Kertokaa miten koiranne on suhtautunut perheen uuteen tulokkaaseen. Vähän jännittää kun synnytys lähenee, että mitä meidän koiramme vauvaan suhtautuu. On kyllä hyvin ihmisrakas, vaikka vähän rajut leikit sillä on vielä.
Koiraperheet!
rv38
7738
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sukulaisilla ja kavereilla aika useilla on. Olen kuullut, että monet koirat pelkää pieniä lapsia ja vierastaa aika paljon. avokin vanhemmilla on koira joka on siis kirjaimellisesti hemmoteltu ja se on niin villi ja riehuu koko ajan. Se ei ole hetkeekään paikoillaan ja syö kaikki mitä eteen tulee, mutta sitten ku pieni lapsi yrittää lähestyä niin tämä perääntyy. Luulen, että koira aluksi vierastaa ja kattelee ja myöhemmin sitten kun lapsi kasvaa niin tulee vähän tutummaksi. :)
Mies vei laitokselta vauvan pitämän vaatteen koiralle nuuskittavaksi pari päivää ennen kuin tultiin vauvan kanssa kotiin.Kotona sitten haistoi vauvaa pari kertaa,eikä muuten oikein kiinnostanut.Nykyään vartioi silmä kovana,jos joku muu kuin perheenjäsen ottaa vauvan syliin.On sopeutunut hyvin tilanteeseen=)
meillä on koira, 1,5 vuotias erittäin vilkas ja leikkisä "perheen vauva" :)
ihan alusta lähtien ollaan pyydetty kaikki sukulaisten ja kavereitten pienet vauvat ja pikkulapset kylään ja leikkimään koiran kanssa.... sillä seuraamuksella että koiramme on nyt erittäin lapsiystävällinen! vauvoja nuuhkaisee ja jättää rauhaan, vaikka makaisivat lattialla aivan koiran ulottuvilla. pienten lasten kanssa leikkii iloisena mutta hyvin varovaisesti, ei siis hypi eikä riehu niinkuin aikuisten kanssa. Erottaa ja ymmärtää kuka on lapsi ja kuka ei. Olemme erittäin tyytyväisiä..
Itse olen nyt rv 34 ja koira nuuhkii mahaani päivittäin, ja olemme luottavaisia että vauvasta ja hauvasta tulee ylimmät ystävät. Koiralle pitää suoda paljon huomiota jatkossakin, onhan hän ollut meidän keskipisteenä tähän asti :)
Tuo meidän nöffi on aina ollut lapsirakas, koska lapsilta luonnollisesti saa haleja ja rapsutuksia. Ja valvovan silmän alla kun kukaan lapsi ei ole sille ollut ilkeä koskaan, niin sillä ei ole ollut syytä niitä oikein pelätäkään. Ihan vauvana kun tyttö tuli laitokselta kotiin, nöffi katsoi, että jaahas, tuollaisen toivat kotiin. Välillä kävi aina nuuhkimassa maidontuoksuista vauvaa. Ulkoillessa huomasin sen eron entiseen, että kun vastaan tuli ihmisiä, niin ryhmittyi mahdollisimman lähelle vaunuja ja mua kulkemaan, eli kai se jotain vartioi sitten... Kun tyttö oli noin vuoden, koira tajusi kakkavaipat, ja jos käy niin, ettei vaippa mene heti roskikseen vaihdon jälkeen, niin koira kyllä syö sen! Ehkä ne kakat on jotenkin koirasta parempia kun ruokakin on kiinteää ja monipuolisempaa, maitokakat ei sitä kiinnostaneet... Jotkut koirat kai voi olla kovinkin mustasukkaisia omistajilleen vauvasta, mutta meillä ei koira ole koskaan ollutkaan ainoa lemmikki, sen lisäksi on 3 kissaa, joten jakamattoman huomion kohteena se ei ole ikinä ollutkaan. Ehkä sekin helpotti koiran suhtautumista vauvaan. Vaikka koira ei ole juuri mitenkään erityisemmin lapseen suhtautunut, en silti ole koskaan jättänyt vauvaa ja koiraa hetkeksikään niin etten näe mitä tapahtuu. Varsinkin nyt kun tyttö on kohta jo puolitoista vuotias, niin kaikenlaista voi sattua. Sama juttu kissojen kanssa.
Moi!
Meillä esikoinen syntyi syyskuussa -01. Ja cockerspanielimme oli tuolloin vajaa 2-vuotias.
Koiraa olimme pitäneet ns. vauvana, eli nelijalkainen nukkui samassa sängyssä kanssamme ja oli muutenkin huomion keskipiste ja aina menossa mukana.
Kun lapsemme syntyi, koira lensi sängystä omalle tutupaikalleen ja muuntenkin hygienian rooli korostui lapsen ympärille. Toki koira sai haistella ja tutustua lapseen. Koirassa heräsi vahtivietti! Kaikki meni suht ok, kunnes lapsi alkoi harjoitella tarraamista. Koira ei tykännyt, kun turkkiin tarrasi pieni käsi ja repeli ikävästi :( Niinpä kesti kauan ennen kuin koirasta tuli lapsemme kamu. Koira alkoi kuitenkin pikkuhiljaa huomaamaan, että lapsella on aina jotain naposteltavaa, joka helposti tippuu hänelle :)
Nykyisin nämä kaksi ovat ylimmät ystävykset. Koira tulee aammuisin herättämään tyttäreni kanssani. Ja koiran kärsivällisyys suht hyvin kestää lapseni kaikki leikit (mm.lääkäri)´, jotka kohdistuvat koiraamme. Kun lapsi on ulkona, koira seuraa häntä uskollisesti.
Meillä on myös koira, ja ehkä hieman jännittää sen suhtautuminen tulevaan vauvaan. Se on ollut aikaisemmin lapsiperheessä joten siinä mielessä olen rauhallisin mielin.Kaverini kävi kuukauden ikäisen poikansa kanssa meillä.Koira haisteli vauvaa, nuolaisi poskesta hieman ja istahti nätisti viereen. Normaalisti on tosi "hötky" mutta lapsen ollessa paikalla on tosi rauhallinen ja katselee vain tilannetta.
Nyt kun muutettiin isompaan asuntoon, olen opettanut koiran pois makuuhuoneesta yöllä. Sen ei tarvitse nukkua vauvan kanssa samassa huoneessa.
On aika haukkuherkkä jos kuulee ääniä rapusta yöllä, joten parempi että nukkuu muualla.Herättäisi vauvankin..
Saa nähdä miten käy..luottavaisella mielellä olen.
Tänään tuli postissa palveluskoira lehti jossa oli juttu vauvan saapumisesta taloon. Oli mielenkiintoista luettavaa. Etsi käsiisi jos mahdollista =)
Meillä lapsikokemukset on jäänyt aika vähiin, mutta liikkumattomien lasten kanssa mennyt suht ok, mutta auta armias kun on niitä mitkä juoksee taloo ympäri kädet ylhäällä riemusta kiljuen... Siinä onkin sitten menoo turhankin kanssa.