Pitäisikö hakea lääkäristä apua masennukseen, onko tämä masennusta?
-mitään koti askareita ei kiinnosta tehdä. Ei siivota, tiskata, pestä pyykkiä tai mitään muutakaan.
-Vaikka olisin nukkunut tarpeeksi(8-9h) silti väsyttää.
-Pää tuntuu painavalta, silmät jää "seisoon päähän", jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
-Välillä alkaa itkettämään ilman mitään varsinaista kunnon syytä.
-Välillä tekis mieli syödä jatkuvasti ja kaikkia herkkuja hirveesti, välillä ei tee mieli syödä mitään.
-Nukahtamis ongelmia.
-Pyörryttää ja huimaa, mutta se voi kyllä johtua korkeasta verenpaineesta, verenpainetta sais alemmas liikkumalla, tiedän. Mutta vaikka mulla olis koirakin lenkille seuraksi, nyt tuntuu ettei jaksa lähteä. Vielä ei siis verenpaine ole niin korkealla että lääkkeitä söisin siihen.
Viime kesänä mulla oli lähes samoja oireita, mutta ne meni sitten ohi kun löysin töitä ja oli tekemistä päivisin yms. Nyt kun taas jäin työttömäksi lähes samat oireet palasivat. Uskon että kun olisi töitä tai muuta "järkevää" tekemistä päivisin tämä taas menisi ohi, mutta kun ei ole mitään työtä tai muutakaan tekemistä.
Ääh.. ehkä tääkin on ihan väärä paikka kysellä näitä juttuja, mutta enpä nyt tiedä mistä muualtakaan kyselisin.. Ei kiinnosta terveyskeskukseen soittaa koska sieltä saa aina niin tylyä palvelua, soitan sitten vasta kun täytyy päästä lääkäriin..
-mitään koti askareita ei kiinnosta tehdä. Ei siivota, tiskata, pestä pyykkiä tai mitään muutakaan.
-Vaikka olisin nukkunut tarpeeksi(8-9h) silti väsyttää.
-Pää tuntuu painavalta, silmät jää "seisoon päähän", jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
-Välillä alkaa itkettämään ilman mitään varsinaista kunnon syytä.
-Välillä tekis mieli syödä jatkuvasti ja kaikkia herkkuja hirveesti, välillä ei tee mieli syödä mitään.
-Nukahtamis ongelmia.
-Pyörryttää ja huimaa, mutta se voi kyllä johtua korkeasta verenpaineesta, verenpainetta sais alemmas liikkumalla, tiedän. Mutta vaikka mulla olis koirakin lenkille seuraksi, nyt tuntuu ettei jaksa lähteä. Vielä ei siis verenpaine ole niin korkealla että lääkkeitä söisin siihen.
Viime kesänä mulla oli lähes samoja oireita, mutta ne meni sitten ohi kun löysin töitä ja oli tekemistä päivisin yms. Nyt kun taas jäin työttömäksi lähes samat oireet palasivat. Uskon että kun olisi töitä tai muuta "järkevää" tekemistä päivisin tämä taas menisi ohi, mutta kun ei ole mitään työtä tai muutakaan tekemistä.
Ääh.. ehkä tääkin on ihan väärä paikka kysellä näitä juttuja, mutta enpä nyt tiedä mistä muualtakaan kyselisin.. Ei kiinnosta terveyskeskukseen soittaa koska sieltä saa aina niin tylyä palvelua, soitan sitten vasta kun täytyy päästä lääkäriin..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaa siltä kuin olisit laiska:)
Ei siis pahalla, mutta se että ei ole tekemistä johtaa usein väsymykseen.Saatat olla väsynyt vain sen takia, ettet tee mitään. Paras olisi ensin yrittää saada itseään niskasta kiinni, ja käydä siellä lenkillä!!Varsinkin jos aurinko paistaa:)Raitis ilma piristää ja näkee myös muita ihmisiä, tietää ettei ole yksin maailmassa.
