Obesity) että popularistisissa julkaisuissa. Aineenvaihduntaan vetoaminen painoasioissa on kestämätöntä. En kiellä, etteikö osalla ihmisistä olisi sairautta, joka vaikuttaisi painoon, mutta haluaisin nähdä jonkun artikkelin, jossa on löydetty normaalin aineenvaihdunnan aiheuttama lihottava vaikutus.
Kilpirauhasen toimintaa mitataan monenlaisilla verikokeilla mm. S-T4 (tyroksiini), S-T4v (vapaan tyroksiinin määrä), S-TSH (tyreotropiini), S-T3 (trijodityroniini) ja kilpirauhasvastaineilla ym. Kilpirauhanen säätelee hormoneidensa avulla koko elimistön toimintaa.
Kilpirauhashormonien häiriö voi esiintyä kolmella eri tasolla: kilpirauhasessa, aivolisäkkeessä tai hypotalamuksessa. Kyseessä voi olla liika- tai vajaatoiminta. Jos epäillään joko liika- tai vajaatoimintaa tutkitaan mm. em. verikokeilla kilpirauhasen toimintaa.
En tietääkseni väittänyt, että viitearvojen sisäpuolella olevat kilpirauhasarvot eivät ole normaaleja. Niissä on eroja viitearvojen sisällä ihmisestä toiseen ja tosi asia on, että myös "normaalialueella" on hitaampaa- ja nopeampaa aineenvaihduntaa. Voit väitellä kanssani tästä asiasta, jos haluat, mutta aineenvaihduntaa mitataan kyllä juuri näillä kilpirauhaskokeilla.
On myös olemassa testi nimeltä PAV eli perusaineenvaihdunnanmittaus, mutta se ei ole mikään rutiinitesti. Sinulle ei varmaan tarvitse siitä sen enempää kertoa, kun tunnut jo kaiken valmiiksi tietävän.
"Kirjoitin, että on olemassa ihmisiä, joilla on luonnostaan vilkkaampi aineenvaihdunta (ns. "läpipaskat") ja ihmisiä, joilla on hitaampi aineenvaihdunta. Kirjoitin myös samassa kohdassa, että aineenvaihdunta on kummallakin ryhmällä viitearvojen sisällä, joka tarkoittaa, että ei ole kyseessä kilpirauhasen vajaatoimintaa."
"En tietääkseni väittänyt, että viitearvojen sisäpuolella olevat kilpirauhasarvot eivät ole normaaleja."
Tästä ymmärtäisi helposti, että rinnastit kilppariarvot perusaineenvaihduntaan. Mutta ilmeisesti kuitenkin tiedät, että näin asia ei ole. Kilpirauhanen on yksi perusaineenvaihduntaan vaikuttava asia.
Muita asioita ovat mm. koko (isompi = vilkkaampi).
"Niissä on eroja viitearvojen sisällä ihmisestä toiseen ja tosi asia on, että myös "normaalialueella" on hitaampaa- ja nopeampaa aineenvaihduntaa."
Tietysti on. Mutta normialueella (aivan ääritapauksia lukuunottamatta) pitäisi pystyä pysymään normaalipainoisena ilman hirveitä ponnisteluja.
"Voit väitellä kanssani tästä asiasta, jos haluat, mutta aineenvaihduntaa mitataan kyllä juuri näillä kilpirauhaskokeilla."
Kilpirauhaskokeilla mitataan kilpirauhashormonien toimintaa. Niillä on roolinsa aineenvaihdunnassa, mutta perusaineenvaihduntatesti on se varsinainen testi, jolla voidaan testata solutason mahdollisia kilppariarvoista riippumattomia aineenvaihdunnan poikkeamia.
"Sinulle ei varmaan tarvitse siitä sen enempää kertoa, kun tunnut jo kaiken valmiiksi tietävän."
Olen koulutettu alalle.
kun kerran olet koulutettu alalle, niin kerropas minulle miten voit erottaa perusaineenvaihdunnan omaksi erilliseksi osakseen, erilleen hormonitoiminnasta?
