Minulla on tilanne että puolisoni lapsi muutti meille asumaan.Lapsella on käytösongelmia ja olen varma että hänellä on ADHD koska on niin levoton.Päiväkoti on usein viestittänyt tuosta lapsen levottomuudesta.
Nyt oma lapseni on alkanut oireilla levottomuudella ja kiukuttelulla.Päiväkodista kerrottiin että johtuu varmaan tästä tilanteesta.Puolison mielestä hänen lapsensa on täydellinen eikä hän kestä yhtään negatiivista kritiikkiä ja kaikki vika on minun lapsessani,hän on pidemmän aikaa seurannut miten mahdoton lapsi minulla on.
Päiväkodista on kerrottu että lapseni on rauhallinen ja kiltti lapsi ja tekee mielellään annettujen ohjeiden mukaan,tottelee ja on kiinnostunut ja innokas osallistumaan.Eikä hänellä ole havaittu minkäänlaista häiriökäyttäytymistä.
Kuitenkin kiukuttelee minulle ja omasta mielestäni puolison lapsen levottomuus on tarttunut.
Päiväkoti ei ole huomannut mitään isompaa ongelmaa,vain sen miten lapsi kiukkuaa minulle mitä ei ole ennen tehnyt.
Miten nyt jatkossa sitten toimin jos oma lapsi alkaa selkeästi tekemään kaikki samat pahanteot ja ääliömäisyydet kuin puolison lapsi?
Onko tämä vain joku ohimenevä huomionhakuvaihe vai pitääkö alkaa eri osoitteita hankkimaan?
Ajattelin jos sijaisvanhemmat osaisivat kertoa miten heidän omat lapsensa ovat käyttäytyneet ja suhtautuneet kun perheeseen on muuttanut uusi lapsi jolle kaikki meillä kielletyt asiat ovat sallittuja ja joille lapsen vanhempi joko sulkee silmänsä tai syyttelee minun lastani asioista.
Nyt oma lapseni on alkanut oireilla levottomuudella ja kiukuttelulla.Päiväkodista kerrottiin että johtuu varmaan tästä tilanteesta.Puolison mielestä hänen lapsensa on täydellinen eikä hän kestä yhtään negatiivista kritiikkiä ja kaikki vika on minun lapsessani,hän on pidemmän aikaa seurannut miten mahdoton lapsi minulla on.
Päiväkodista on kerrottu että lapseni on rauhallinen ja kiltti lapsi ja tekee mielellään annettujen ohjeiden mukaan,tottelee ja on kiinnostunut ja innokas osallistumaan.Eikä hänellä ole havaittu minkäänlaista häiriökäyttäytymistä.
Kuitenkin kiukuttelee minulle ja omasta mielestäni puolison lapsen levottomuus on tarttunut.
Päiväkoti ei ole huomannut mitään isompaa ongelmaa,vain sen miten lapsi kiukkuaa minulle mitä ei ole ennen tehnyt.
Miten nyt jatkossa sitten toimin jos oma lapsi alkaa selkeästi tekemään kaikki samat pahanteot ja ääliömäisyydet kuin puolison lapsi?
Onko tämä vain joku ohimenevä huomionhakuvaihe vai pitääkö alkaa eri osoitteita hankkimaan?
Ajattelin jos sijaisvanhemmat osaisivat kertoa miten heidän omat lapsensa ovat käyttäytyneet ja suhtautuneet kun perheeseen on muuttanut uusi lapsi jolle kaikki meillä kielletyt asiat ovat sallittuja ja joille lapsen vanhempi joko sulkee silmänsä tai syyttelee minun lastani asioista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni oli adhd lapsi, joka diagnosoitiin vasta 10 vuotiaana.Siinä vaiheessa oli oltu päiväkodissa kuulemassa kuinka vaikeat on lähtökohdat ja kodin johtajan syyttävät asenteet.Väärin odotimme ylimääräisen vuoden muka kehityksen muutosta ja kypsymistä, mikä ei todellakaan auttanut yhtään lastani koulun suhteen.Koulu alkoi innostuneesti ja menestys oli alussa hyvä ,mutta toisen luokan aikana alkoi näkyä keskittymisen puutoksen merkkejä.Perheneuvolan kautta,kun olimme ihan "lopussa" lapsen kanssa, pääsimme vihdoin neurologiseen kartoitukseen ja hänelle annettiin diagnoosi.Raivostuttavaa on että neuvolat eivät osaa ohjata ajoissa eteenpäin kun ensioireet oli jo silloin nähtävissä.piirtäminen oli vaikeaa.keskittyminen oli myös.lapsi sinkoili ympäriinsä ja sähläsi.ei osannut leikkiä omaa leikkiä vaan sotki toisten leikit.Lapsi vaati enemmän huomiota kuin kaksi pienempää lastamme.Niistä en ollut koskaan huolissani mutta isomman touhut piti olla silmien alla koko ajan.muuten ei todellakaan tiennyt mistä sen löytää ja mitä se keksii.se vie hermot.suurempi ongelma on varmasti sen toisen vanhemman tajuaminen että jotain on pielessä.Etsi paikkakunnalta tai netistä MBD liton tai ADHD-liiton kokoontumisia ja mene mukan kuulemaan muita vanhempia.se oli suurin ja paras ja lohduttavin paikka meille kun opettelimme elämään uuden tiedon kanssa.Saat valtavasti tietoa ja tukea asiasta.sinne saa mennä yksin ilman lasta ja miettiä asiaa ihan rauhassa vaikka mitään diagnoosiakaan ei olisi tehty.Tai voit mennä