Olen ottamassa kissalleni kisukaveria ja kaipaisin käytännön neuvoja. Pitääkö molemmilla olla oma vessa? Nykyinen kissa on tyttö, kumpaa sukupuolta tulokkaan kannattaisi olla?
elämä kahden kissan kanssa käytännössä
jenni86
171345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
sukupuolella ei ole väliä, kunhan kissat ovat leikattuja. pentu on ehkä helpompi ottaa aikuiselle kaveriksi, mutta kyllä ne aikuisetkin tulevat yleensä hyvin toimeen. pentu tai aikuinen, muutamasta päivästä muutamaan viikkoon yleensä totuttelu toisiin kestää.
suosittelen ehdottomasti vähintään yhtä uutta hiekkalaatikkoa! hyvä sääntö on, "yksi hiekkalaatikko enemmän, kuin kissoja." se on erittäin hyvä konsti ehkäistä tätä surullisen kuuluisaa ongelmaa, tarpeitten tekoa minne sattuu.
Mulla itellä oli ennestään tyttökissa, jonka seuraksi otin poikakissan (pennun). Meni kaks päivää ja olivat hyvät ystävät, nykyään nukkuvat yhdessä jatkuvasti. Toisaalta monilla kavereillani on kissat samaa sukupuolta ja hyvin on mennyt sielläkin.
Vessa-asiaa: kun uusi kisu tuli meille, pidimme kahta laatikkoa niille ihan vaan sen vuoksi, että jos ne eivät haluaisi käydä samalla laatikolla. Käytännössä ne kuitenkin käyttivät pääasiassa yhtä laatikkoa, joten poistimme toisen. Kohta ollaan vuosi selvitty yhdellä laatikolla ja hyvin on mennyt. Eli toisen vessan hankkiminen ei ole välttämättömyys, riippuu ihan kissoista. Jos yhden laatikon pidät, on tärkeää kuitenkin huolehtia siitä, että käytössä on hyvä kissanhiekka ja putsaat sitä tarpeeksi usein ettei hajuhaittoja pääse syntymään :)
mielestäni toisen vessan hankkiminen on välttämättömyys. ethän voi etukäteen tietää mitä mieltä kissat ovat yhteivessasta. vessa ei ole suuri investointi. miksi lähteä kokeilemaan toimiiko yhdellä vai aletaanko merkkailla ja tekemään asioita "pitkin nurkkia" (josta helposti voi jäädä tapa, vaikka asia sittemmin korjattaisiinkin) tai ehkä panttaamaan pissaa, joka helposti johtaa vakaviinkin virtsa vaivoihin. tosiasia on että ongelma on yleinen, jota voisi ehkäistä pienellä vaivalla, niinkuin yllä joku kirjoitti.
hyvä jos sinulla toimii yhdellä, mutta en lähtisi suosittelemaan kenellekään..
Aika harvoinhan kissa kuitenkin käy vessassa ja harvoin kissoille tulee yhtä aikaa vessahätä. Meillä näin ei ole käynyt koskaan.
Yksi laatikko toimii siis varsin hyvin kahdelle kissalle.
sinulla on kai varsin enemmän kokemusta asiasta, kun suosittelet? jos kissasi käy harvoin vessassa, oletko varma, ettei ne juuri panttaa tekemisiään? ei ole kyse yhtäaikaisesta hädästä. kissa kyllä osaa pidätellä juu.
Meillä on kaksi poikakisua ja hyvin tulevat toimeen yhdellä vessalla! Varmaan asiaan vaikuttaa myös, että kun ovat veljekset, he ovat niin tottuneita toisiinsa, että yhteinen vessa kelpaa. Saattaa olla, että kun perheeseen otetaan vanhan kissan lisäksi uusi, jompikumpi ei pidäkään ideasta, eikä myöskään yhteisestän vessasta.
Mutta ei voi todellakaan yleistää tyyliin "jos on kaksi kissaa, pitää olla kolme vessaa!!!". Silloinhan minun siskoni kissoilla pitäisi olla YHDEKSÄN vessaa!!! Hänellä on siis kahdeksan kissaa.
ei pidä olla, mutta olisi viisasta olla!! ongelma on siinä, että ihmiset ottavat lemmikkejä, mutta eivät piittaa niiden tarpeista.luuletko, että joku on tällaisen aiheetta keksinyt? minä tiedän paikan, jossa on yhdeksän vessaa!!! hänellä siis on KAHDEKSAN kissaa. voisi siis sanoa, että siskollasi PITÄISI olla yhdeksän vessaa tai minulla kolme vessaa, vaan ei ole. olen kyllä harkinnut kolmatta vessaa, jotta näkisi olisiko sille käyttöä. tajuan kyllä, että voi olla aika hurjaa sijoittaa vaikka se yhdeksän vessaa kotiin..
useimmiten varmasti saman pentueen mukulat sopivat samalle laatikolle, mutta aina ei kuitenkaan näin ole. joskus yksinäinen kissa tarvitsee kaksi laatikkoa, koska yleisesti ottaen, kissa ei tykkää tehdä samaan paikkaan molempia tarpeitaan.
ei myöskään saisi yleistää, ettei kissa tarvitse omaa vessaa..
Eikä tarvitse tuolla tavalla aliarvioida kissan omistajaa... ei piittaa tarpeista, höpönlöpö. Se on piittaamattomuutta, jos kämpässä ei ole tyyliin kiipeilypuuta, ei se, että kahdella kissalla on vain yksi vessa. Jos he tulevat yhdellä toimeen, hyvä niin!