Kertaapas oppikirjasi (esim endokrinologia) ja huomaat, että ihmisen perusaineenvaihduntaan, jopa normaalirajoissa, vaikuttaa huomattavasti ja oleellisesti eri hormonaaliset tekijät. Hyvänä esimerkkinä näin omalta erikoistumisalaltani mainittakoon vaikkapa rakkulaisten munasarjojen aiheuttama estrogeenin ylituotanto, joka vaikuttaa nimenomaan aineenvaihduntaan hidastavasti ja siten kyseisillä naisilla on todella suuria vaikeuksia saada painonsa putoamaan. Pelkkä kyseinen tila (eli siis hormonaalinen aineenvaihdunnan häiriö) altistaa metaboliseen oireyhtymään, josta taas seuraa insuliinin tuotannon häiriöitä, joka taas vaikuttaa suoraan rasvakudoksen kehittymiseen. Ja kuitenkin nämäkin naiset ovat ihan luokiteltavissa terveiksi ihmisiksi, joilla kaikki arvot ovat normaalirajojen sisäpuolella.
"Kertaapas oppikirjasi (esim endokrinologia) ja huomaat, että ihmisen perusaineenvaihduntaan, jopa normaalirajoissa, vaikuttaa huomattavasti ja oleellisesti eri hormonaaliset tekijät."
Mutta en ole väittänyt, ettei näin olisi. Totesin vain, että kilpirauhasen erittämät hormonit eivät ole ainuita aineenvaihduntaan vaikuttavia tekijöitä. Siksi pelkkiä kilpirauhasarvoja tutkimalla ei saada täyttä kuvaa henkilön aineenvaihdunnan toiminnasta.
Perusaineenvaihdunnan mittaus on parempi tapa saada kokonaiskuva.
"Kertaapas oppikirjasi (esim endokrinologia) ja huomaat, että ihmisen perusaineenvaihduntaan, jopa normaalirajoissa, vaikuttaa huomattavasti ja oleellisesti eri hormonaaliset tekijät."
En nyt ymmärrä, puhutko kilppariarvojen normaalirajoista ja tiettyjen muiden arvojen poikkeavuudesta vai mistä puhut. Jos kaikki arvot ovat täysin normaaleja, huomattava ylipaino ei taatusti selity aineenvaihdunnan hitaudella.
"Hyvänä esimerkkinä näin omalta erikoistumisalaltani mainittakoon vaikkapa rakkulaisten munasarjojen aiheuttama estrogeenin ylituotanto, joka vaikuttaa nimenomaan aineenvaihduntaan hidastavasti ja siten kyseisillä naisilla on todella suuria vaikeuksia saada painonsa putoamaan."
Medscapesta napattua:
In vitro, theca cells from women with PCOS show more rapid metabolism of 17- OH pregnenolone and more rapid appearance of A2. The majority of women with adrenal hyperandrogenism have elevated dehydroepiandrosterone and show increased cortisol and A2 formation in response to ACTH. The adrenal of PCOS patients, then, often shows abnormal regulation of androgen production. PCOS is thus a disorder of dysregulation of steroidogenesis in the ovary and adrenal, but this appears less frequently to be caused by pituitary trophic hormone excess than to involve effects of other hormones, particularly insulin.
Ja: PCOS is clinically heterogeneous. Two thirds of patients have cutaneous manifestations such as hirsutism, acne, or alopecia, two thirds have anovulation, and half are obese. From an endocrine perspective, functional ovarian hyperandrogenism is present in 80% of patients, functional adrenal hyperandrogenism in 50%, polycystic ovaries in 50%, LH excess in 50%, and insulin excess in "a significant number" of patients. The classic PCOS is characterized by otherwise unexplained hyperandrogenism, with ovarian source in 80%, anovulation, polycystic ovaries, and LH excess. Eighty percent of patients have functional ovarian hyperandrogenism, and a substantial number have functional adrenal hyperandrogenism.
Sekä: Nonclassic PCOS has more variable symptoms, with unexplained hyperandrogenism and often with apparently normal ovaries and LH levels. Genetic factors play a role, with ultrasound showing polycystic ovaries (usually asymptomatic) in 50% of mothers. For those whose mothers do not have polycystic ovaries, the father typically has premature balding, further suggesting that the disease is in part inherited.[2] Testosterone levels are elevated in 50% of sisters, half of whom are asymptomatic. Type 2 diabetes is present in at least 1 parent in approximately one third of patients.
