"Jeesus sanoi omille opetuslapsilleen, " Ottakaa Pyhä Henki, joille te synnit anteeksi annatte niille ne ovat anteeksi annettu, joille ne pidätätte, niille ne ovat pidetty " Onko tämä Jeesuksen kehoitus Raamatussa vain kaunopuhetta, jota ei tarvitse ottaa todesta , kuin monia muitakin Pyhän Raamatun kohtia ,joita ns. " vain me-vastustajat " mitätöivät Jumalan valtakunnan julistaman evankeliumin Raamatun vastaiseksi harhaopiksi?
HARHAOPPIA -ko VAI JUMALAN SANAA?
totta vai harhaa
752495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Ovatko synnistä pidättäminen ja niiden anteeksi antaminen jotenkin toisensa poissulkevia asioita?
Kaikille niille , jotka ovat katumattomia synneissään , ei anteeksiantamus hänelle kuulu, mutta kaikkille katuville.Myös úskoon autettu, joka harhailee ja eksyy, eikä halua siitä luopua, häneltä pidätetään synninpäästö.
Oikein kirjoitit, Raamattu sanoo: "Joka harhailee, eikä pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa." Jos harhailija, joka on sidottu synteihinsä katuu ja tunnustaa eksymisensä hänelle ilolla saarnataan kaikki anteeksi.
Onhan näitä nähty, ettei katuvalle anteeksi anneta, vaan heitetään saatanalle vaikka katuu kuinka paljon. Ihan vaan SRK:n vallan osoittamiseksi ja muille pelotteeksi...
on vl:n arkea. Eivät he siinä mitään outoa näe...
Herran pelko on viisauden alku , sanoo raamattu. Siinä on meidän pelkomme
Siinä sitä on pelkoa yhdelle ihmiselle ihan riittävästi. Jos joku ilmiantaa... ehkä ehdin ensin ja säästyn nöyryytykseltä..
Nauttikaa "uskostanne"!
Joka syntiä rakastaa, se pelkää. Joka synninpoispanijana vaeltaa ,on vapaa
Pysy opissa.
Se ei ole ihmispelkoa, vaan se on Jumalan pelkoa.mehän olemme siksi uskomassa, että kerran pääsemme taivaaseen
Uskollisuus SRK:lle ei takaa mitään, voi sinä poloinen aivopesty!
Luetaan kohdat kokonaisuudessaan.
"Ottakaa Pyhä Henki..."
Ihminen ei voi syntejä anteeksi antaa. Silloinhan olisin Jumala, siis Pyhä itsessäni enkä enää syntinen. Vain Jumala pyhyydessään voi antaa synnit anteeksi, koska ainoastaan Hänellä jolla on valta ja oikeus tuomita, on myös valta ja oikeus armahtaa. Hänen edessään olemme syntisiä ja Hän voi meidät synnin tuomiosta vapauttaa.
Kuinka tämä tapahtuu? Jeesuksessa Kristuksessa, jossa on täysi anteeksianto ja armahdus, koska Hän otti syntimme päälleen.
Kun nyt otamme vastaan Jeesuksen ja tulemme Hänessä Jumalan lapsiksi, saamme myös Hengen joka on lapseutemme todistus. Mutta Jumalan oman kuuluu myös sitoutua Jeesukseen ja Pyhän Hengen hallintavaltaan ja hänen elämänsä kalleimpia asioita on toimia Jumalan tahdon mukaan, mikä ei ole vain ulkonaista uskonnollista käyttäytymistä ja hyviä elämäntapoja, vaan on sisällistä elämää Herran yhteydessä.
Kuka tahansa voi parantaa elämäntapaansa ja vaihtaa kiroilut siunauksen toivotuksiin. Voi pakottaa itsensä elämään parempaa elämää ja muuttaa vanhat huonot puheenpartensa uusin kuten "Jumalan terve". Mutta se ei vielä tarkoita pelastumista eikä yhteyttä Jumalaan, koska ihminen ei pelastu omin teoin.
Kun menen ristin juurelle ja sanon että Herra Jeesus, tässä olen minä, olen kuullut sinun sovitustyöstäsi ja tahdon uskoa, siksi pyydän anna kaikki syntini anteeksi, tule sydämeeni ja elämääni Herraksi, tahdon kuulua sinulle koko elämälläni - siinä hetkessä tapahtuu kasteen tosiasian toteutuminen että siirrytään vanhasta elämästä uuteen Jeesuksen veren kautta, ja Pyhä Henki tulee sisimpään koska näin ihmisestä tulee Jumalan lapsi Kristuksessa. Se on siirtyminen Perkeleen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan Jeesuksen teon kautta.
Näin ymmärrän ja olen sen kokenut.
Sen jälkeen ihminen voi Pyhän Hengen alamaisuudessa ja johdatuksessa julistaa syntejä anteeksi. Myöskin pidättää anteeksiantamuksen julistuksen niiltä jotka ovat katumattomat.
Jumala on se joka todella anteeksi antaa tai todella pidättää, ja meillä on Häneen yhteys Pyhässä Hengessä jonka Hän on itse kullekin lapselleen antanut niin, että Hänen omia ja taivaan kansalaisia olemme: kaikki me olemme Jumalan pyhää papistoa, siis kuninkaallista perheväkeä, joilla on papilliset valtuudet Jumalan työtovereina evankeliumia julistaa ja välittää tosi armon sanomana. Niin ollen myöskin antaa anteeksi ja pidättää - välitämme eteenpäin Jumalan tekoja sen mukaan kuin Pyhä Henki totuuden Henkenä niitä vaikuttaa ja tekee.
Onkos tämä vaikeata ymmärtää?
Jos ihminen ei totisesti kadu ja Jeesuksen vastaanottamiseen nöyrry vaan haluaa ainoastaan Jumalan lahjat ilman Jumalaa itseään, elääkseen ulkokohtaista uskonnollista elämää hyveineen tai jopa kaksoiselämää salaisine paheineen, joka on oikeastaan yksi ja sama koska siinä on vielä keskipisteenä kummassakin tapauksessa ihminen ja ihmisen teot eikä Kristus jolle meidän kuuluu elämämme luovuttaa ja Hänen kanssa henkilökohtaiseen suhteeseen tulla, niin, jos tosi sydämen kääntyminen avoimuudessa ja synnin hädässä Jeesuksen puoleen puuttuu, sen Jumala näkee ja tietää, silloin ei tule Pyhä Henki mukaan vaikka kuinka synnit julistamme anteeksi ja anteeksiantamus jonka syntiselle julistamme jää vaille taivaallista arvovaltaa.
Sama pätee toisin päin. Vaikka kuinka pidätämme synnit joltakin lähimmäiseltä joka näyttää meidän mielestä liian syntiseltä tai harhaoppiselta saadakseen meiltä Jumalan valtakunnan anteeksiantamuksen, kuitenkin Jumalan taivas näkee mikä on hänen sydämen tila ja suhde Jeesukseen, onko hän heikkoudessaan todella Jeesukselle nöyrtynyt ja jos on, silloin Isä taivaasta hänelle antaa synnit anteeksi ja Jeesuksen ristin kautta häntä rakkaasti armahtaa pelastuksen armoon, vaikka me ihmiset, toiset Jumalan lapset tältä veljeltä tai siskolta anteeksiantamuksen kieltäisimme.
