Riippahernepuu

pihassaan kolmatta vuotta - neuvoi kateelliselle, että kannattaa ostaessa valita melko oman kokoinen, ei se siitä ylöspäin kasva juurikaan. mutta kaunis on ja taimistossa näin melko suuriakin myynnissä.

niistä oksistahan tulee sitten juurtuneena lähinnä maanpeitekasveja.. Riippapuut on usein vielä juurrutettu tavallisen juureen koska se on ilmeisesti kestävämpi niin ja siksi esim meillä alkuun oli runsaasti ongelmaa versoista jotka tunkivat siitä juuriosasta ja olivat vielä piikikkäitäkin kaupan päälle.. Tai siis kyllähän niistä puunkin saa, mutta vaatii aikamoista paneutumista asiaan..

käsitykseni mukaan se on varrennettu , siis "istutettu" tietyn pituiseen eri puun runkoon ?

nopeakasvuinen kuten ei tavallinenkaan siperianhernepensas.

Kaikki riippapuut (herne, pihlaja, pajut, jalava, lehtikuusi) on vartettu eli runko on eri kasvia mitä varsinainen rentokasvuinen latvus. Siis runko ei kasva ollenkaan korkeutta, kaikki rungosta tai tyveltä kasvava on poistettava ja näyttävyyttä (hiukan korkeuttakin) saadaan oikealla latvuksen leikkauksella.

Poikkeuksen tekee omenat (rautatienomenapuu, `royalty´); niillä yleensä jalonnus tehty juureen jolla saadaan talvenkestävyys (vert tavalliset omenapuut) vaikka molempia varttamistyylejä on saatavilla. Omena ei riippakasvuisenakaan ole niin "löysää" joten siitä pystyy kasvattamaan puulle rungonkin tukemalla. Kyynelkoivu on myös samaa tavaraa tyvestä lähtien ja silläkin korkeus säädellään latvuksen tukemisella tai tukematta jättämisellä.

Puuvartisten kasvien juurruttaminen on yleensä epävarmaa ja hankalaa (paitsi herukoiden, villiviinin...). Saahan sitä kokeilla, pistokkaan täytyisi vain olla juuri sopivasti puutunut ja aikaa vie. Ja lopputulos ei siis ole riippahernepuu... :)