Kirjoittajapiirikö lahjakkuushautomo?

1.
Olen ottanut osaa työväenopiston luova kirjoittaminen ryhmiin (yhteensä 1,5 v ajan).
Ohjattua toimintaa, ohjaajana erittäin pätevä alan ammattilainen.
a) Vahvuus oli ryhmän pieni koko, eli kaikki saivat vuorollaan esittää tekstinsä, ja saivat myös jonkinlaisen palautteen heti kaikilta.
b) Heikkouksia:
Palautetta eivät monet uskalla antaa rohkeasti, vaan osa mielipiteistä jätetään sanomatta (ne negatiiviset), koska ollaan pöydän äärellä nenäkkäin. (Myös itse syyllistyin siihen, sillä on ihmisiä jotka kokevat jo kritiikki-sanan negatiivisena.)
Myös aika usein monet palautteen antajat jäävät rasittavasti siihen pelkkään pilkunviilaamiseen, ja unohtavat sen, että tekstissä sittenkin se oikea rytmi on tärkein. Oma ilmaisu, ei kopioitu.
(Tätä rytmi-juttua on vaikea selittää. Miten sen nyt sanoisin: tekstin pitää viedä mukanaan, eikä kaikkea todellakaan tarvitse lukijalle vääntää rautalangasta, koska silloin usein aliarvioi lukijaa.)

2. Onko kirjoittajapiiri yleensä tärkeä kirjallisen kehittymisen kannalta?
Minulle henkilökohtaisesti osallistuminen luovan kirjoittamisen piiriin on avartanut ja auttanut eteenpäin, ja vahvistanut sitä, että osallistumisesta on aina enemmän hyötyä kuin haittaa.
Henkilökohtaisesti olen saanut kuulla, että joidenkin mielestä minulla on aivan oma tyyli kirjoittaa. Ja se on ollut minulle hyvin kannustavaa. Toisaalta sitten toisten mielestä, jotkut tekstini ovat niin syvältä, etteivät osaa sanoa niistä mitään (ja oikeasti, juuri ne tekstit ovat usein itselleni mieluisia! Joten välillä ristiriitainen tunne itsellä. Siis toisten mielestä roskaa, mutta juuri ne ovatkin itselleni kaikkea muuta!)

3. Onko kirjoittajapiiri latistava?
Kirjoittajapiiri sisältää aina latistavia osatekijöitä. Tällä tarkoitan sitä, että kirjoittajapiireissä käy "kirjoittajia", jotka oikeastaan käyvät siellä kääntymässä, keräävät tekstiaineiston, eivät välttämättä tee annettuja tehtäviä, eivät välttämättä kuuntele ohjaajaa, vaan säveltelevät aivan omiaan sen ajan kuin jaksavat yleensä pysyä tuolillaan.
Taiteilijat ovat narsisteja. Yleensä nämä erottuvat heti ensimmäisellä kerralla: tulevat aina akateemisen vartin kuluttua (saavat itsensä kuuluville ja näkyville heti kättelyssä), ja mikäli osallistuvat seuraaville tapaamiskerroille eivät useinkaan yleensä vilauta minkäänlaista tekstiään muiden luettaviksi.
Meitä on niin moneksi, moneen junaan.

4. Haluaisitko kuulua kirjalliseen piiriin
En välttämättä.

Olen iloinen, että täällä on viime aikoina ollut virkeitä juttuja liikkeellä. Esim. scifiosastolla hieno ketju kirjoista, yms.
Tekstien arvostelua saisi täällä olla rutkasti enemmän. Siitähän kirjoittajat saavat kurssiinsa suunnan.