Näin siis Jumalan valtakunnan työ on yhä edelleen Pyhän Hengen varassa eikä ihmisen varassa, vaikka meille uskovina onkin annettu Pyhä Henki niin että Jumalan työtovereita olemme, olemme vapautetut tekemään työtä armon varassa ja siinä niin kasvamaan Jeesuksen tuntemisessa, että todellakin valtakunnan evankeliumia julistaisimme emmekä jonkin ihmisryhmän, jota valtakunnaksi voidaan sanoa.
Todelliseen Jumalan valtakuntaan kuuluu jokainen joka tunnustaa että Jeesus Kristus on Herra - ja Jumalan Pyhä Henki todistaa että tunnustus on tosi tai valhe ja sen mukaan hän joko pelastuu tai ei - ja tämä Jumalan perheväen yhteys ei ole pelkästään VL:n tai jonkin muun ryhmän yksityisomaisuutta.
Raamattu on tosi.
Samoin on tosi oikeus syntejä anteeksi antaa ja niitä pidättää. Mutta tosiasiat täytyy ymmärtää Raamatun kokonaisilmoituksen valossa evankeliumin mukaan, jolloin elämme Kristuksen totuudessa, armon evankeliumissa! Muuten luemme Raamattua omien tulkintojen läpi vääntäen ja kääntäen ne ihmisten perinnäissääntöjen mukaisuuteen ja sanomme että se on valtakunnan evankeliumi, vaikka onkin ihmiskäsitysten oppirakennelma.
Siksi kuuluu nöyrtyä ristin juurella. Sanoa että rakas taivaallinen Isä näin minulle on opetettu ja näin ajattelen mutta sinä yksin olet totuus, johda minut totuutesi käsittämiseen.
Ja johtaako Jumala harhaan kun vilpittömästi totuutta kysymme? Ei, vaan Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen ne, jotka koko sydämestä Jeesukselle antautuvat. Amen. Hänen nimessä ja veressä on anteeksiantamuksen todellisuus.
Raamattu ei tunne tapausta, että joku olisi tullut uskovaiseksi kuvaamallasi tavalla. (menemällä "ristin juureen" ja puhumalla yksinäisyydessä Jumalalle.) Rukous ei ole uudestisyntymisen paikka, ei myöskään kaste. Tuo kaikki on omavanhurskauden tekoja.
Raamattu sanoo: ei jokainen joka sanoo, Herra, Herra, pelastu, vaan joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
No mikä tuo tahto sitten on. Jeesus tuli julistamaan sitä, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Etkö ole lukenut Raamatusta: usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta. Kuinka he kuulevat, ellei ketään lähetetä.
Se, että ihminen pelastuisi kasteessa tai rukouksessa on harhaoppia, ei Raamattu niin opeta. Ei sitten missään kohdassa.
Raamattu ei ole harhaoppia, joten siinä mielessä kysymys on turha. Nimimerkki dogmama on mielestäni ansiokkaasti ja valaisevasti vastannut avaajalle, mutta tekee kuitenkin mieli vielä pistää omakin lusikka soppaan.
Tämä ajatus saattoi sisältyä jo dogmaman vastaukseen, mutta se on niin tärkeä, että haluan tähdentää ja korostaa vielä sitä. Ajatus on se, että kun uskomme avaajan esille ottaman Raamatun lauseen todeksi Jumalan sanaksi, meillä todellakin on oikeus toimia niin. Mutta Raamattua tulee lukea kokonaisvaltaisesti Jumalan pelastustyön ohjekirjana ja punaisena lankana. Kysynkin, m i l l o i n kristityllä on varaa siihen että hän pidättää toisen syntejä?
Tätä pitäisi tarkastella myös Raamatun pohjalta, eikä vain hokemana. Minä näen Raamatun opetuksen sellaisena, että pelastustyö Kristuksessa on tehty juuri minua varten, jolloin minä saan syntini anteeksi. Näin minä olen velvollinen julistamaan sitä muille, koska olen itse saanut niin paljon. Minulle ei tule oman elämäni aikana mieleen yhtään tilannetta, jossa minun olisi tarvinnut edes harkita, annanko synnit anteeksi, jos joku minulta sitä pyytää. Mikä edes olisi sellainen synti, jonka lähimmäiseltä pidättäisin?
Arvelen, että tämän asian korostuminen vl-liikkeen piirissä johtuu siitä, että liikkeessä korostetaan muutenkin turhan paljon sitä, miten juuri vl-liike on oikeassa. Kutsun sitä oikeassa olemisen pakkomielteeksi. Se on joko huonoa itsetuntoa tai pelkoa.
Minua vihollinen kiusaa tällä ajatuksella, mutta viholliselle mieliharmiksi haluan ajatella, että Jumala on armossaan antanut eri kristittyjen ryhmien käyttöön Pyhän Henkensä. En oikein saa tälle asialle kannatusta, koska useimmat kristityt haluavat ajatella, että heidän uskonsa on se oikea. Ja tietysti Raamatun mukaan he aivan oikein "pysyvät siinä, mitä ovat saaneet". Mutta ajatus, että muut heitetään helvettiin, on mielestäni vihollisesta lähtöisin. Se ajatus ei sisällä yhtään rakkauden ripettä lähimmäisiä ja kanssauskovia kohtaan. Sen verran meidän tulisi luottaa Jumalaan, että uskaltaisimme nostaa päämme pensaasta, ja hymyillä toiselle kristitylle, sen sijaan että tuomitsemme hänet katseellamme ja umpimielisyydellämme. Vääristä jumalisuuksista varoitetaan aivan oikein, mutta ainahan voi esiintyä oman liikkeensä nimissä. Omasta uskostaan ei ole toki tarvis luopua, mutta sen ei tulisi estää yhteistyötä ja -ymmärrystä.
parannuksen tekemiseen sitten kuuluu? Täsmennätkö tätä?
Lainaanpa Lutheria: "Sen tähden tulee meidän tietää, että Jumala on säätänyt tämän järjestyksen, ettei kukaan ilman ulkonaista, julkista välikappaletta voi tulla Kristuksen tuntemiseen eikä ilman sitä voi saada Hänen ansaitsemaansa vanhurskautta tahi tulla osalliseksi Pyhästä Hengestä. Ei, Hän on kätkenyt tämän aaarteen suusanaan eli saarnavirkaan."
Tämän tekee Hän nyt sitä varten, että ihminen saisi olla varma, miten ja mistä tämä tällainen armo on etsittävä niin että kristikunnassa vallitsisi sama tapa ja järjestys, eikä kukaan tavoittelisi mitäään omintakeista ja siten, niin kuin siinä tapauksessa auttamatta kävisi, pettäisi itsensä ja muut.
Sen tähden kuuluu kristikunnan opinkappaleisiin myöskin tämä kappale, nimittäin ulkonainen sana ja saarna joiden kautta syntien anteeksisaaminen ja kristillinen vanhurskaus meille annetaan.
