Olen vieraantunut vl-uskosta, en usko Jumalan sanaa samalla tavalla. Tämä ei ole mikään hetken päähän pistos, vaan vuosien saatossa tullut näkemys.
Miten kerron sen, etten loukkaa lähimmäisisäni?
Pitkän aikaa olen ollut tavan vuoksi mukana seuroissa jne.
Eniten pelottaa se kun tietää että millaista murhetta ja surua sillä tuottaa vanhemmille, sisaruksille, ystäville, koska tiedän että he uskossansa tuomitsevat minut kadotukseen.
Yleisesti ottaen olisi helpompi esittää muka samallatavalla uskovaa, mutta en sitä halua tehdä.
Kertokaa hyviä neuvoja, kokemuksistanne jne....luulen että minusta tulee "musta lammas"?, saa nähdä sitten onko rakkaus ja völittäminen kuinka ehdollista?
Miten kerron sen, etten loukkaa lähimmäisisäni?
Pitkän aikaa olen ollut tavan vuoksi mukana seuroissa jne.
Eniten pelottaa se kun tietää että millaista murhetta ja surua sillä tuottaa vanhemmille, sisaruksille, ystäville, koska tiedän että he uskossansa tuomitsevat minut kadotukseen.
Yleisesti ottaen olisi helpompi esittää muka samallatavalla uskovaa, mutta en sitä halua tehdä.
Kertokaa hyviä neuvoja, kokemuksistanne jne....luulen että minusta tulee "musta lammas"?, saa nähdä sitten onko rakkaus ja völittäminen kuinka ehdollista?
Vastaukset 13
Vanhimmat
...onnitella siitä, että ajattelet omilla aivoillasi. Tunnet humaanista hätää siitä, miten olisit rehellinen, mutta samalla voisit saada uskovaiset ystäväsi hyväksymään itsesi.
Eriskummallista, että nämä jumaliset ystäväsi, tulevat ylenkatsomaan sinua tai ainakin oletat niin. Hehän ovat suvaitsemattomia, jos tuomitsevat sinut oikopäätä kadotukseen. Ilman minkäänlaista armonkäsitystä.
Sanot vain , että enää ole enää uskomassa ja sillä sipuli.Ei se mitään korulauseita tarvitse, onhan se karu totuus ystävillesi , mutta olethan itsekin tehnyt tosi kovan ja uhkarohkean päätöksen.
asiallisesti miten asia on. Sen jälkeen älä suostu mihinkään suostuttelukeskusteluihin. Tosiasiassa tieto jonkun luopmisesta vl-uskosta satuttaa vl:ä usein vain siksi, että on yksi kannattaja vähemmän. Jumalaan voit uskoa silti, vaikka et uskoisikaan vl:ien tavalla. Taivaspaikkaasi et menetä luopumalla vl-uskosta.
Itse kerroin aikanaan vanhemmilleni, kun tuli seuroihin lähdön aika, että enää eivät seurat kiinnosta. Kyllä kaikenlaisiin kokouksiin, seuroihin ja keskusteluihin kutsuttiin, mutta kieltäydyin kaikista. Ja hyvä niin. Onhan heillä (vl:llä) konstit pehmittää lujakin ihminen.
Nyt olen elänyt vl-yhteisön ulkopuolella jo aika kauan. Elämä on ollut todellakin elämisen arvoista ja onnellista. Enkä pelkää joutuvani kadotukseen vain sen takia, etten kulje vl:en joukossa.
Uskoa voi todellakin, ilman vl:sia!
Hei!
Ei minulle ainakaan yhtään mitkään kannattajaluvut merkitse. Sattuu vaan ajatella mikä on rakkaiden (siis edelleen yhtä rakkaiden) läheisten osa, jos epäuskoisena sattuvat kuolemaan.
Pari läheistä ihmistä on tosi syvällä käyneet, huumeita, rikoksia, vankilatuomioita jne. Toinen oli viime vuonna mukanamme suviseuroissa, pyysi itse päästä mukaan varmaan kymmenen vuoden tauon jälkeen. Joitakin aikoja sitten oli sanonut eräälle ystävälleen, että haluaa tänäkin kesänä lähteä, haluaisi päästä eroon nykyisestä elämäntyylistään. Tietää kai sen itsekin ettei omin voimin sieltä suosta nousta.
Kovasti toivomme ja rukoilemme, että tämä toinenkin jossain vaiheessa tajuaisi edes hakeutua hoitoon. Vuosien varrella on hänelle useita kertoja saatu hoitopaikka hommattua, mutta kun ei oma tahto riitä niin ulkopuolinen ei voi tehdä mitään.. valitettavasti.
Parannuksentekijöitä on muuten keskikokoisella paikkakunnallamme ollut lähiaikoina useita, nuoria, jotka ovat ei-vl-perheestä. Tämä on ollut erittäin puhuttelevaa monelle. Ja aitoa kiinnostusta uskonasioihin on edelleen monella. Ei voi kuin rukoilla omasta puolestaan, että jaksaisi uskoa loppuun asti ja kaikki läheisetkin saisivat parannuksen armon.
