Onko kellään teillä muilla seuraavanlaista ongelmaa: Pelkäät tyhjyyden tunnetta, siis sitä, että "sulla ei ole ketään" jopa niin paljon, että suostut olemaan huonossa suhteessa?
Minä en ole tyytyväinen suhteessani; meillä ei ole oikeastaan mitään yhteistä tekemistä; eikä toisella halujakaan tehdä mitään yhdessä. Kaipaisin edes jotain äksöniä, mutta ei.
Haaveilen hyvästä suhteesta, myönnän.
Minä en ole tyytyväinen suhteessani; meillä ei ole oikeastaan mitään yhteistä tekemistä; eikä toisella halujakaan tehdä mitään yhdessä. Kaipaisin edes jotain äksöniä, mutta ei.
Haaveilen hyvästä suhteesta, myönnän.
Vastaukset 14
Vanhimmat
suhteessa...
Vaikka joskus yksinäisessä olotilassa tulee hetkiä joilloin se huonokin suhde
tuntuu hyvältä, kauempaa tarkasteltuna, mutta
pintaa syvemmältä olin yhtä yksin ja onneton.
Jep, mieluimmin yksin, kuin huonossa parisuhteessa. Mielestäni on pelkkää ajanhukkaa ja itsensä pettämistä, jos elää "yksinäisenä" huonossa parisuhteessa.
Yksin ollessa on mahdollisuus kohdata se "hyvä" suhde, jos niin tahtoo. Eikä esteenä ole huonon suhteen eroprojekti, ennen uuden aloittamista. Vaan on täysin vapaa aloittamaan suhteen, jos sellainen sattuu kohdalle.
tai ei mitään,älä tyydy puolinaiseen suhteeseen,tuhlaat vain vuosia pettämällä itseäsi
Aluksi kävimme yhdessä shoppailemassa, nyt emme käy. Aluksi hän saattoi jopa tiskata, nyt ei puhettakaan. Kaikki jää pöytään. Joskus kävimme yhdessä kävelyllä, nyt emme käy, koska se ei ole hänen velvollisuutensa.
Minä en kaipaa häntä, mutta pelkään, että suhde katkeaisi. Että jäisin yksin - ilman aikuista seuraa; onhan minulla lapset.
Hän tulee, on lomalla, komentaa tekemään sitä ja tätä...
En ymmärrä itseäni. Ehkä minulla on huono itsetunto, vaikka varmasti "huonompiakin" vaihtoehtoja on naisrintamalla. Raitis, tupakoimaton, mukava, empaattinen, naisellinen nainen ;-) Ei minua kilvan haeta tansseissa, en minä olen mikään katseenvangitsija, tavallisen "sievä vain".
koska jo epäilet: OLET hyväksikäyteety,lopeta ajoissa koko turha suhde,tuhlaat vain aikaasi ihmiseen joka ei ota sinua tosissaan
Se on niin kumma tunne, kun järki sanoo, että tuhlaat elämääsi. Sitten kuitenkin tulee olo, että on hyvä kun on edes joku, vaikkakin hän ei ole unelmien täyttymys; omat hyvät puolensa kyllä. En tiedä, mitä hänelle olen, en tosiaankaan. Ehkä vain laastarisuhde; tapasimme heti kohta, kun hänen vaimonsa oli jättänyt miehen.
Rakastuminen on riski; ei voi tietää, kuinka käy. Avioero oli niin raskas, että ei haluaisi polttaa siipiään. Toisaalta, haluaisin löytää toisenlaisen ihmisen, mutta mistä? Meitä eronneita yli nelikymppisiä on pilvin pimein ja tämän miehen sanoja lainatakseni. "sinun parhaat päiväsi ovat ohi".
Naisen elämähän vasta ALKAA nelikymppisenä:))))
syystä, että on joku oltava. Usein eron jälkeen ihmisille tulee tuo vaihe, että ei uskalleta olla yksin. Haetaan itsetuntoa siten, että kelpaanhan minäkin jollekin. Kääks. :(
Mä en kattelis tai kuuntelis tollasta miestä.
"sinun parhaat päiväsi ovat ohi". Alistamista ja toisen hyväksikäyttöä, ei hyvä...:(
Itsepä päätöksesi teet, mutta ihminen ei voi rakastaa ja hyväksyä toista ellei ensin tee niin itsensä kanssa. On seistävä omilla jaloillaan ja tunnettava, että minä pärjään ilman ketään muuta. Muuten otat jonkun vain tueksesi, vääristä syistä.
