Millä perusteella lääkäri voi määrätä potilaan sidottavaksi lepositeisiin? Pitääkö lääkärin pystyä todistamaan potilaan vaarallisuus? Riittääkö todisteeksi, että lääkäri kirjoittaa paperiin, että potilas on vaarallinen?
Millä perusteella lääkäri saa määrätä potilaan nukutettavaksi?
Millä perusteella lääkäri saa määrätä potilaan nukutettavaksi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Siis pitäisikö ensin ottaa turpiin, että on todisteita. Jopa hoitohenkilökunta voi "taltuttaa" psykoosiin joutuneen vaarallisen potilaan ja laittaa lepositeisiin.
Potilaan ei tarvitse olla vaarallinen muille, riittää kun on vaarallinen itselleen.
Potilasta ei nukuteta vaan annetaan rauhoittavia, jotta tilanne saataisiin hallintaan. Usein psykoosissa ollut ei edes muista, mitä on tehnyt, mitä on sanonut, ihmettelee vain ja joskus väittää vastaan. Useimmiten kuitenkin siinä vaiheessa ainakin hyväksyy avun.
Tiedätkö, että suljetuilla on sellaisia potilaita joille ei missään vaiheessa käännetä selkää ja viimeiseen asti yritetään ilman lepositeitä.
Eli pitääkö olla todisteita vai ei?
Aivan varmasti riittää ammattilaisen lausunto.
Mitä todisteita pitäisi hankkia, pari poliisia paikalle, yleinen syyttäjä tai puukon isku johonkin. Lääkäri todella näkee jo silmistä kun kysymys on lepositeitä vaativa psykoosi tai aivan sekaisin oleva ja vaarallinen huumehörhö. Kyllä lääkärin koulutuksella ja ilmeisesti erikoistuneellakin on mahdollisuus määrätä oman ammattitaidon perusteella lepositeisiin ilman "todisteita". Ei putkimiehenkään pidä todistaa pytyn vuotoa muutamalla todistajalla vaan vika korjataan.
Meillä on niin täyttä, että lepositeisiin ei määrätä kuin äärimmäisessä pakossa. Olet ilmeisesti niitä, jotka eivät käsitä tiettyjä tosiasioita esim. itsemurhavaaraa tai sitten omainen, jonka mielestä ollaan ylireagoitu ja aiheutettu traumoja. Mietihän nyt, miten lepositeet ja rauhoittavat ovat muuttaneet elämääsi huonommaksi?
"Ei putkimiehenkään pidä todistaa pytyn vuotoa muutamalla todistajalla vaan vika korjataan."
Putkimies ei pytyn korjaamisella riko kenenkään ihmisoikeuksia.
Vanha isäni, sotaveteraani, res.majuri, sodassa haavoittunut sotainvaliidi oli pitkäaikaispotilaana Laakson sairaalassa Helsingissä. Kävin häntä usein katsomassa ja totesin, että hoitohenkilökunta oli sitonut hänet nippusitesiin verrattavilla liinoilla sänkyyn. Ihmisarvoa loukkavaa. Isäni oli demontoitunut vanhus, ei vaarallinen itselleen, eikä ympäristölleen. En saanut hoitavalta Laakson saairaalan lääkäriltä vastausta MIKSI ?
Isäni kuoli oltuaan Laaksossa puolitoista vuotta.
sitomisista on ollut paljon mielipiteiden vaihtoa esim dementia palstalla. Aivan varmaan monissa vanhuslaitoksissa sidotaan tarpeettomasti ja potilaan ihmisarvon vastaisesti. Psykiatrian puolella sitominen/eristäminen ( eristämisestä on kyse, kun ihmisen liikkuminen kahlitaan )
on hyvin tarkkaa ja valvottua. Pitäisi olla.
Myös psykiatrian puolella pyritään sitomisen minimointiin.Sitomiselle pitää olla kriteerit.
http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2003/060503_c.htm
"Psykiatrian puolella sitominen/eristäminen ( eristämisestä on kyse, kun ihmisen liikkuminen kahlitaan )on hyvin tarkkaa ja valvottua. Pitäisi olla. Myös psykiatrian puolella pyritään sitomisen minimointiin.Sitomiselle pitää olla kriteerit."