Senpä tähden olen aina teroittanut sitä oppia, että ensiksi ja etenkin pitää suusanan olla käytännössä ja korvin kuultavana jos mieli Pyhän Hengen päästä sydämeen. Sillä sanan kautta ja sanasta Hän valaisee sydämen ja vaikuttaa uskon. Usko ei siis synny eikä pysy ilman evankeliumin kuulemista ja ulkonaista saarnaa jonka kautta se alkaa, kasvaa ja vahvistuu."
Näin siis oppi-isämme Luther. Eikö olekin meillä vl juuri luterilainen puhdas oppi käytössä!
Vielä tekee mieli lainata Lutheria: "Tämä ääni ei ole vaikeneva kristittyjen joukossa aina viimeiseen päivään asti: Sinulle annetaan syntisi anteeksi, ole iloinen ja hyvässä turvassa. Sellaista puhetta kristityllä on aina suussa. Siis on krisityllä tällä tavoin syntien anteeksiantamisen valta.Sen tähden kun sanon sinulle, sinun syntisi ovat anteeksiannetut niin pidä se niin varmana jos Jumala itse olisi sen sinulle sanonut. Sillä kuka muutoin uskaltaisi tehdä tätä ellei Kristus itse olisi tullut alas, pannut sen minun suuhuni ja sanonut, että meidän pitää antaa synnit anteeksi toinen toisellemme.
Jos ei olisi yhtään ihmistä, joka voisi syntiä antaa anteeksi vaan olisi ainoastaan lakeja ja töitä, oi miten surkea silloin olisi murheellisen omantunnon laita."
ja tahdomme saada selkoa Jumalan tahdosta, eikö niin?
Onko se, että yritämme saada selkoa Jumalan tahdosta, omavanhurskautta, vai vilpitöntä halua löytää Hänen valmistama tie?
Uskon että Hän kyllä kykenee riittävässä määrin evankeliumin pelastustietä ilmaisemaan.
Ollaan siis itse kukin motiiviemme kanssa Herran edessä ja rukoillaan että Hän sydämissämme niin vaikuttaisi että kun Raamattua tutkimme tutkimisemme saisi olla jälkimmäistä, ei omavanhurskautta vaan nöyrää riippuvaisuutta Kristuksesta joka on ainoa valkeus.
Anteeksi jos kirjoitan liian saarnaavalla tyylillä ja jotakuta saattaa ärsyttää myös kirjoitukseni pituus mutta tällä tavalla kirjoitan. Ymmärrän että olemme kaikki ihmiset syntisinä samalla viivalla Jumalan edessä ja samoin myös pelastus Jeesuksessa on kaikille avoin ja vapaa lahja, joka kyllä edellyttää - kuten toteat - parannusta ja uskomista.
Käsitykseni mukaan parannus on kääntymistä omista teoista Jumalan puoleen ja evankeliumin uskominen on uskoa Jeesukseen koska Hän on evankeliumin tosi sisältö.
Jeesus ei tullut ensisijaisesti saarnaamaan että uskokaa tällaiseen ja tällaiseen opetukseen niin pelastutte, kuten uskonnot tekevät, vaan Hän sanoi USKOKAA MINUUN, siis korosti henkilökohtaista suhdetta PERSOONAAN, jossa on pelastus.
Pelastus on siis Jeesuksessa Kristuksessa ja edellyttää että tulemme henkilökohtaisesti osalliseksi Hänestä.
- -
Kuinka tämä "uudestisyntyminen" tapahtuu, että ihmisestä tulee jotakin jota hän ei luontaisesti syntitilassaan ole, muuttuu Jumalan lapseksi?
En ole Raamatusta löytänyt että ihminen pelastuisi kasteessa. Niin en ajattele enkä myöskään kirjoittanut niin. Kaste kyllä kuvaa uudestisyntymisen pelastustapahtumaa mutta ei ole itse tapahtuma.
Mitä sitten on rukous?
Rukous on henkilökohtaista kääntymistä Jumalan puoleen. Sen sijaan rukous joka on omavanhurskautta ei vielä ole kääntymistä Jumalan puoleen.
Jos käännyn Jumalan puoleen se ei taatusti ole omavanhurskautta. Kyllä iankaikkinen Jumala haluaa ihmisen kanssa suhdetta ja pelastus on juuri tässä suhteessa, se on henkilökohtainen yhteys Jumalaan joka on Isä että olemme lapsia.
Ei se ole vain jokin teologinen käsite elämästä irrallaan vaan todellista hengellistä tapahtumista jossa ihminen on oikeasti tekemisissä Jumalan kanssa, ja Jumala on läsnä.
Totisesti.
Kun ihminen ottaa vastaan Jeesuksen ja pelastuu hän saa kaikki synnit anteeksi Hänessä jossa anteeksiantamus on. Näin hän tulee sovintoveren armoon sisälle. Sen jälkeen kun syntiä vielä teemme koska vajavaisia olemme ja monessa kohtaa erehdymme, ja jos on erityistä syntiä joka sydäntä raskauttaa ja painaa, tämä synninteko ja painolasti saadaan sydämessä Herralle tunnustaa ja siihen ottaa vastaan anteeksiantamuksen sana, joka katuvalle julistetaan. Ei tarvitse Jeesusta vastaanottaa Vapahtajaksi aina uudestaan ja uudestaan koska Hän on jo uskovansa Vapahtaja mutta anteeksiantamuksen kautta pysymme Hänessä ettemme ulos joudu.
- -
Siksi on syytä pitää huolta tästä henkilökohtaisesta suhteesta että todella olen Jeesuksen oma ja Hänen puoleensa aina käännyn. Ettei katuminen ja anteeksianto jää ulkonaiseksi rituualinomaiseksi toimitukseksi ikäänkuin armo olisi siinä toimituksessa vaikka tosi armo on Jeesuksessa Kristuksessa, ainoassa Herrassa, jota syntisen kuuluu lähestyä Hänen armotekoonsa aina turvaten.
On ikävä asia jos ihmisiä pelotellaan lähestymästä Jumalaa uskotellen heille että tuollainen lähestyminen on omavanhurskautta.
Miksi sillä tavalla uskotellaan?
Koska ihminen siinä tulisi henkilökohtaisesti Pyhän Hengen valaisemaksi eikä enää olisikaan yhden kirkkokunnan tai yhteisön alamaisuudesta riippuvainen vaan riippuvainen itse Herrasta, joka ehkä laittaisi tekemään parannusta myös hurskaista synneistä?
Jos parannuksen tekemiseksi sanotaan tupakan polton tai viinan juonnin tai television katsomisen hylkäämistä - ilman että henkilö omakohtaisesti kääntyy Jeesuksen puoleen ja rukoilee ja ottaa Hänet vastaan - niin tällainen parannuksen tekeminen ei ole oikeaa parannuksen tekoa vaan on maailmallisten syntien korvaamista hurskaammilla synneillä. Se juuri on omavanhurskautta.