Estrogeenin ylituotantoa????? Polykystisissä munasarjoissa ei todellakaan esiinny estrogeenin ylituotantoa! Sitäpaitsi "vain" 50% potilaista on ylipainoisia, sen sijaan mieshormonien vaikutukset potilailla (mm. karvankasvu, akne) ovat yleisempiä.
olen minäkin koulutettu alalle.
Kaikesta päätellen olet varsinainen läskimooses! Yritä nyt ihmisparka pistää ruokapuolesi järjestykseen ja liiku enemmän! Pullat, karkit, limsat, kaikki makea pois ja tossua toisen eteen. Siitä se lähtee.
Minäkin olen käsistä alaspäin täysin halvaantunut, mutta silti liikun käsivoimillani tuntikausia joka viikko. Ja syön vain kunnon ravintoa. Ota oppia!
Jos viestisi oli minulle tarkoitettu, esitän toivomuksen, että ÄLÄ NIMITTELE MINUA TAI MUITAKAAN läskimooseksiksi. Mistä sinä yleensä kirjoitusten perusteella voit päätellä, kuka on minkäkin kokoinen? En minäkään sinua olisi tiennyt vammaiseksi, jos et itse olisi sitä kertonut. En nimittele sinua vammasi takia, jos en säälikään. Tuskin edes kaipaat ihmisten sääliä. Jokainen elää omanlaisensa elämän.
Älä itse huuda. Jokikinen tietää että elämässä (siis selän takana) nimitellään lähes jokaista jollakin epämiellyttävällä sanalla tai adjektiivilla. Eikä siitä pidä hernettä nenäänsä vetää.
Ei voi kuin todeta, että joiltakin ihmisiltä on kadonneet alkeellisetkin käytöstavat, varsinkin kun voi nimitellä anonyymisti. Ei, ei pinnani palanut. Minulla vain sattuu olemaan käytöstapoja, enkä tunne tarvetta toisten nimittelyyn.
Ei tokikaan kaikki puhu toisista pahaa selän takana. Sellaisiakin ihmisiä vielä löytyy, joilla ei siihen yksinkertaisesti ole tarvetta. Sinulla on minun elämässäni niin vähän merkitystä, että en katso tarpeelliseksi vastata tyhmyyteen tyhmyydellä, jos en muutenkaan.
Tota on, että esim. juuri kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa lihomista, mutta koska tunnen useita ihmisiä joilla on tämä tai vastaavia sairauksia, voin vaan todeta, että kyllä heidän lihavuutensa on usein osittain omaa vikaansakkin. Monet tuudittautuvat siihen, että "mulla on nyt tämä sairaus enkä voi mitenkään pysytellä edes siedettävän kokoisena". Tämä ei ole totta. Lihomista voi hidastaa/pysäyttää sairaudessakin terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla. Moni varmasti näin tekeekin, mutta eivät kaikki.
Siinä vaiheessa, kun kilpirauhasen vajaatoiminta on diagnosoitu, saadaan lääkitys, joka verikokeiden avulla "sovitetaan" kullekin sopivaksi normaalien viitearvojen mukaan. Lihominen loppuu, kun lääkitys on kohdallaan, eikä sen jälkeen painon nousua voi panna kilpirauhasen syyksi. Sellaistahan en väittänytkään.
Ei lääkitys ole mikään ihme konsti laihtumiseen, vaan sen jälkeen, kun lääkitys on kohdallaan, on pakko alkaa katsoa mitä suuhunsa laittaa. Kyllä paino nousee lääkityksestä huolimatta, jos ei kiinnitä huomiota syömiseen, tai olettaa, että Thyroxin- lääkitys on "laihdutuslääke". Sitäkään en kirjoituksessani väittänyt!
Ihminen joka ei ole kärsinyt (rankasta ?)kilpirauhasen vajaatoiminnasta ei voi sanoa mitä se aiheuttaa ja mitä ei. Omalla kohdallani ei ole vähempää voinut kiinostaa lihoinko kyseisenä aikana ennen diagnoosia vai en, ainoa asia mitä mietin oli vain selviäminen arkirutiineistä. Ihminen joka nukkui 12 tuntia vuorokaudessa ja silti oli aivan väsynyt ja tokkurainen ei ole normaali! Nyt muutama vuosi lääkityksen aloittamisen jälkeen olen edes tiedostanut olevani lihava, aiemmin energia ei todellakaan riittänyt siihen.