En tiedä mikä on nykytilanne, mutta ollessani viimevuosituhannella opiskelemassa, eräällä perusoikeuksiin liittyvällä luennolla tuotiin esiin tutkimus, jossa kävi ilmi, että eräässä isohkossa Suomalaisessa psykiatrisessa sairaalassa käytettiin näitä tahdovastaisia hoitomenetelmiä useammin, kuin koko vähän Suomea pienemmän Irlannin kaikissa mielisairaaloissa yhteensä. Eli ainakin silloisesta tilanteesta (n. 10 vuotta sitten) voidaan sanoa, etteivät ne kriteerit näiden käyttöön kyllä kovin korkeat olleet. Luulen että Suomalaisessa hoitokäytännössä, etenkin psykiatrisella puolella on asenteissa paljon vanhanaikaista paternalismia, jossa rangaistusten kaltaisilla hoitomuotojen käytöllä yritetään vähentää kiusallisia häiriöitä.
Mitä taas tulee noihin dementikkoihin. Siis onhan se tietenkin kokonaisuutena hankala tilanne resurssien vähäisyyden kannalta, mutta kyllä omasta mielestäni jotain on viturallaan pahasti, jos potilaita hoitavan hoitajan on paremman hoidon saamiseksi valitettava omasta työnantajastaan valvontaviranomaisille.
En tiedä hyvää ratkaisua asiaan. Sen kuitenkin tiedän että osittain noiden huonojen hoitojen yleisyys johtuu Suomalaisesta oikeussysteemistä. Suomessa yleensä katsotaan, että perusoikeudet täyttyvät sillä että dementikko on päässyt edes johonkin hoitoon. Sen sijaan itse hoidon tasoa ei juuri valvota juridisesti, vaan sen katsotaan kuuluvan asiantuntijoiden, kuten lääkärien ja hoitajien toimialueeksi, joiden pitäisi sitten epäkohtia huomatessaan reagoida ja parantaa havaitut puutteet.
Mutta pitää huomata ettei tämä meidän järjestelmämme ole ainoa oikea, vaan esim. paljon parjatusta amerikasta löytyy perus- ja ihmisoikeuksien valvonnan kannalta paljon toimivampi. Siis voi olla että amerikassa on hankalaa päästä hoitoon, mutta siellä ollaan kyllä hyvin varovaisia näiden itsemääräämistä rajoittavien keinojen käytössä, sillä kuka tahansa potilas voi haastaa sairaalan oikeuteen ja syyttää oikeuksiensa rikkomisesta, jolloin mahdollisten vahingonkorvausten pelko pakottaa etsimään esim. dementikoiden hoitoon sitomisen vaihtoehdoksi toisentyyppisiä hoitomuotoja.
En tiedä ovatko nämä taloudelliset rangaistukset sitten oikea lääke pitkälti rahapulasta johtuviin ihmisoikeuksia rajoittavien hoitomuotojen karsimiseksi, mutta ehkä olisi syytä säätää selvät ja sitovat minimivaatimukset hoidolle ja resurssien määrälle, ja aina kun hoitolaitoksessa havaitaan hoitoa joka alittaa nuo kriteerit, laitetaan johtavat virkamiehet selvään vastuuseen virkavelvollisuuksien rikkomisesta, ja jos syynä on omistavan tahon kuten kunnan alibudjetointi, niin velvoitetaan pakolla kunta antamaan lisää rahaa.
Miksi lääkärin ei tarvitse todistaa potilasta sairaaksi vaan riittää, että hän kirjoittaa paperiin, että potilas on sairas?
"Miksi lääkärin ei tarvitse todistaa potilasta sairaaksi vaan riittää, että hän kirjoittaa paperiin, että potilas on sairas?"
Sen takia että Suomalaisessa systeemissä on lähdetty siitä että diagnoosit tekevät lääkärit, ja ne perustuvat hänen ammatillisen osaamiiseen perustuvaan arvioon.
Ei tuo periaatteessa mikään huono systeemi ole, mutta se on tosiaan eräissä tahdonvastaisissa hoitomuodoissa, kuten pakkohoitoon määrääminen tai lepositeiden, eristyksen jne käyttö, ongelmallinen koska toisen osapuolen mahdollisuus saada päätös tutkittavaksi onnistuu vain jälkikäteisesti, ja silloinkin yleensä sisällöllisen arvioinnin suorittaa toinen lääkäri.