Mainituista asioista kuuluu kyllä parannusta tehdä mutta se on niiden asioiden kohdalla kääntymistä Jumalan puoleen ja kun Hänen puoleen käännymme saamme Häneltä armon nuo asiat jättää. Se vaatii kyllä omakohtaista kuuliaisuutta ja kamppailua syntitottumuksia vastaan mutta painopiste on Jeesuksessa. En yritä parannella elämäntapojani ulkonaisesti että tulisin VL:n tai jonkun muun tahon hyväksymäksi, vaan koska rakastan Jeesusta ja tahdon Hänen tahdossa elää. Mielestäni se on oikeaa parannuksentekoa missä tyhjä käsi ojentuu Jumalan täyteyden puoleen.
Onko sinun mielestä väärällä tavalla pelastunut tai ollenkaan pelastunut se ihminen, joka VL:n seuroissa tai jossakin muualla kuulee evankeliumin sanan, sanoman syntien tähden tapetusta Jumalan Karitsasta joka sovitti pahat rikoksemme ja nousi kuolleista, ja sitten joko sanan kuulossa tai omassa yksinäisessä hetkessään asiaa pohdittuaan ottaa evankeliumin todesta, rukoilee Jeesusta ja uskoo synnit anteeksi vain Hänen sovintotyön kautta?
- -
SYNTEJÄ EI SAADA ANTEEKSI irrallaan Jeesuksesta. Tätä tähdennän. Mutta ihminen joka ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen saa Hänessä syntinsä anteeksi olkoon sitten seuroissa tai yksinään kotona, missä tahansa. Totta kai on tärkeää että hän on evankeliumin kuullut jotta voi syntiseksi tulla ja Jeesuksen puoleen kääntyä sisimmässään Häneltä pelastuksen armon vastaanottaen.
Jokaisen herätysliikkeen joka tahtoo raamatullinen olla tulee osoittaa Karitsaa, siis voittanutta Golgatan Herraa, ja saattaa ihmisiä riippuvaiseksi Hänestä. Silloin toiminnassa on siunaus ja evankeliumin vapaus jossa on rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Mutta jos yksittäinen seurakunta, herätysliike, yhteisö tahtoo tehdä uskovat riippuvaiseksi itsestään liikkeestä osoittaen itseään kuin olisi tuo Karitsa, kuin sen omistukseen olisi annettu Jumalalle kuuluva valta ja avaimet, silloin juuri se ei täytä tehtäväänsä vaan päinvastoin vääristää evankeliumin sanoman ja hallitsee ihmistä ja hänen omaatuntoaan - kun Jeesus Kristus on se ainoa jonka pitäisi hallita, ei ihmisen eikä ihmisten julistuksen vaan Hänen, joka on julistuksemme aihe: lähtökohta, keskipiste ja tietyssä mielessä myös päämäärä. Jeesus.
Niinpä monetkin liikkeet sitten selittää omavanhurskaudeksi kaiken sellaisen hengellisyyden mikä ei heidän kaavoihin sovi mutta omat kaavansa selittää ainoaksi oikeaksi vanhurskaudeksi, jotta voisivat näin hallita ihmisiä ja pitää asiat käsissään, kun eivät inhimillisessä uskonnollisuudessaan ja eksymisen pelossaan uskalla asioita Jumalan käsiin luovuttaa ja Hänestä riippuvaiseksi tulla?
Luoja suokoon ettei VL:ssä olisi näin. Mutta vaara siihen on kaikkialla olemassa ja siitä vaarasta olisi hyvä olla tietoinen.
Oman raadollisuutensa tunnistaminen ja uskonnollisuuden ansojen huomioiminen, joihin inhimillisyydessään on altis lankeamaan ja josta vain Kristus voi varjella, on viisasta hengellisyyttä. Se on pysymistä "ristin juurella".
Ei riitä että tiedämme oikeat asiat koska tieto voi paisuttaa ja silloin emme vielä tiedä niin kuin tietää tulisi. Oikeina pitämämme voi olla väärää jos olemme lahkohengen sokaisemat. Joka haluaa tietää niin kuin tietää tulee tulkoon ensin tyhmäksi - tunnustakoon avun tarpeensa ja raadollisuutensa ja että on kaikessa riippuvainen Herrasta joka on ainoa tosi Viisas - että hänestä tulisi viisas. Koska kaikki tiedon ja viisauden aarteet on Kristuksessa niitä varten jotka Hänen ovat. Evankeliumissa.
Siinä risti on uskovan voima.
Olet todella syvästi perehtynyt tähän aiheeseen ja vastasit erittäin perusteellisesti.
Olen hyvin iloinen tuosta kirjoituksestasi. Sieluni vastaa siihen "Amen, amen". Siinä se on perusteellisuudessaan meidän autuutemme asia.
Ole hyvä ja pysyttele palstalla ja kirjoittele lisää syviä ja asiantuntevia kirjoituksiasi:)
Jumalan siunausta sinulle.
Tämä on Jumalan valtakunna julistusta
On lohdullista tietää, että olemme entisten pyhien jäljillä
Dogmama... sinun kirjoituksestasi huokui raitis henki. Minä haluan, että saan syntini anteeksi, niitä on tullut tehtyä enemmän kuin "laki sallii". Olen uskovainen, mutta niin heikko ja lankeilevainen, ettei kukaan tiedä....
Tarkoittaako tämä sitä , ettei Kristus asuisi surakunnassaan, ovathan nämä kuitenkin eroittamattomat.Vai mitä arvoisa kirjoittaja tarkoitat?
Ymmärsinkö oikein? Tarkoititko tätä, että kun seuroissa kuulee Jumalan sanaa niin, että synti virkoaa, voi yksinäisyydessään kotona ilman seurakuntaa uskoa ristin juurella synnit anteeksi?
kumartuu Isän armo ja tahtoisi sinut syliään vasten painaa niin että turvallisesti voit kokea olevasi Jumalan rakastama ja armahtama.
Kun ihminen tosissaan tuntee syntisyytensä hän ymmärtää ja kokee ettei siinä silloin auta VL eikä kukaan eikä mikään muukaan vaikka siellä kuinka olisi hyvääkin sanaa ja opetusta, vaan hän tarvitsee todellisen Jeesuksen henkilökohtaisesti omaksi auttajakseen.
En kiellä etteikö Jeesus olisi läsnä seurakunnassaan ja sieltä löydettävissä, tietysti on, mutta ei Jeesusta löydetä kiintymällä seurakuntaan vaan seurakunta löydetään kiintymällä Jeesukseen.
Kun Jeesus tulee rakkaaksi niin sitten tulevat rakkaaksi myös toiset Jumalan lapset ja srk.
Muuten seurakuntaelämän yhteys on samanlaista yhteyttä kuin missä tahansa puolueessa että koetaan yksimielisyyttä ja "kodin lämpöä" kun ajatellaan asioista samalla tavalla. Tätä samanmielisyyden ilmapiiriä voidaan erehtyä luulemaan "oikeaksi" ja "raittiiksi" hengeksi.
Mutta kyllä oikea ja raitis henki on siellä missä syntinen sanoo että armahda minua Jumala, minä olen syntinen ja tarvitsen armoasi, jotta pelastun turmeluksen vallasta ja synnistä joka minut pettää.