Kyllä, lihavuus on tässä minun tapauksessa oma vikani, mutta koetapas päästä eroon kymmenistä liikakiloista, ei ehkä kovin hauska urakka, kun ei siltikään ole terve. En tiedä kuinka yleistä on, mutta ilmeisesti aika usein autoimmuunisairaudet kulkevat käsi kädessä joten kas kummaa, itselläkin on muita vaivoja.
Olen ennenkin sanonut, että jos ihminen on lihava ja epäilee sen takia, että hänellä on kilpirauhasenvajaatoiminta, hän huijaa itseään. Todellakaan ei ensimmäinen oire (ja se häiritsevin) ole mikään lihominen. Tai jos on niin onnittelut, sinulla on käynyt loton päävoittoon verrattavissa oleva onni!
Useimmat kyllä varmasti tietävät että lihavuus voi johtua sairaudesta. MUTTA, esim. tuo kilpirauhasen vajaatoiminta selittää vain harvan lihavan lihavuuden: "Hankittua kilpirauhasen vajaatoimintaa esiintyy noin 2 %:lla naisista ja 0,1-0,2 %:lla miehistä. Vastasyntyneillä esiintyvyys on noin 1/4000." ( http://www.mtv3.fi/poliklinikka/Hormoniriippuvaiset_sairaudet.shtml/320527?Kilpirauhasen_vajaatoiminta ). Vielä kun useat vajaatoiminnasta kärsivät ovat täysin normaalipainoisia.
Ja tuosta leptiinistäkin: " Kliinisissä tutkimuksissa leptiinin vaikutus painoon on kuitenkin ollut vaihteleva. Puolen vuoden leptiinihoidon aikana kaikki hoidetut eivät laihtuneet. Kahdeksan liikapainoista laihtui keskimäärin 7,1 kg ihonalaisin pistoksin annetulla suuriannoksisella leptiinihoidolla. Lumelääkettä saaneet laihtuivat keskimäärin 1,3 kg (26).", "Sen sijaan harvinaisessa synnynnäisessä leptiininpuutteessa (20) leptiinihoito on ollut tehokasta.". ( http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=548 )
Onko kaikilla lihavilla nyt muka synnynnäinen leptiininpuute ja vielä kilpparin vajaatoiminta?!
Suomen väkiluku on n. 5 000 000, karkeasti ottaen miehiä ja naisia on 2 500 000. Noin 50 % prosenttia suomalaisista on ylipainoisia, se tekee 2 500 000 ylipainoista. Huomattan ylipainoisia (BMI > 30) on noin 20 % suomalaisista, se tekee 1 000 000 immeistä. Tähän miljoonan sakkiin kuuluu siis esimerkkihenkilö, joka on 170 cm pitkä ja painaa 87 kg, ylipainoa siis noin 15 kg.
Sitten ERÄITÄ lihavuutta aiheuttavia sairauksia (joiden oire/seuraus lihavuus on): BED - yleisyys noin 2 % väestöstä, siis laskennallisesti noin 100 000 suomalaista kärsii tästä syömishäiriöstä. Sitten tuo kilppari, naisilla noin 2 %:lla ja miehillä 0,15 %, siis kaikkiaan noin 53 700 kilpparipotilasta. Ja lopuksi masennus, tälläkin hetkellä siitä kärsii noin 200 000 ihmistä. Oletetaan (siis mutu), että joka kolmannella masennuspotilaalla nousee paino, siis 66 000 ihmisellä. Ja ynnätään nyt tämä sairaiden joukko: 219 700 ihmistä. Huomautuksena vielä, että kaikki edellä mainituista sairauksista kärsivistä eivät liho, vastaavasti en nyt ottanut huomioon muita lihavuutta aiheuttavia sairauksia/lääkkeitä. Toisaalta voi sairastaa näitä kaikkia kolmea yhtä aikaa.
Nyt siis 2 500 000 lihavan joukosta ainakin 8,8 % (219 700) on tilastollisesti joku sairaus ylipainonsa taustalla. Luku ei ole minusta pieni. Toki tämä ei poista sitä tosi seikkaa, että leijonan osa lihavuudesta johtuu nykyisin helposta elämästä (työelämä ja vapaa-aika fyysisesti kevyttä) ja toisaalta ravinnon runsaasta saatavuudesta.