En tiedä, ilmeisesti tuo meidän käytäntömme johtuu pitkälti alan perinteistä, eli lääkärien reviirille ei ole haluttu mennä. Toisaalta, Suomalainen perusoikeuskäsitys on painottunut enemmän näihin positiivisiin oikeuksiin, eli jos on katsottu, että mahd. hoidonsaanti on potilaan edunmukaisia edes jossain määrin, niin tapausta ei ole edes lähdetty arvioimaan tarkemmin perinteisten negatiivisten ihmisoikeuksien, eli vapausoikeuksien toteuttamisen kannalta. Eli kyse on kai asenteista, eli ei ole nähty psykiatrisella potilaalla olevan sellaisia ihmisoikeuksia joita tahdonvastainen hoito loukkaa. No onhan sitä kehitystä parempaan suuntaan ollut viimeaikoina paljonkin, etenkin sen jälkeen kun Suomi meni EU:n jäseneksi ja alkoi enemmän kunnioittamaan eri ihmisoikeussopimuksia.
Muuten kyllä olen sitä mieltä, että esim. pakkohoidon osalta potilaalla pitäisi olla amerikkalaisen mallin mukainen mahdollisuus viedä asia oikeuteen, jossa lääkärit joutuisivat oikeudenistunnossa paikan päällä osoittamaan kyseisen hoitomuodon välttämättömyyden.
Onko käytännössä mitään mahdollisuutta voittaa oikeusjuttu lääkäreitä/sairaalaa vastaan, jos
-Sairaalaan haettavaksi määrännyt lääkäri on tehnyt päätöksensä näkemättä potilasta ja on myöntänyt, että ei voinut tietää millainen potilas on
-Vastaanottolääkäri (se joka sairaalassa kuulustelee potilasta ja päättää pakkohoitoon laittamisesta) ei ole löytänyt potilaasta mitään vikaa (tietenkin vähän eri juttu mitä hän on kirjoittanut papereihinsa)
-Sairaalassa hoitavan lääkärin perusteet hoidon jatkamiselle oli, että hän "ei voi uskoa, että potilas on terve". (Onko se uskonasia????)
-Täysi-ikäisen potilaan terveystietoja on annettu ilman potilaan lupaa hänen vanhemmilleen ja veljelleen.
-Lääkäri väitti, että lääkkeillä ei ole haittavaikutuksia. Kuitenkin ne vaikuttivat potilaan motoriikkaan siten, että avohoidossa hän meinasi kaatua portaissa (tähän voi jopa kuolla). Lääkepaketissa varmaan olisi lukenut lääkkeen motoriikkaa heikentävä vaikutus, mutta lääkkeet jaettiin ilman pakkausta.
-Avohoidossa psykologi on todennut potilaan täysin terveeksi. (Lääkärit varmaan väittävät, että potilas on parantunut.)
Eikö oikeusvaltiossa ole sellainen periaate, että se todistaa joka syyttää? Vähän kummallista, että lääkärin ei tarvitse todistaa yhtään mitään.
..avustaa sinua ihan omissa nimissäni kun tulisit kysymään tuota noilla tiedoin, niin luultavasti kehottaisin unohtamaan koko jutun ja jatkamaan elämää.
Siis olen joskus opiskeluaikana ollut erään lakimiehen apuna vähän samantyyppisen asian hoidossa. Myönnän näin jälkikäteen kokeneen juristin olleen oikeassa, kun heti alussa sanoi ettei näissä lääkäreitä koskevissa jutuissa ole juuri mahdollisuuksia, no silloin en tietenkään tiennyt mitä hän tarkoitti, enkä varmaan muutenkaan olisi uskonut häntä.