Kun sitten koemme taivaallisen Isän hyvyyttä jota emme olisi ansainneet, vaan jonka Jeesus on ansainnut meille, niin armo juuri vaikuttaa elämän muuttumista, koska tahdomme hyvää Jumalaa rakastaa ja palvella.
Kun uskova ottaa vastaan Jeesuksen ja alkaa henkilökohtaista suhdetta hoitaa rukouksen ja Raamatun luvun kautta niin että uskossaan kasvaa ja Häneltä oikeaa ymmärrystä ja valoa aina pyytelee, myös pyhää seurakuntaa kunnioittaen, tällöin löytää hän heikkona voimakseen ihanan Jeesuksen.
Laki voi kyllä osoittaa synnin mutta ei anna voimaa pyhään elämään.
Ei omat yritykset johda pyhään elämään oikeasti vaan Jeesukseen kiintyminen johtaa pyhittyneeseen elämään Jumalan kunniaksi. Se on kiitollisuutta Jeesusta kohtaan Hänen veren voimasta jota alati heikkoina ja erehtyvinä tarvitsemme, ja vielä sittenkin kun olemme monista helmasynneistä päässeet tarvitsemme autuutemme ehtona sovintoverta, loppuun asti, kiitos Herralle tämä on niin autuasta tietää ja ymmärtää.
Lopuksi pieni kuvaus lain ja armon erosta.
Poika saa isältä lahjaksi pienen kolmipyöräisen polkupyörän. Isä sanoo että ole sitten varovainen ja pysy tiellä äläkä aja puita päin.
Poika haluaa tehdä isän neuvojen mukaan, lähtee polkemaan ja hokee itselleen: - Älä aja puita päin, älä aja puita päin.
POKS.
Tarinan opetus?
Siihen mihin keskitymme me myös lankeamme.
Kun katse on puissa (älä tee sitä ja tätä, älä missään tapauksessa tee tuota) me lopulta teemme juuri sen, jonka itseltämme kiellämme. Ja sitten olemme itseemme pettyneinä että kuinka tässä taas kävi näin.
Sen sijaan tulisi pitää katse tiessä. Kääntää ajatusmaailman huomio syntikiusauksista ja niiden vastustamisesta Jeesukseen ja Hänelle kuulumisen autuuteen, ja niin "kuolla pois synnistä" armon kautta.
Se on prosessi ja opettelemisen tie mutta kun köyhänä myöntää tarvitsevansa Jeesusta, eikä tahdo myöskään veljiään ja siskojaan ylenkatsoa vaan myöntää että Jeesus on läsnä seurakunnassaan vaikka srk:n opetus ja yhteiselämä vajavaista onkin, siitä se oppiminen alkaa.
Häntä kiittäen tästä niin suuresta pelastuksen armosta kun minut kelvottoman armahti ja nosti Isän suureen rakkauteen!
Kun syntejäsi kadut ja tahdot Jeesukseen uskoa tunnustaen että Hänen sovintotyö, kuolema ja ylösnousemus on ainoa autuuden ehto, josta Jumalan Karitsan kallisarvoinen veri meidän edestämme vuodatettuna todistaa, julistan sinulle rakas Jumalan lapsi:
JEESUKSEN NIMESSÄ JA VERESSÄ usko kaikki syntisi ANTEEKSI ANNETUIKSI täyteen iloon ja rauhaan saakka.
Mitä tarkoittaa yksi usko, yksi seurakunta. Tehän hajoitatte Kristuksen moneen uskoon ja moneen seurakuntaan ja hoette täällä on Kristus ,menkää ristinjuurelle
Parannusessa on kaksi kohtaa. yksi) pelkoa ja peljästystä synnistä , kaksi)katumus, synninpäästö ja uskominen ,että synnit ovat anteeksi annettu myös taivaassa.
Uskon ehdottomasti että Kristus asuu seurakunnassaan ja nämä ovat erottamattomat kuten ruumiin jäsenet ovat erottamattomat päästä ja viiniköynnöksen oksat ovat erottamattomat rungosta josta ne versovat julistaen Häntä sisäisen elämän voimasta ja tehden puun luonnon mukaista hedelmää Jumalan armosta.
Mutta mitä on pyhien srk?
Onko srk vain VL?
Minun käsitykseni ja kokemukseni mukaan ja sen Pyhän Hengen todistuksen mukaan jonka sisimmässäni koen, sanon: jokainen joka ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen uskoen Hänet elämänsä autuudeksi ja niin tahtoo Jumalan tahdon eikä enää omien halujen ja himojen mukaan elää, vaikka onkin loppuun asti vajavainen ja monessa kohtaa erehtyy, on ihana Jumalan lapsi josta taivaan Isä rakkaasti huolehtii.
Koska hän on Jumalan lapsi on hän myös srk:n jäsen.
Pyhä seurakunta muodostuu siis kaikista niistä jotka tunnustavat Jeesuksen vapahtajakseen ja Hänen sovintoveren kautta uskovat raamatullisen opin. Raamatullisen opin ydin, sen perusta on Jeesuksen sovintotyö. Siitä kasvaa kaikki raamatullinen eli siis kristillinen oppi. Jos missä ei ole läsnä Jeesuksen verinen armo siinä ei myöskään ole raamatullista oppia vaan on ulkonaisia oppilauselmia joiden omaksuminen voi yhtä hyvin pettää ja johtaa kadotukseen kuin myös pelastaa.
Fariseukset jos ketkä tunsi sen ajan Kirjoitukset hyvin tarkkaan ja kuitenkin juuri heille Jeesus sanoi että he eksyvät koska eivät tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa.
Raamatun tehtävä on johtaa meidät Jumalan varaan ja niin omistaa Jumala sanassa ja sanan kautta, sillä Jumala on läsnä sanassaan ja ruokkii sanallaan ne jotka Jeesuksen tunnustavat, ja niin on seurakunnan tehtävä Jumalan sanaa julistaen pitää yllä sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta joka on ainoa pelastaja ja armahtaa ne jotka Hänet ottavat vastaan. Näin Jumala seurakunnassaan ja seurakuntansa kautta sanalla ruokkii ja ravitsee ne, jotka evankeliumin uskovat.
Fariseuksilla oli Jumalan sana mutta ei kuitenkaan Jumalaa koska he luuli että heillä jo pelkässä sanassa on Jumala ja että Jumalan sanaa voi ihminen noudattaa ilman että Häntä avuksi huutaa. Siksi Jumalan sana ei saanut johtaa heitä Jumalan varaan. Yhä vielä voi olla ihmisiä jotka samoin kuin fariseukset tutkivat Jumalan sanaa omien oppiensa läpi uskoen niin ja näin mutta eivät köyhinä anna Jumalan sanan tutkia itseään että Hänestä rikkaiksi tulisivat, riippuvaisina rungosta voisivat armon hedelmää tuottaa. Heidän rikkautensa ei ole Kristuksessa itsessään vaan Häntä koskevissa ulkokohtaisissa näkemyksissä ja opetuksissa, ja siksi heillä ei ole mitään vaikka heillä olisi ulkonaisesti oikeaakin tietoa.