Taas paistaa vl:n mustavalkoinen ajattelu. Vl-lahkon ulkopuolisista vain murto-osa on narkkareita, rikollisia ja vankilakundeja. Vl-liikkeestä lähteminen voi olla niin traumaattiasta lapsesta asti aivopestyille "uskonveljillle ja -sisarille", että se kyllä voi johtaa heidät vapuaden hurmassa tai perusteettomassa syyllisyydentunnossa ja ahdistuksessa ylilyönteihin, jolloin heidän elämänsä voi harhautua sivupoluille. Vl-opista irrottautuminen vapaaseen uskomiseen sitä vastoin onnistunee ilman sekoilua.
Kun ei ole lammaspaimenta ohjaamassa, he tekevät kaikkea sitä mitä uskovainen ei tee. Siksi he kaikki elävät synnissä ja rikollisuudessa kun ei ole mitään sääntöjä. Ihmettelen, miten ne jaksaa päivästä toiseen esimerkiksi juoda viinaa?
Ei uskosi ole mihinkään hävinnyt, vaikka et SRK:n oppien mukaan uskoisikaan. Jumala on luvannut armon ja siunauksensa meille kaikille, jotka häneen uskomme. Ei vl-piireissä pyöriminen taivaspaikkaa takaa, vaikka näin uskotellaankin.
Itselleni oli tavattoman vapauttavaa tutustua armolliseen ja rakastavaan Jumalaan ahdistavien vl-vuosien jälkeen. Nyt kun uskon elävään Jumalaan, kaikki järkyttävät hoitokokouksetkin näyttäytyvät ihan uudessa valossa -siellä ei asunut Jumalan henki. Jumala ei kosta lapsilleen heidän tekojaan, vaan anteeksiantamusta ja armoa riittää ihan kaikille.
Ota Jumala elämääsi ja voit hyvillä mielin ja hyvällä omallatunnolla poistua vl-piireistä. Kerro perheellesi, että haluat uskoa vapaammin. Kyllä saat voimia. Usko pois!
Kyllä on sielunvihollisenapulaiset liikkeellä kun on uskon luopumisesta vähänkin kyse.
Eräitä se ihmetyttää, toisia ei...
anna mielellään niitä neuvoja, mitkä itsestä tuntuu oikeilta. En ole minkään sielunvihollisen asialla, jos sanon rehellisesti, että vl-likkeen opetukset ovat syvältä ja kaukana Raamatusta. Se on minun käsitykseni ollut jo 60-luvulta saakka.
No millä tavoin sinä sitten neuvoisit kirjoittajaa kertomaan kotona sen, ettei enää halua kuulua vl-seurakuntaan?
Ethän sinäkään pakottaisi omaa lastasi kuulumaan seurakuntaan, koska tiedät, että seurakuntaan pakotetuilla ei ole elävää uskoa ja he kärsivät olla seurakunnassa.
Millä tavoin sinä toivoisit esim. omien lapsiesi sitten aikuisiässä kertovan sinulle, etteivät enää halua käydä seuroissa, kun eivät enää usko sillä tavoin kuin vl-seurakunnassa opetetaan?
Toivoisitko heidän kertovan sen avoimesti kasvotusten? Toivoisitko heidän kertovan sen esim. maililla? Toivoisitko heidän kertovan sen puhelimitse? Toivotko heidän kiertelevän ja kaartelevan asian kertomista, vai olevan suorapuheisia (kumpaan haluat lapsiasi rohkaista?)? Rohkaisetko heistä elämään rehellisen ja rehdin ihmisen elämää, vai alkaisitko heitä pakottamaan edelleen seurakunnan yhteyteen?
Millä tavoin sinä neuvoisit omia lapsiasi kertomaan sinulle sen, etteivät he enää usko kuten heille on opetettu kotona ja seurakunnassa, vai toivoisitko heidän äyttelevän ja valehtelevan sinulle olevan uskomassa opetetulla tavalla?
Onnittelut rohkeudestasi! Itse tein saman päätöksen vuosia sitten, kun tunsin olevani täysin ulkokultaisessa, väärässä uskossa vl piireissä. Erottautuminen on vaikeaa, koska ns. ystäväsi tulevat sinut todennäköisesti hylkäämään ja mahdollisesti sukukin. Niin minullekin kävi mutta olen saanut uusia ystäviä ja kokonaan uuden elämän. Nyt voi elää oikeasti vapaana, oikeassa uskossa luottaen Jumalan rakkauteen, eikä tarvitse koko ajan ahdistuneena miettiä että elänköhän nyt varmasti kaikkien teennäisten sääntöjen mukaan ja uskonveljiä/siskoja miellyttäen. Nyt vasta osaan kuunnella omantuntoni ääntä ja voin vapaasti tehdä asioita joita VL pitää syntinä mutta minun omatuntoni ei. Silti minusta ei ole tullut alkoholisti eikä narkkari eikä rikollinen, vaan olen sydämessäni aihan sama ihminen (onnellisempi vain) Koska aivopesukoneisto on todennäköisesti sinunkin kohdallasi tehnyt tehokasta ( ja tuhokasta) jälkeä jo päiväkerhoajoista lähtien, voi tietysti olla alussa vaikeaa ja ahdistavaa. Lisäksi syyllisyydentunto painaa, koska tämä jopa kaikista karmivin oppi tässä lahkossa pitää sinua nyt automaattiseti helvetin kadotukseen joutuvan ihmisenä, ja aiheutat nyt surua vanhemmillesi. Mutta et voi siitäkään huolimatta elää valheessa loppuelämääsi, se on hyvin tuohoisaa. Voimia sinulle rohkeassa päätöksessäsi!