Laitan tämän uudestaan, koska joku "ei näkijä" oli vastannut viestiini.
Kaipaan elämääni romantiikkaa ja kunnioitusta sitä kuitenkaan saamatta. Itken usein, koska en osaa selvittää elämääni. Näettekö jo vihdoin jotain aurinkoa vai menenkö enemmän vain solmuun.
Kaipaan elämääni romantiikkaa ja kunnioitusta sitä kuitenkaan saamatta. Itken usein, koska en osaa selvittää elämääni. Näettekö jo vihdoin jotain aurinkoa vai menenkö enemmän vain solmuun.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämmönen, "ei näkijä" minäki vaan olen, mutta aina sitä jottai tietää.(onko täällä muunlaisia..?)
Ensinnäki juttu on sillensä, että itkut seis. Siitähän tuleepi vaan paha mieli.
Tai ei sillon, kun se on sitä"puhdistavaa" itkua, mutta sinulla on tuo menny siihen, että sillon tällön pitää tirauttaa ihan vaan säälistä itteensä kohtaan.
Alappa ajatteleen asiota vähän toiselta kantilta, kato niitä ikäänkuin toisten silmin, sivusta. Ihan kun neuvoisit jotakuta toista.
Sitte kun hyväksyt ja ymmärrät ittees, niin se kunnioitus tulee muittenki taholta.
Ja löytyypi sitte se toinen romantiikan nälkänen, jonka kans saatta ihan elää vaan toisillenne.;)
Niin, että vastaus..kyllä, aurinkoa näkyy sinulle, puhaltele vain niitä pilviä ekaksi pois eestä.:)
Kiitos sinulle näkemisestäsi. Tämä selvensi ajatuksiani ja osaan lähteä tästä eteenpäin. Iso kiitos vielä kerran.
>>Kaipaan elämääni romantiikkaa ja kunnioitusta sitä kuitenkaan saamatta.>Itken usein, koska en osaa selvittää elämääni.>Näettekö jo vihdoin jotain aurinkoa vai menenkö enemmän vain solmuun.
Kiitokset sinulle, yritän lähteä yksinkertaisesti eteenpäin. Yritän löytää itseni ja tehdä sen suuren muutoksen. Kiitos vielä.