Sanasta tulevan tiedon täytyy kasvaa nöyrtyväksi asenteeksi ja avoimuudeksi - että ihmisen syntinen sydän on avuttomuudessaan kuin tyhjä käsi joka luottaen ojentuu Isän puoleen - jotta siihen virtaisi jumalallinen elämä Kristuksesta.
Kuten sanoin näkemykseni ja kokemukseni ja Hengen todistus sisimmässäni on ettei VL ole koko Jumalan seurakunta.
Kun ihminen uskoo synnit anteeksi Jeesukselta ja Häneen liittyy uskon kautta, saa hän sisimpäänsä myös Pyhän Hengen läsnäolon. Tämä läsnäolo ei ole tunnekysymys vaan on Raamatun totuus johon saamme luottaa. Henki todistaa että olemme Jumalan lapsiksi tulleet.
Kaikki joissa on Pyhä Henki kuuluvat tosi seurakuntaan joka on morsiusseurakunta ja "Kristuksen ruumis maan päällä" niin että uskovilla siellä ja täällä on yhteys kuuluvat sitten yhteen tai toiseen kristilliseen kirkkokuntaan.
Jäsenet eivät voi tehdä mitään ilman päätä jolla on hallintavalta ja käskyoikeus, eivätkä viinipuun oksat koskaan voi tuottaa hedelmää jos ovat irralliset yhteydestään, vaan kuuluu kaiken olla sekä yhteydessä runkoon ja armahtajaansa että myöskin Häneltä ottaa vastaan armoa armon päälle niin kuin vaikuttaa Henki, että puhdistumme ja elämme Isän kunniaksi, täyttäen sen tehtävän joka jäsenillä ja oksilla maailmassa on.
Huomio. Liian usein jäsenet pyrkivät käyttäytymään kuin niillä olisi pään valta ja oikeus määrätä kaikki, sen sijaan että itse antautuisivat päälle Hänen määrättävikseen. Niin voi käydä että Jumalan seurakunnan jäsenet yhdessä yhteisössä yrittävät olla koko ruumis ikäänkuin missään muualla paitsi heissä ei jäseniä olisikaan.
JUMALA ON KYLLÄ LÄSNÄ SEURAKUNNASSAAN jonka kautta Hän itseään julistaa mutta valta ei ole seurakunnalla vaan Jumalalla, ja siksi meidän tulisi nöyrästi Häntä kunnioittaa.
Sydämen rakkaudella tahdoin tämän kirjoittaa!
Jeesus Kristus on Herra. Hänelle ihanalle Vapahtajalle kaikki kiitos, ylistys ja kunnia pyhien seurakunnassa nyt ja ikuisesti. Jumalan lapset, kuinka paljon meillä onkaan yhteistä kiitoksen aihetta kun Jumala on meitä näin paljon armahtanut? Kiitollisuutta Jumalaa kohtaan on sekin kun toisiamme rakkaasti armahdamme, tietysti Jumalan pyhässä totuudessa, ei ohi oikean armon. Amen.
"Rukous ei ole uudestisyntymisen paikka"
Minä en hoe mitään. Yksi usko ja yksi seurakunta tarkoittaa juuri sitä, kirjaimellisesti. Yksi usko kolmiyhteiseen Jumalaan, Poikaan ja Pyhään henkeen. Se on aivan Raamatun mukaista opetusta.
Kysyisin vain, koska olet viimeksi avannut Raamattusi? Nimittäin siellä lukee vapahtajan omat sanat: Missä kaksi taikka kolme kokoontuu minun nimeeni, siellä minä olen heidän keskellään. Voiko sen vielä selvemmin sanoa.
Vai pitäisikö sinun mielestäsi niiden kahden tai kolmen pyytää vuoromumero, milloin sopii kokoontua? Ja pitääkö kokoontua Oulun läänissä? Ei pidä heittäytyä lapselliseksi vaikka lapsenkaltaiseksi pitääkin tuleman.
Kyllä ristin juurelle voi mennä ihan vapaasti, ja minäkin sinne kehotan menemään itseäni ja sinua.
Pitää vaan olla hyvin tarkkana, kun lukee nuo sanat ..te.., siis ...kenelle te. Kysymyksessä olivat JEESUKSEN OPETUSLAPSET.
Ei siis jokin pieni ainoiksi oikeiksi opetuslapsiksi itsensä kokenut joukko, vaan jokainen syntinen, joka otta Kristuksen sovintoveren peson uskolla vastaan syntensä anteeksiantamiseksi.
Ap. t. 10:42 Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi.
Ap. t. 10:43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."
Ap. t. 10:44 Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.
Ap. t. 10:45 Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,
Ap. t. 10:46 sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:
Ap. t. 10:47 "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?"
Ap. t. 10:48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.
Ap. t. 11:1 Ja apostolit ja veljet ympäri Juudeaa kuulivat, että pakanatkin olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan.
sanoo: ette te valinneet Minua, vaan Minä valitsin teidät.
Eli onko rimpuilumme siis turhaa?
Armo on Jeesuksessa Kristuksessa.
Kun evankeliumin sanomaa julistetaan ihminen itse päättää ottaako sen vastaan vai ei. Evankeliumi on Jumalan kutsu jonka Hän esittää.
Kun henkilö ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen tapahtuu Jumalan valinta.
Hän on jo ennen aikojen alkua päättänyt pelastaa jokaisen joka Jeesuksessa on. Se on Jumalan valinta. Hän on valinnut että jokainen Jeesuksen vastaanottava pelastuu.
Siksi julistetaan evankeliumia. Että mahdollisimman moni tulisi henkilökohtaiseen suhteeseen ainoan persoonan kanssa jossa armo on, Jeesuksen Kristuksen, ja niin olisi Jumalan valitsema.
Jumalan valinta ja ihmisen "tahdonvapaus" eivät pois sulje toisiaan.
Kutsu on esitetty ja ihminen tekee valinnan josta hän kerran myös vastaa Jumalan edessä.
Jumalalla on kyllä sitten useita valintoja uskovaan nähden. En tarkoita pelastuskysymystä.
Jumala valitsee kenet Hän valtuuttaa apostolikseen, kenet kutsuu seurakunnan johtotehtäviin, kenelle tahtoo antaa millaisen lahjan. Mutta kaikki nämä lahjat on sidottu Kristukseen ja toteutuu Hänen kautta.
Raamattu sanoo että Pyhä Henki jakaa kuten tahtoo ja tuulen huminan me kyllä kuulemme mutta emme tiedä mistä se tulee ja minne se menee.
En minä tai sinä voi hallita Jumalan valintoja.
Jos joku on esimerkiksi seurakunnan johtotehtävissä ilman Jumalan antamaa valtuutusta ja sisäistä kutsua ja hoitaa tehtäväänsä inhimillisten argumenttien ja kykyjensä mukaan ilman että todella seurustelee Jumalan kanssa hoitaen rukouselämäänsä, ja että hän ei osaa eikä ymmärrä nöyrästi Hänen rakkaudessaan luottaa kaikki Isän käsiin voidakseen armossa elää armollisena vaan itsekin ulkonaisten oppien puristuksessa vaatimalla vaatii toisilta ja johtaa suoritusten alaisuuteen, se on sitten voi voi.