Niin ja tilastomatikassa viisaammat saavat kommentoida laskelmia...
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että minulla on reuma, johon olen käyttänyt yli kaksi vuotta mm. kortisonia, alussa 40mg päivässä, joka SUURI määrä. Lääke sinänsä ei lihota, mutta kasvattaa ruokahalua, joka sitten lihottaa. Sitten minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on ollut jo vuosia hyvin hallinnassa Thyroxin- lääkityksellä. Sitten hain apua BED:hen, josta lääkäri sanoi, että ensin on ollut masennus (syy) ja sitten BED (seuraus). Niin kuin olen ennenkin täällä kirjoittanut, minulla tuo BED oli sitten se viimeinen pisara, kun siihen asti olin vain laihduttanut ja lihonnut jne.
Enkä varmaan ole poikkeus tällä palstallakaan, uskon, että monia muitakin löytyy näiden sairauksien kanssa kamppailevia. No, nyt olen saanut reumaan vielä sytostaatilääkityksen, että eiköhän se paino putoa, kun voi pahoin ja ripuloi 3-4 päivää viikosta lääkkeenoton jälkeen.
Vielä sen verran noista autoimmuunisairauksista kuten kilpirauhassairaudet ja reuma, että kun on saanut yhden sellaisen (auotimmuunitaudin), saa helposti jonkun muunkin. Itselläni oli ensin tämä kilpparivaiva ja meni muutamia vuosia ja todettiin reuma. BED on nyt aika hyvin hallinnassa, kiitos terapian.
Mitä tarkoittaa tuo kirjainyhdistelmä.Voinko lisätä senkin vielä läskieni (yli 30kg)syyksi vaikka olen laihduttanut(=jojoillut)noin 40 vuotta
BED = Binge Eating Disorder eli ahmimishäiriö. On syömishäiriö, jossa ahmitaan, niin paljon, että tulee pahaolo, syömistä ei yksinkertaisesti voi lopettaa ennen kuin suunnilleen sammuu. Voi kuulua lisäksi oksentaminen syömissession jälkeen. Googlesta löytyy lisätietoa tuolla kirjainyhdistelmällä, jos kiinnostaa.
Jostain luin jo aikaa sitten, että tätä vajaatoimintaa sairastaisi jopa 75 000 ihmistä! En tiedä kuinka hyvin tuo pitää paikkaansa, mutta tuntuu, että sairaus on koko ajan lisääntymässä, joten luku voi nykyään olla paljon enemmänkin.
Ainakin mitä itse olen ympäristöä seurannut, niin etenkin kanssani samaa ikääluokkaa olevat (28) ja nuoremmat naiset sairastuvat tähän vitsaukseen melko yleisesti. Itsekin niitä kiloja sulattelen. Ilmeisesti on aika yleinen sairaus Suomessa ja mitkä lienevätkään Tshernobylin vaikutukset, niistä ei kukaan tiedä!
melko sama, kuin ylemmän postauksessa.
Sairauden lisääntyminen - jos sitä tapahtuu - ei ole mikään mutu-juttu vaan selviää tilastoista esim. 5-10 vuoden aikaväliä tutkimalla. Itse luulen, että monien sairauksien lisääntyminen on näennäistä. Sairaudet eivät ole lisääntyneet, mutta tieto on ja tämän vuoksi ihmiset osaavat jo itsekin epäillä tiettyä sairautta ja hakeutua hoitoon oma-aloitteisesti. Paljonkohan noita kilpparipotilaita on ollut tutkimatta ja hoitamatta esim. 10 vuotta sitten nykyiseen verrattuna?
Naiset muuten käyvät - ja piste heille - muutenkin herkemmin nykyään tutkituttamassa itseään. Moni ottaa verenkuvat, gynekologiset kokeet ja monet muut vuosittain. Ja niin pitäisikin: moniin sairauksiin on helpompi puuttua aikaisen diagnosoinnin turvin.
Enemmän kuin siitä, miten kilpparin vaajatoiminta nostaa painoa, tulisi puhua siitä, miten painon voisi lääkityksen oikeaksi saatuaan tiputtaa. Paino kun ei tipu itsestään edes lääkityksen tasapainoituttua.