Tietysti itse tietää parhaiten pääseeköö jaloilleen ilman apua, vai avun kanssa.Itse olin aivan samanlainen, tosin eri syistä.Olen menettänyt usean läheisen tämän kevään aikana, ja turvauduin lääkitykseen.Tässä vain se että joudut sitte min.6kk syömään niitä lääkkeitä, eikä niistä nyt suuresti apua ole jos et olekaan masentunut.
Mitä tahansa päätätkin, toivon että löydät onnen:)
Moikka,
Ota ihmeessä yhteyttä lääkäriin. Mielellään tietenkin suoraan psyatrisen sairaalan päivystykseen, jos ei ole niin sitten tk:hon.
Tutkivat ja saat lääkkeet.
Minä vastustelin liian kauan, ei hyvä.
Tsemppiä.
sellanen fiilis että voishan tässä pikkuhiljaa ruveta hommiinkin, mut ei ihan vielä. Jos mä muutaman viikon, max. kuukauden lepäilisin ja purkaisin tätä "pähkinää" ja vähän lepuuttelisin hermoja ja antaisin energiavarastojen täyttyä, totuttelisin näihin uusiin kuvioihin ja nauttisin ihanasta toukokuusta. Kyllä ehdottomasti olen työteliäs tyyppi, joka alkaa sitten mieluummin vaikka tekemään jotain idioottimaista kuin olla möllöttää vaan ja alkaa passivoitumaan ja lihomaan.
Hei vaan minulla on ihan sama tilanne.Viime keväänä sain työpaikan vuodeksi ja tykkäsin tosiaan olla siellä,se loppu nyt maaliskuun lopussa.Etsin jo vuoden vaihteesta alkaen uutta työtä,onnistumatta siinä.Olen laittanut paperit kaikkiin mahdollisiin paikkoihin,kahteen haastatteluun olen päässyt,mutta töihin näihin en päässyt.
Minulla on nuo kaikki mainitsemasi olotilat välillä vajoan epätoivoon,en osaa edes itkeä niin epätoivoinen olen.
Ja olen raivoissani joka on lievä sana ilmaisemaan tunteitani paikallisiin.sosiaaliviran omaisiin.Hain apua rahatilanteeseeni ja he lupasivat harkita et jos kerran maksaisivat harkinnan varaisesti laskujani.
Pitivät aikansa papereitani ja eivät edes vaivautuneet ilmoittamaan et puuttuu sitä ja sitä liitettä tai todistusta ja taas asia pitkittyy.Koeta tässä sitten jotenkin jaksaa ja jos joku uskaltaa tulla mulle sanomaan ei se raha mitään merkitse,vetäsen leukaan.
Olisi tosiaan joskus kiva jos joku sos mamma joka päättää kelle rahaa annetaan lukis näitä ja kommentois.
Minä alan tosiaan olla kohta niin lopussa näiden asioiden kanssa etten tiedä mitä teen.
Ymmärrän sinua tosi hyvin ja en voi kun kannustaa työn hakuun ja en tiehä tilannettasi mut kysy kaikki mahdolliset tuki paikat mihin voisit päästä.Onnea sulle elämään ja työnhakuun.Ja netisäkin voit jättää avoimen työpaikka hakemuksen löytyy googlen kautta,kikjotat vaan työpaikat.
Kyllä kuulostaa masennukselta :( Itselläkin vähän samantapaisia oireita. Ja lisäksi olen myös työtön. Töissä ollessa ei vapaa-aikana mieliala ollut niin synkkä kuin nyt jouten ollessa. Syön mäkikuismaa masennukseeni. Mutta jos ajatellaan, että sulla masennus johtuisi lähinnä työttömyydestäsi, niin onkohan niiden lääkkeiden syönnin aloittamisessa oikeastaan mieltä, eihän se työttömyys pillereitä popsimalla lähde...