lapsen kanssa ja kysyä niiltä kokeneilta vanhemmilta onko lapsi heidän mielestään sellainen kun epäilit.Kyllä niitten kokemuksilla saat tiedon ja avun.Oma lapsesi on luonnollisesti järkyttynyt koska joutuu jakamaan oman äitinsä nyt toisen lapsen kanssa.se on ihan normaalia sisarkateutta, mitä on omienkin sisarusten kesken.siinä voit auttaa kun selkeästi teet molempien kanssa asioita.mä otin välillä yhden lapsen kerrallaan mukaani asioille ja vietin laatuaikaa vain hänen kanssaan.Hän sai olla se kaikkein tärkein aina välillä ja se auttoi paljon tähän ongelmaan.se myös lähensi paljon meitä perheenä.Mutta lapsi voi myös olla stressaantunut uuden lapsen omista erikoisista kuvioista jotka herättää hämmennystä ja pelkoa oman lapsesi mielessä.kun hän tajuaa( vaikka olisi pienempikin)ettei kaikki ole kohdallaan.sotkuisuus oli yksi silmiinpistävä asia joka mua haittasi.ja se että sille adhd:lle pitää sanoa samat asiat moneen kertaan ja sittenkin se vielä kysyy että oliko se näin.Lapsella on ihan oikeasti vaikeus hahmottaa asioita ,oma ruumista(kömpelyys)ja kuulemisiaan(loukkaantuu herkästi)ja vilkkaus..kun tämän asian tietää niin siihen osaa suhtautua ihan eri tavalla.tietää että se lapsi yrittää parhaansa eikä joudu pahantekijän ja kiusaajan rooliin jo pienestä.koulussa saa helposti nimen häirikkö.itsetunnon terveen kehittymisen takia kannattaa hommata se diagnoosi ajoissa.Oma lapseni oli ala.asteen erityisluokassa,mikä oli välillä ihan väärä paikka hänelle.Siellä oli niin paljon oikeasti häiriintyneitä lapsia joiden ongelmia oma lapseni sitten iltakaudet mietti,niin ettei koulussa käymisen tärkein asia ollut enää uusien asioiden oppiminen vaan kavereiden auttaminen.Hän on hyvin empaattinen ja herkkä lapsi ja se luokkaratkaisu vei ihan liikaa voimia.yläasteen kävi mukautettuna normaalissa luokassa.Sai hyvät paperit sieltä.On nyt ammattikoulussa.suloinen ja rakas lapsi.Voimia sulle.
myös adhd lapsen kanssa.olimme niin uupuneita isän kanssa että haimme apua ( sosiaalitoimen kautta) sijaisperheeltä.Saimme kotiin hoitajan kerran viikossa ja hän vei lapsia uimaan ja laskemaan mäkeä niin että saimme itse hengähtää välillä.joskus saimme viikonlopuksi lapset maalle erääseen tukiperheeseen että saimme viettää mieheni kanssa laatuaikaa ilman lapsia.Ne oli arvokkaita asioita jotka auttoivat jaksamaan.tärkeintä on että teillä on miehenne kanssa yhteinen rintama tässä asiassa ja toimitte yhdessä.muuten se juttu hajoaa kokonaan.sun on saatava sen silmät avautumaan ennekuin mitään traagista tapahtuu.Mun poika esim hyppi parvekeelta alas ja irrotti naapurin autosta pölykapselit ruuvimeesselillä ja kiipesi linja-autopysäkillä sen kopin katolle..se ehti joka paikkaan ja keksi ihan ufo-juttuja, mitä mä en osannut edes kuvitellakaan.loppujen lopuksi mieheni turvautui viinaan ja mä masennuslääkkeisiin ja ero tuli ja poika asuu nyt sijaisperheessä.että semmosta.rauha maassa ja ihmisillä parempi tahto.voimat vaan loppuu joskus.
Pahintahan on ehkä se että lapsen vanhempi ei suostu myöntämään että lapsessa on mitään vikaa.Lapsi on ohjattu terapiaan missä käydään läpi tätä hänen tilannettaan kun nyt on muuttanut kotia.Pyysin lastenvalvojalta että lapsi saisi ammattiapua koska hän on mielestäni sen tarpeessa.Siitäkin toinen osapuoli veti herneet nenään kun ei hänen lapsensa terapian tarpeessa ole,aika auttaa.
Meidän tuttavapiirissämme on ADHD tapauksia ja ihan on samat oireet lapsessa.
Olen koittanut puhua että avun hakeminen tässä vaiheessa olisi erittäin tärkeää ennenkuin mennään siihen pisteeseen että kesken koulun joutuu tutkittavaksi osastojaksolle ja leimaantuu näin herkästi.
Lapsi on eskari-iässä ja jo viime vuonna alkoi olla käytösongelmia päiväkodissa.Olen varma siitä että tänä eskarivuonna ongelmat vaan lisääntyy.
Lapsi on suloinen ja mukava lapsi mutta ei voi sekunniksikaan jättää vahtimatta.Kun jää pahanteosta kiinni,syyttelee muita ja isi uskoo =)
Kun päiväkodista tuli negatiivista palautetta käytöksen osalta niin vika oli niissä muissa lapsissa =)
Myös tuttavaperheet ovat sanoneet että se on paha asia kun ei suostu näkemään todellisuutta,siitä olis lapselle iso apu kun lähdettäisiin puimaan asioita ja hakemaan apua nyt vielä kun siitä olisi jotain hyötyä.
Miksi edes katot tommosta miestä? Jos tossa asiassa ummistaa silmänsä niin miten tulevaisuudessa.
Joopa joo.