Toivoisin nytkun tulitkin jo katsomaan viestini että lukisit ja olisit NIIN kiltti että vastaisit!!
En enää tiedä missä mennään kaverini kanssa..en ole varma ikä kaveriani vaivaa muttä hänellä on jonkin sortin masennus tai ehkäpä hän on SKITSOFREENIKKO :/
Hän on hyvin hiljanenja koko ajan omissa maailmoissaan,jos kysyy jotain hän vain nyäkkää,ei käy koulua kunnolla ja jos on pois koulusta eristyy kotiinsa ei halua tavata ei edes mesessä ja sammuttaa puhelimet.. Hänellä ei ole itsetuntoa lainkaan,vaikka olemme olleet ystävät jo 10 vuotta tuntuu välillä että hän pitää minua jonakin kummajaisena eikä tuttunu!Ai niin ja joskus,kun katoin hänen koettansa (hän antoi luvan) niin sitten yht'äkkiä repäisi sen kädestäni ja ruttasi sen ja laitto reppuun..Kaverini katsoivat minua kummissaan!
Vanhempani ovat sanoneet että olisi parasta että hankkisin uusia kavereita (varmaan pelkäävät että itsekkin siinä samassa menetän itseluottamuksen),muttta eikös minun pitäisi tukea kaveriani???
Hän on ollut kyllä koulu kiusattu vuoden,mutta nyt kun olemme eri koulussa eri luokalla kiusaajien kanssa häntä ei ole kiusattu..
Kiitos jos Jaksoitte lukea,olisi kiva saada palautetta ja samanlaisia koko muksia tämä on tosi rankkaa minulle en tiedä pitäisikö minun vaihtaa kaveria,ettei oma itsetunto häviä
P.S.Hän käy joka viikko 2 kertaa psykologin puheilla!
En enää tiedä missä mennään kaverini kanssa..en ole varma ikä kaveriani vaivaa muttä hänellä on jonkin sortin masennus tai ehkäpä hän on SKITSOFREENIKKO :/
Hän on hyvin hiljanenja koko ajan omissa maailmoissaan,jos kysyy jotain hän vain nyäkkää,ei käy koulua kunnolla ja jos on pois koulusta eristyy kotiinsa ei halua tavata ei edes mesessä ja sammuttaa puhelimet.. Hänellä ei ole itsetuntoa lainkaan,vaikka olemme olleet ystävät jo 10 vuotta tuntuu välillä että hän pitää minua jonakin kummajaisena eikä tuttunu!Ai niin ja joskus,kun katoin hänen koettansa (hän antoi luvan) niin sitten yht'äkkiä repäisi sen kädestäni ja ruttasi sen ja laitto reppuun..Kaverini katsoivat minua kummissaan!
Vanhempani ovat sanoneet että olisi parasta että hankkisin uusia kavereita (varmaan pelkäävät että itsekkin siinä samassa menetän itseluottamuksen),muttta eikös minun pitäisi tukea kaveriani???
Hän on ollut kyllä koulu kiusattu vuoden,mutta nyt kun olemme eri koulussa eri luokalla kiusaajien kanssa häntä ei ole kiusattu..
Kiitos jos Jaksoitte lukea,olisi kiva saada palautetta ja samanlaisia koko muksia tämä on tosi rankkaa minulle en tiedä pitäisikö minun vaihtaa kaveria,ettei oma itsetunto häviä
P.S.Hän käy joka viikko 2 kertaa psykologin puheilla!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Masennukseen yleensä kuuluu se ettei jaksa pitää yhteyksiä tuttuihin ja kavereihin. Ei jaksa keskustella kuulumisia eikä kuunnella toisten iloja ja suruja.
Tässä on sitten se että kun ei jaksa pitää yhteyttä masennuksen aikana, kaverit tuppaavat kaikkoamaan ja kun masennus hellittää ja kavereista olisi iloa, niitä ei enää ole. Ja se taas masentaa yleensä.
Onko kaverisi koskaan pirteä? Onko sellaisia iloisia hetkiä/päiviä ja sitten taas masennusta? Eli on sellaisia masennus kausia. Välillä menee ihan hyvin ja välillä erittäin huonosti..
Tällaisina hyvinä aikoina kavereista olisi varmasti iloa ja apua. Apua olemalla vain läsnä, soittamalla silloin tällöin näytteekseen että kiinnostaa tietää mitä touhuaa..
Ei kannata suuttua jos kaverisi ei jaksa pitää yhteyttä, se tuntuu joistakin aivan hirvittävältä taakalta kun ei vaan jaksa keskustella.
Kannattaa tietty miettiä jaksatko itse kaverisi käytöstä. Onko siitä sinulle haittaa tms. Mutta jos vaan jaksat soitella kaverillesi niin hyvä niin. Hän varmasti sitä arvostaa jossain vaiheessa, vaikkei siltä vielä näyttäisikään.
Toivoisin että minullakin olisi kaltaisesi ystävä, jota kiinnostaisi mielentilani tai edes ylipäätään elämäni..
Jaksamisia!
Ei sillä oikee mitään masenus kuukausia ole :/
Lähinnä se on masentunu eniten arkipäivisin ja sillon jos kysyy sellast mikä loukkaa sitä.. esim:"miks et ollu koulus tänää" ,sen se kokee TOSI loukkaavaksi eli jos huomauttelee kuinka useasti hän on poissa.Kaverini myös inhoaa jos hänestä itsestään puhutaan.Hän tuntee itsensä epänormaaliksi
Tietääkö kukaan voiko tuollaista auttaa?Vanhempani sanoivat että hän ei parane välttämättä koskaan,ellei se mene ohi..
Eli miten voisin parantaa hänen itseluottamusta ja ettei hän olisi aina masentunut..Ja onkohän skitsofreenikko?
Ei todellakaan ole skitsofreenikko.
Ihan masennuksest on kyse.
Samat oireet minullakin, eilen maanantai, oli just tollane linnotuspäivä.
Jos sä vaan jaksat olla kaveri, niin ole. Ei se tartu.
Voi se parantuukin, varsinkin noin nuorelta, jos toi itseluottamus saadaan kuntoon.
Vuodenkin pituinen kiusaaminen voi hajottaa ihmisen niim, et siit toipuminen kestää kauan.
Kaikki tuki on tarpeen, älä hylkää kaverias.
Pidä myös muita kaverisuhteita, ihan itteski tähden.
Niin kuten jo edellinen sanoikin kierrellen ja kaarellen niin älä hylkää ystävääsi ellei oma terveytesi ala kärsimään ja kyllä hän tuota ystävyyttäsi jossain elämän vaiheessa vielä kunnioittaa.
yritä olla hänen tukenaan! älä hylkää häntä..hän tarvitsee sinua jos hänellä on vaikeaa ja joku asia vaivaa mieltä ehkä masennus :/ mutta yritä olla hänen tukenaan ja näyttää/kertoa se hänelle että miten paljon hänestä välität! toivottavasti asiat hoituu :)