En nyt viitsi korjata laskelmiasi, huomauttaisin kuitenkin että varsinkin BED ja masennus ovat yleensä tiloja, jotka eivät esiinny yksin (saattavat liittyä toisiinsa, esim. ahmimiskohtaus -> masennus). Et myöskään huomioinut tilastossasi lapsia, joiden ylipaino johtuu usein yksinomaan vanhemmista.
Reilusti yli puolet ylipainoisista kantaakilojaan lähinnä epäterveellisen elämän vuoksi. Nykyään kun normaalipainoisena pysyminen vaatisi useimmilta kulutuksen lisäämistä tai syömisen vähentämistä.
En eritellyt lihavia ikäryhmittäin, tuo (yli) puolet suomalaisista lihavia pitää sisällään myös lapset.
Mainitsin myös, että BED ja masennus voivat olla yhtäaikaa. Tätä päällekkäisyyttä kompensoidakseni jätin monta muuta ylipainoa aiheuttavaa sairautta/seikkaa huomioimatta.
Lopuksi korostin, että suurimmalla osalla lihavista liikakilot johtuvat epäterveellisistä elintavoista.
Mutta koko laskelman pointti oli osoittaa, että sairaus lihavuuden aiheuttajana ei ole niin marginaalinen tekijä, kuin jotkut itsepintaisesti väittävät.
Tuskin onkaan. Asiasta saaadaan lisää tietoa jatkuvasti.
Mielenkiintoisempaa onkin, miksi tietyissä sairaustiloissa osa potilaista lihoo ja osa ei. Esim. kortisonia käyttää moni normaalipainoinen. Psyykellä jotain tekemistä asian kanssa?
Tuo on kyllä totta, ettei määrä ole niin suuri prosenteissa, mutta luulisin, että tuo vajaatoiminta saattaa olla yleisempääkin kuin tuo 75 000 (oma arvioni vain...). Useimmista liikatoimintaisistakin "tehdään" vajaatoimintaisia sen takia, että vajaatoimintaa on (kurjista oireista huolimatta) helpompi hallita kuin liikatoimintaa.
Näin kävi itsellenikin, kun kilpirauhanen poistettiin ja vajaatoiminta iski rajuna kilojen ja muiden oireiden kera... Liikatoiminta on kuitenkin isompi riski terveydelle jo ihan sydäntykytystenkin takia (kammiovärinän riski). Vajaalla sydän sentään lyö hitaammin.
Kilpirauhaspotilaita on varmasti jäänyt hoitamatta ja joillekin annetaan hoidoksi edelleen mielialalääkkeitä täysin väärin perustein! Siis sairaus, johon olisi omat, yksinkertaiset tutkimukset ja hoidot ja joka on nykyisin varsin yleinen Suomessa etenkin naisilla, voi jäädä täysin huomioimatta ja ihminen näivettyy ja sairastuu ties mihin hoitovirheen takia. Mielialalääkkeet ja hoitamaton kilpirauhassairaus yhdessä voi olla todella paha juttu! Voi vain kuvitella ihmisen oloa silloin...
Mutta toki: painonpudotukseen pitää satsata sitten kun arvot ovat kohdillaan ja yleisvointi on palautunut hyväksi. Kaikenlaista tietoa on paljon saatavilla, toteutus riippuu vain ihmisestä itsestään! Jonkinlaisen tukiryhmän apu voisi kyllä olla monille tarpeen.
Kilpirauhaslääkitys on todella vaikea saada sellaiseksi, että kaikki olisi ok.
Ongelma nykyisessä terveydenhuollossa on, että vaikka kemiallinen puoli (lääkkeet) saadaan kuntoon, hoito jää sitten siihen eikä olon normalisoimiseksi esim. juuri painonhallinnan suhteen anneta apua. Onhan niin, että kilpparipotilaalla saattaa olla edessään elämänsä eka laihdutuskuuri, johon todellakaan ei auta ohje "katso vähän mitä syöt".