Paljon lienee tällaisia ihmisten valintoja Jumalan pyhässä seurakunnassakin?
Mutta todellinen Jumalan valtakunnan toiminta missä Pyhä Henki tekee työtä tapahtuu pohjimmiltaan ihmisten silmiltä salassa sydänten tasolla ja se on armon maailmaa, kiitos Jumalalle, kyllä se sitten tulee näkyviin myös ulkonaisesti mutta ei enää pelkkinä suorituksina ja uskonnon ikeen alaisuutena.
Jeesuksesta Kristuksesta on kyse kaikessa.
Tunnetkos Hänet?
Kun tahdomme Häneen kiintyä ja Häntä rakastaa niin että henkilökohtaista rukouselämää hoidamme ja pyydämme armon vaikutuksia sisimpäämme, ei jonakin sielullisina väristyksinä vaan Hengen toimintana joka on syntisen ja Vapahtajan elävää suhdetta, sydämen halua totuudessa elää, silloin Jumala sitten johtaa jokaisen elämässä sille paikalle missä haluaa häntä mitenkin käyttää ilona ja apuna lähimmäisille.
Ne ovat Jumalan valintoja.
Jeesus sanoi nämä sanat opetuslapsilleen, niille kahdelletoista, jotka Hän oli valinnut.
Eivät nämä miehet voineet valita Jeesusta. Hän itse tiesi, keitä nämä ovat ja miten he palvelisivat niitä Jumalan ajatuksia, joista Hän kertoi täällä maan päällä. Siksi Hän valitsi heidät.
Me olemme niitä kaiken maailman ihmisiä, joille Jeesus halusi uskon sanomaa vietäväksi "ettei yksikään hukkuisi":)
"On oikein, että SRK heitti/heitätti varoittavana esimerkkinä osan porukastaan häikäilemättömästi pihalle, koska siihen Jeesus antaa SRK:lle luvan..." Hohhoijaa!
Nöyrtymättömät Jumala eroittaa valtakunnastaan
Tuollainen puhe hoitokokouksista osoittaa katumattoman sieluntilan.Katkeruus ja viha on vain sydämellä Jumalan valtakuntaa kohtaan. Miten tällaiselle, Kainin henkeä kantavalle ihmiselle Jumala voi avata nähtäväksi hänen todellista sieluntilaa.Tien valinta lopultakin jää ihmisen valintoihin, Jumala ei vie ketään väkisellä taivaaseen
niin paljon, että heidän annetaan kohdella lähimmäisiään seurakunnan edessä ihan miten tykkäävät ja te tohvelisankarit vaan seuraatte vierestä. Olette näin osallisia siihen julmuuteen sekä nöyryyttämiseen, mitä SRK:n toimesta harrastettiin/harrastetaan.
eikä hän edes tiedä mitä se tarkoittaa...
Nämäkö ovat niitä nöyrtymättömiä? Häpeä. Isä vielä.
Luultavasti mummoa on syytetty= lue neuvottu hempeydestä tai hempeästä hengestä tarkoittaa esim.sitä, jos mummon lapset elävät synnissä, vaikkapa elämällä avoliitossa tai jossakin tietyssä synnissä, eikä heitä siitä neuvo , vaan hyväksyy heidän syntisen elämän muotonsa rakkauden nimissä. Kun mummoa tästä neuvotaan, hän ei näekään siinä mitään pahaa, vaan onkin sitä mieltä, että se on nykyaikaa ja hänet saa eroittaa, jos hänen lapsiaan moititaan. Olen ollut tällaisessa kokouksessa mukana.Mummo itki ja sanoi, minua ette voi eroittaa lapsistani, hän oli näin pimentynyt uskossaan kauaksi Jumalan valtakunnasta.
"Mummo itki ja sanoi, minua ette voi eroittaa lapsistani, hän oli näin pimentynyt uskossaan kauaksi Jumalan valtakunnasta."
Toisin sanottuna sinun mielestäsi koko suku on vastuussa jäsenensä synnistä? Menee vähän toisin kuin Jeesuksella, joka RAKASTI syntistä ihmistä niin paljon, että kuoli ristillä heidän puolestaan.
On eri asia kieltää synti kuin syntinen ihminen. Myös usko ilman rakkautta on vain helisevä vaski, muista se.
Oli siis kysymys lastensa synnin hyväksymisestä , joka ei ole uskovaiselle oikein. Kysymyksessä oli siis , että uskovainen mummo hyväksyi synnin.
Ja kukaan ei ymmärtänyt sitä, että omia lapsia rakastaa niin paljon, että voi olla mahdotonta suhtautua näiden tekoihin objektiivisesti? Ei tuollaisessa tilanteessa ole oikein lähteä kiusaamaan mummoa/äitiä, vaan käydä suoraan niitä SYNNIN TEKIJÖITÄ kohti!
Sellainen asia vielä, että jos nämä avoliitossa elijät eivät olleet uskovaisia, niin asiaa ei olisi pitänyt alun perinkään käsitellä.
ehdollista rakkauttasi tarvitse!
koska heidän kaksi poikaansa olivat alkoholisoituneet! Se katsottiin vanhempien viaksi ja synniksi. No, omakohtaisuus ei vl-piireissä juuri muodissa olekaan..
olet ymmärtänyt tai haluat ymmmätää väärin. Syy ei ole tämä , vaan se on muu.Toisen synnin vuoksi ei eroiteeta, eikä vanhenpien syy alkoholismi ole.
Ei se liene vanhempien syykään, jos lapsi asuu avoliitossa. Tuollaisissa tilanteissa seurakunnan ei missään nimessä tulisi lisätä vanhempien ahdistusta ja asettaa heitä valitsemaan lapsensa tukemisen ja rakastamisen ja seurakunnan välillä. Seurakunta nuhdelkoon syntiä tekeviä ja säästäköön vanhemmat tältä tuskalta.
On eri asia rakastaa lapsiaan kuin rakastaa lasten syntejä ja puolustaa niitä, tämä on hempeyttä. Ymmärrättekö?
Nimen omaan kyse olikin siitä , että mummo hyväksyi lastensa jumalattoman elämän ja oli valmis uskostaan luopumaan lastensa vuoksi.
täytä hengellisiä toiveitasi, voit hänet hylätä ja julistaa saatanan lapseksi -ei enää omaksesi..
on oma onni. Jos jotain toista nöyryytetään, ehkä itse selvisit sen ansiosta! Siksi lyötyä aina vl-piireissä vaan lyödään lisää. Itsekkyyttähän se on...
Etkö tiennyt, että tarkoitus pyhittää keinot? Kun Jumalan valtakunnan (SRK:n) tarkoitusperien vuoksi julmuuksia harjoitetaan, se on ihan OK.
Oletko nyt varma, että mummo oli valmis luopumaan uskostaan? Pakotettiinko hänet ulos seurakunnasta, koska hoitomies katsoi mummon hempeilleen, kun hän ei nuhdellut lapsiaan, saatikka ilmiantanut heitä hoitomiehelle?
Ja se olisi rakkautta seurakunnalta ymmärtää, että vanhemman voi olla uskosta riippumatta olla tavattoman vaikeaa hyväksyä se, että oma lapsi tekee jotakin väärin.