Eli tapaus oli vähän samankaltainen, ja alussa näytti helpolta ja selvältä jutulta juridisesti katsoen. Mutta kun ensimmäisten valitusten jälkeen kävi selväksi että ylilääkäri tuki päätöksen tehneitä lääkäreitä, niin johan alkoi selvitä tilanteen toivottomuus, eli huolimatta siitä että vaikka näitä erilasia muistutuksia, huomautuksia, valituksia ja kanteluita läheteltiin eri paikkoihin, niin ainoa jossain määrin positiivinen tulos tuli oikeusasiamieheltä. Ja siinäkin todettiin vain, että lainsäädäntöä tulisi tarkentaa koskien pakkohoitomenettelyä ja poliisin käyttöä virka-apuna näissä tehtävissä. Siinä kaikki!
Mutta tietenkin näin anonyyminä voin ottaa enemmän kantaa:
"-Sairaalaan haettavaksi määrännyt lääkäri on tehnyt päätöksensä näkemättä potilasta ja on myöntänyt, että ei voinut tietää millainen potilas on"
No kyllä tuossa minun mielestä jonkinlainen menettelyvirhe on tapahtunut, mutta osoitappa se oikeudessa kun lääkärit yhtä-äkkiä löytävätkin kollegiaalisen yhteyden toisiinsa, ja kiistävät menettelyssä olleen mitään poikkeuksellista.
"-Sairaalassa hoitavan lääkärin perusteet hoidon jatkamiselle oli, että hän "ei voi uskoa, että potilas on terve". (Onko se uskonasia????)"
psykiatriassa kaikki on mahdollista. Tietenkin oikeudessa tuo ilmaistaisiin paranemisen todennäköisyyteen liittyvillä termeillä.
"-Täysi-ikäisen potilaan terveystietoja on annettu ilman potilaan lupaa hänen vanhemmilleen ja veljelleen."
Tämä onkin hyvä kohta, siis silloin aikoinaan huomasin että tietoja psykiatrisesta potilaasta sai suunnilleen kaikki muut, paitsi itse potilas. Kun potilas valitti tästä, ja yritin kysellä asiasta, niin tokaistiin "että meillä sellainen käytäntö, joka perustuu ihan lakiin". No kun laissa kuitenkin lähtökohtana on potilastietojen julkisuus potilaalle ja salassapito muille, niin yritin sitten kysellä että saanko nähdä sellaisen potilaskohtaisen päätöksen minkä tuo laki vaatii tuohon sairaalan käytäntöön liittyen, niin jotenkin yhtä-äkkiä kaikki asiasta tietävät olivatkin lomalla. Tämä asia jäi sitten vähän kesken, kun opiskelu alkoi syksyllä. Joten tuotakaan asiaa en saanut loppuun selvitetyksi.
"-Avohoidossa psykologi on todennut potilaan täysin terveeksi. (Lääkärit varmaan väittävät, että potilas on parantunut.)"
Noin, alat oppia. Lisäksi luulen etteivät lääkärit taida muutenkaan pahemmin noteerata psykologien diagnooseja.
"Eikö oikeusvaltiossa ole sellainen periaate, että se todistaa joka syyttää?"
Ei, jos kyse hoitoon liittyvistä asioista. Siis myöhemmin olen oppinut että tämä ei koske pelkästään psykiatrista puolta, vaan oikeastaan kaikkia lääkäreitä. Senhän takia meillä on potilasvakuutus, kun havaittiin että oikeudenkäynnit hoitovirheistä ja vastaavista väärinkäytöksistä olisivat tulleet muiden maiden tapaan suurimmaksi yksittäiseksi oikeudenkäyntien aiheeksi, jolloin oikeuslaitos olisi ylikuormittunut tai sen kapasiteettiä olisi pitänyt nostaa reilusti, tullut siis potilasvakuutusta kalliimmaksi yhteiskunnalle.
Nyt olen jo oppinut, että jos joku tulee kysymään henkilökohtaisesti jotain lääkärin virheelliseen menettelyyn liittyvää, niin potilasvakuutusta enempää asiaan en koske pitkällä tikullakaan.
Sinne potilasasiakirjoihinhan ei merkitä mitään hoitohenkilökuntaa haittaavaa tai jos on merkitty, niin nehän saa sieltä pois. Lisäksi sinne voi kirjoitella vaikka mitä potilaan "sairaudesta", jotta perusteet hoidossa pitämiselle löytyisivät.
Jos olisin paha lääkäri, niin pelkäisin entisiä potilaitani.