Sen verran korjaisin ihan asiallista kirjoitustasi, että BED ei ole syy, vaan seuraus. Eli ensin on masennus ja sitten BED tai jokin muu syömishäiriö. Syömishäiriöiden taustalla on useimmiten syystä tai toisesta johtuva jonkinasteinen masennus ja yksi alkaa ahmia, toinen ei syö ollenkaan ja kolmas syö ja oksentaa. Syömishäiriöitä on vaikea parantaa, eikä sitä voi vain hoitaa sanomalla, että ala syömään tai lopeta ahmiminen. Syömishäiriöissä on aina kysymys jotenkin vääristyneestä minä-kuvasta, jota yritetään hallita syömällä tai olemalla syömättä.
Syömishäiriöt ei selitä yksinomaan tämän päivän lihomisbuumia, enempää kuin kilpirauhanen tai mikään muu sairaus. Suurin osa ylipainoisista on lihavia, koska liikkuminen tapahtuu yleensä autolla, tehdän työtä, jossa istutaan kaiket päivät eli rasitetaan ainoastaan aivoja. Hyötyliikunta on vähäistä, johtuen varmaan siitä, että on kaiken maailman koneita tekemässä sen työn, minkä ennen hoiti ihminen. Kaupat on pullollaan nopeasti mikrossa lämmitettäviä valmisruokia, joten energiaa ei kulu edes ruuan valmistamiseen. Jos haluaa pysyä normaalissa painossa on melkein pakko harrastaa liikuntaa esim. kuntosalilla tai lähtemällä lenkille. Tai sitten on todellakin pakko vähentää ruuan määrää. Tämä on sitä nykypäivää, jossa meillä ihmisillä on niin "hyvä" olla.
Psykiatria ei ole erityisalaani, mutta ymmärtääkseni psyykestä puhuttaessa on melko vaikea erottaa syy ja seuraus toisistaan: varsinkin, kun tiedetään, että psyyk sairaan havainnot omasta tilastaan aiemmin eivät välttämättä ole luotettavia.
Riippuu siitä minkälaisesta psyykkisestä sairaudesta on kyse. Esim. paranoidinen skitsofreenikko tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä (ent. maanis-depressiivinen nyk. bipolaarinen mielialahäiriö) sairastavalta puuttuu sairauden tunne, se on juuri "sairasta". Kun ihminen on psykoosissa, ei hän itse ymmärrä olevansa sairas.Jos ihminen tajuaa oman tilansa eli tuntee, ettei kaikki ole kunnossa, on hän kuitenkin "terveempi" ja helpommin autettavissa kuin sellainen, jolta sairaudentunne puuttuu.
Masennus ei ole mielisairaus samalla tavalla kuten nuo edellä mainitsemani. Masennus voi tulla esiin esim. niin, että henkilö valittaa fyysisiä sairauksia, on "paha olo", mutta paikkaa, missä se paha olo on, ei löydy. Se on vähän joka puolella. Joskus, tai ehkä aika useinkin, on vaikea myöntää edes itselleen, että on masentunut. On helpompi etsiä fyysisiä syitä pahaan oloonsa.
Syömishäiriöiden taustalla on monenlaisia syitä. Ne eivät kuitenkaan ole mielisairauksia. Monessa tapauksessa on ensin masennus, jota yrittää "hoitaa" ahmimalla, olemalla syömättä tai syömällä ja oksentamalla. Ahmimisella voi tavallaan "sammuttaa" itsensä, nitistää ajatukset kuin liekin kynttilästä. Valitettavasti vain hetkeksi ja siksi ahmimista tapahtuu jopa päivittäin. Jos oksentaa ahmimissession jälkeen (bulimia) yrittää olla lihomatta, mutta kuitenkin haluaa saman "tyydytyksen" kuin ahmija. Anorektikko puolestaan yrittää hallita elämäänsä olemalla syömättä, kun muuta keinoa ei löydy. Nämä ovat hyvin suppeita selityksiä syömishäiriöihin, mutta syömishäiriöiden takana on masennus. Eli syömishäiriö ei ole syy, vaan seuraus.
Toivottavasti tästä selostuksesta saa jotakin selvää. Tämä on ihan pintaraapaisua syömishäiriöistä, mutta taustalla on useimmiten häiriö minä-kuvassa eli se "vääristynyt peili". Syömishäiriöitä hoidetaan esim. psykoterapialla, jolla pyritään löytämään ne syyt, mitkä ovat siihen tilaan johtaneet.