Ymmärrätkö?
Minä en ole tuota huomannut,että täällä lyötyä lyödään..Itse olen saanut paljon lohtua ja tukea sisarilta ja veljiltä elämäni vaikeina aikoina. Ei kannata kantaa kaunaa Jumalan seurakunnalle, Jumala hoitaa täällä jokaista omalla osoitteellaan, että pääsisimme kerran taivaaseen.
Ei vanhempia voi rankaista siitä, että he rakastavat lastaan, vaikka lapsi joisikin alkoholia. Näkemykseni eroaa toki yleisestä vl-näkemyksestä, mutta itse en luokittele lapsiani sen perusteella, kuinka vanhoillislestadiolaisia he ovat.
hylkäämään ja vieroksumaan lapsiaan siksi, etteivät he olleet vl-uskossa. Vaan antoi heidän edelleen asua kotona ja hyväksyi heidät lapsikseen. Sellainen on syntiä.
kiitollisia, että syytettynä oli joku toinen eikä itse. Näin selviydyttiin ainakin seuraavaan hoitokokoukseen saakka. Siksi syytettyjä ei koskaan kukaan puolustanut, koska se tiesi varmaa saatanalla heittämistä. Hurskastele vaan, poju...
Miksi mummon olisi pitänyt tunnustaa synniksi se, ettei hän halunnut/voinut hyljätä eivl- lapsiaan? Tuollaista voi pitää syntinä vain täysin pullistunut ja valtaan rakastunut hoitomies.
V-lestadiolaisuudessa toimittiin ja taidetaan toimia edelleenkin vastoin Raamatun opetusta. Lusteet nyhdetään pellosta ja "mädät
kalat" revitään verkoista ihmisten toimesta, ja
puimatannerta puhdistetaan. Kamala herätysliike.
pötyä sitä kirjoitetaankin.................
Niin on se hyvä mummon puolustella lastensa syntielämää, hyräillä vaan sivusta, nehän muuten suuttuvat ja eivätkä käy ollenkaan mummon tuvassa.On niin mukavan hempeä olo kun ei heille hiiskahda puolella sanallakaan syntielämästä, heille tulee vaan pahamieli ja estoja . Eihän he käy minua enää auttamassakaan eikä kuskaa minua kauppaan,jos minä minä alan minun hyviä lapsiani nuhtelemaan. Onhan ne niin ahkeriakin ja hyviä lapsia, eikä tuo ole niitä pahentanut vaikka ovatkin avoliitossa ja eikä nuo ihan rapajuoppoja ole , kyllähän se nykyaikaan kuuluu kaikki.
Osa jopa vl-vanhemmista hyväksyy lapsensa sellaisina kuin he ovat. Kaltaisiasi lastensa hylkääjiä on ikävä kyllä joukossa. Ilmeisesti vähemmistönä kuitenkin, Luojan kiitos.
Koska tällainen valta on itselle otettu, sitä myös käytetään. Moni elämässään turhautunut maanviljeijäsaarnaaja, joka ei koskaan ole ketään oikein päässyt käskyttämään, saakin yhtäkkiä vallan nöyryyttää naapurin leskirouvaa ihan seurakunnan edessä... Mikäs sen mukavampaa. Ja muut seuraavat hiljaa sivusta peläten oman vuoronsa tulevan. Näppärää vl-viihdettä! Ihan niin kuin Rooman areenoilla aikoinaan.
Karmea, veret seisauttava herätysliike!
Eihän sen mummon ole tarvinnut lastensa syntielämää puolustella, mutta minkäs teet, jos nuhtelu ei tuota tulosta. Kyllä tosielämässä mummon kuin mummon on pitänyt lapsiaan nuhdella, mutta ei mummoa pidä syyllistää lastensa valinnoista eikä elämästä.
Mummon rakkaat lapset kyllä auttavat mahdollisuuksiensa mukaan, vievät kauppaankin, kun sovitaan aika. Mummo ei kenties halua ripustautua lapsiinsa. Hän ymmärtää, että lapsilla on oma elämä ja oma perhe.
Mieluummin vaikka kuolee nälkään kuin hyväksyy epäuskoiset lapsensa ja ottaa heiltä vastaan kauppakyydin! Jos ei uskovaista kyytiä löydy, ei kauppaan ole asiaa.
vammautti monia ja aiheutti jopa itsemurhia. Pääasia, että SRK:n johto sai näyttää voimansa!
Jos noin on, niin paras sitten pirauttaa Ry:n johtokunnan jäsenelle, kyllä sieltä kyyti järjestyy. Tietenkin toukoaikaan voi joutua odottamaan, jos kylvöt on pahasti kesken. :)
Niistä saattaa tarttua eriseuran henki ja lisäksi pääset hoitokokouksen pääosaan jos et suututa lapsiasi jokaisella kauppareissulla uskostasi jankuttamalla!!!
Jos mummo kyyditään Sokokseen, niin tarttuuko sokoslainen henki mummoon? Silloinhan mummon pitää välttää kauppaa eikä lapsiaan.
No, nyt kyllä menee jo niin mutkikkaaksi, etten ollenkaan ihmettele, että mummot sun muutkin ovat menneet eriseuran henkeen.
ja isännöitsijätoimistossa käynnistä isäntähenki. Morsiuskaupassa käymisestä hempeä henki, maailmanpyörässä istumisesta puolestaan tarttuu maailmanhenki, rakkauslaulun kuuntelemisesta maailmanrakkauden henki ja siitepölyaikana koivusta kuiva yskä...
Eipä uskoisi noita kaikkia tarttuvia henkiä todeksi. :)
Täytyy nyt tunnustaa, että kuivan yskän henki vaivaa aina lepästä lähtien. Antihistamiinilla lääkitään, ei tarvitse muuta hoitoa. Kuivan yskän henki on onneksi ohimenevää. :)
että vanhoillislestadiolaiset opettavat "vain me" oppia ja monia muita saatanan oppeja. He mm. pilkkaavat Jumalaa opettamalla, että Jumala ei kykene suoraan antamaan syntejä anteeksi. Vain he itse (= vanhoillislestadiolaiset) ovat ainoita, jotka voivat antaa synnit anteeksi.
Voiko karkeampaa Jumalan pilkkaa olla?
Vastaus fariseukselle:
Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi.
Niinhän Jeesuskin pilkkasi Jumalaa.Farisealaiset syyttivät Jeesusta, hän pilkkaa Jumalaa, sillä vain Jumala yksin voi antaa syntejä anteeksi.Kun Jeesus lähetti opetuslapsensa antamaan syntejä anteeksi, sanovat tämän maailman hurskaat farisealaiset," tämä on pahinta pilkkaa Jumalaa kohtaan, kun omivat Jumalalta anteeksiannonviran itselleen , kauheaa harhaoppia "
Jeesus ei sano eikä Raamattu missään kohden sano, että AINOA TAPA saada synnit anteeksi on ihmisen kautta. Ei missään kohden.
Tällaista harhaoppia ja Raamatun vääristeltyä tulkintaa opettavat vain SRK ja vl-saarnaajat.