Onko sinulla tarpeeksi tunteita sitä ukkoa kohtaan että jatkaisit suhdetta jos hän muuttaisi tapojaan?
Näin äkkiseltään kuulostaa siltä kuin miehesi kärsisi kunnioituksen puutetta sua kohtaan. Ja kun se kunnioitus menee, sitä ei ole helppoa saada takaisin, koska se toinen osapuoli nauttii siitä yliotteestaan. Siihen löytyy lääke; rakasta ja kunnioita itseäsi. Siten saat kunnioitusta. Ja on myös todennäköisesti helpompaa olla yksin?
Toisaalta, eroaminen niin suhteesta kuin avioliitosta, on prosessi. Jos et ole varma haluatko erota, et ehkä vielä valmis siihen.
Se on siinä: kunnioituksen puute! Ettet vain olis jonkin sortin terapeutti ;) Näin se on. Mies kohtelee minua niin varmana nakkina, ettei hän kohta vaivaudu kohta yhtään mihinkään. Korkeintaan antaa sormimerkkejä, mitä tehdä.
Olen minä yrittänyt puhua, mutta ei auta ei. Sitten tulee mieleen, jos minä vaadin liikaa...Teen viikot töitä kotona ja tekisi mieli ihmisten ilmoille kahdestaa, kun kerran kaveri on. Mutta mennään, jos hänellä on asiaa, ei muuten.
Miten se kunnioitus sitten saadaan? Joskus huomautin siitä, että voisit auttaa keittiössä; hän oli lopettamassa meidän suhdetta heti. Että silleen.
Parempi sinulle jos löytäisit uuden mukavamman miehen joka arvostaa sinua
Tunnistin tuon pulman koska olen itse ollut samassa veneessä.
Toistahan ei voi muuttaa, ja tässä tapauksessa se toinen ei varmaan halua yrittääkään, koska se monimutkaistaisi hänen elämää. Voit vaan muuttaa itseäsi. Eli ala rakastaamaan sitä Aprivoivaa AnnaMaria, vaadi hänelle kunnollista kohtelua, niin kuin hän olisi sun tytär. Nenä pystyyn! Hän kohtelee sua varmana nakkina koska sinä käyttäydyt niin. Mutta tiedätkös, jos ukkeli ei halua auttaa sua keittiössä, se johtuu lähinnä siitä ettei hän osaa. Luuletko tosiaan että hän ottaa sen riskin että joutuu sen homman opettelemaan laittamalla sut pellolle? Yhtä vaikeaa hänellä on löytää uutta suhdetta kuin sinullakin, ellei vaikeampaa, noilla taidoilla ;)
Helppoa se ei tule olemaan, jos haluat taistella paikastasi. Ainakaan ellet saa ukkoasi tajuamaan että hänkin voittaa siinä. Koska niin kauan kun olet onneton, ajaudutte kauemmaksi erillenne.
parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Minä olen yksin nyt, mutta toivon löytäväni hyvän miehen ja hyvän suhteen. Yrityksen ja erehdyksen kanssa tässä täytyy sitä valitettavasti miestä itselle etsiä. Juuri nyt sen verran sydän karrella ja "masisahdistus" päällä, että en vilkuile ympärilleni, mutta jonain päivänä taas jaksan panostaa siihenkin.
tämä lukemani.Itse olen samassa pisteessä parisuhteessani.Yhdessä olemme olleet liki 9vuotta ja molemmat aikoinaan tahoillaan eronneita.Ongelmana on miehen alkoholin käyttö.Yhtään viikonloppua hän ei ole tästä ajasta ollut raittiina.Myös reissumiehenä viina maistuu myös viikollakin.Mies on muuten hyvä ja myös hyvän näköinen ja ikäistään nuoremman oloinen.Meidän lapset tulevat keskenään hyvin toimeen,että sekin puoli toimii.Mutta se alkoholi,jota hän ei halua kitkeä pois suhteestamme.Olenkin miettinyt mikä painaa minulle vaakakupissa enempi?
Olen hoikka ja urheilullinen nainen ja en joudu kyllä ulkonäköni perusteella roikkumaan miehessä epätoivoisesti kiinni,mutta jokin pitää minut tässä suhteessa,vaikka sisimmässäni tiedän olevani onneton sen viinan takia.
Enkö sitten jaksa taas lähteä tonne markkinoille kahlaamaan uusia tuttavuuksia,joita väistämättä tulee vastaan sinkkuna ollessa?
Monia kysymyksiä pyörii mielessä ja suhde senkuin jatkuu samanlaisena ja kohta on taas se viikonloppukin.