Me ostimme vanhan kissamme laatikon lisäksi toisen vessan, kun otimme keväällä kaksi kissaa edesmenneen kullannuppumme poismentyä. Ja kuinkas kävikään, toista vessaa ei käytetä ikinä! Siis ei koskaan! No, menipähän rahat hukkaan. Tai voisihan vaikka mieheni ottaa sen käyttöönsä, kun meillä ei ole kuin yksi vessanpönttö ja sentään kaksi aikuista ihmistä. ;)
he tulevat yhdellä toimeen, niin hyvä! kyse olikin, ettei kannata mainostaa, useamman laatikon tarpeettomuudesta! vessalaatikon ei tarvitse olla kallis.. niinkin toisinaan käy, ettei tarvita useampaa vessaa. vaan mistä sen voi etukäteen tietää?? piittaamattomuus on sitä, ettei viitsitä ottaa asiosta selvää, tai korjata niitä, kun tieto saavuttaa. monet kissat ja ihmiset kärsivät merkkailuista asunnossa ja varmasti ihan turhaan. sinäkö olet sitä mieltä, että kissa on arvostettu eläin, josta piitataan ja pidetään hyvää huolta? huom! noin yleensä! kannattaa miehesi ottaa vessalaatikko käyttöön, jos pidätyskyky on heikko. ;)
Mielestäni en mainostanut useamman laatikon tarpeettomuudesta... Kerroin vain kuinka meillä kävi. Ja olihan meilläkin alunperin siis kaksi vessaa kahdelle kissalle, kun ei etukäteen tiedetty. Taidan todellakin lahjoittaa hiekkalaatikon miehelleni ihan ihkaomaksi. Saa kuseskella sitten sohvalta sinne lätkän mm-kisoja seuraillessa, niin ei tarvitse vessaan asti juosta kun rakko huutaa hoosiannaa kaljan juonnista. ;)
Kiitos vessa-vinkeistä! Entä miten teillä on vakioasukki suhtautunut uuteen tulokkaaseen? Onko ollut mustasukkaisuutta? uusi tulokas on täälläkin pentu.
Me tehtiin aluksi niin, että pidettiin vuoden vanha tyttökissamme yhdessä huoneessa ja päästettiin uusi tulokas (siis poika) tutustumaan rauhassa uuteen kotiinsa. Kun tulokas sitten asettui sohvalle nukkumaan, päästimme tyttökisun huoneesta haistelemaan. Ensikohtaaminen sujui tulokkaan kohdalla rauhallisesti, vanhempi kisu sähähti uudelle kissalle, mut ei käynyt päälle tai mitään. Samaa jatkui koko illan, pentu olisi kovin mielellään tutustunut paremmin vanhempaan kissaan, mutta vanhempi sähisi sille. Seuraavana päivänä vanhempi kissa alkoi tulla uteliaammaksi ja uteliaammaksi ja päästi pennun jo välillä ihan lähelle. Leikitimme molempia yhdessä ja siitä se sitten lähti. Seuraavana päivänä kissat jo nukkuivat ensimmäistä kertaa yhdessä ja nykyään ne ovat erottamattomat.
Oma suositukseni on se, että annat uuden tulokkaan ensin rauhoittua uudessa kodissaan, kun se nukahtaa, on yleensä helpompi päästää vanhempi kisu tutustumaan. Muista paijailla ja huomioida vanhempaa kisua ihan niin kuin ennenkin ja leikitä niitä yhdessä. Jos näyttää siltä, ettei ne ala tulemaan toimeen, älä pelästy. Toisilla kissoilla tottuminen vie enemmän aikaa, se vaatii vaan kärsivällisyyttä. Älä jätä kissoja yksin samaan tilaan ennen kuin olet varma siitä, että ne tulevat toimeen. Itse pidin niitä viikon erillään aina kun en ollut itse paikalla, ihan varmuuden vuoksi.
kuin edellisellä kirjoittajalla. Ongelmia alkoi tulla vasta kun poikakissa (siis nuorempi) oli yhdeksän kuukauden ikäinen ja miehisyys alkoi ottamaan pennusta vallan. Pallit lähti nips naps ja kissojen ystävyys jatkui entisellään.
Ajattelin itsekkin hankkia toisen vessan, siltäkin varalta ettei tämä vanhempi neito päästäisi uutta tulokasta sinne.. nykyinen vessa on ns. koppimalli eli siinä on katto ja suodatin yms. Ehkä uudella pennulla menee ainakin aluksi ihan avomalli, jos vaikka kuitenkin käyttävät yhtä samaa vessaa niin toinen vessa jäisi ylimääräiseksi.Onko vanhempi kissanne ollut leikattu uuden kisun tullessa perheeseen?
Otimme aluksi poikakissanpennun. Kun se oli noin kolme kuukautta otettiin tyttökissanpentu. Muutama päivä meni ja ne jo söi samalta kupilta ja nukkusivat vierekkäin. Nyt kun täyttävät kohta kaksi vuotta ovat ihan tosi läheisiä. Nukkuvat, pesevät, leikkivät ym. yhdessä. Monesti oon ajatellu et voi kun niillä olis tylsää yksin. Nyt pari kuukautta sitten meille tuli kohta seitsemän vuotta vanha tyttökissa joka on koko elämänsä ollut perheen ainoa lemmikki. Meni viikon verran ni olivat kaikki hyvissä väleissä. Eivät nuku tai pese toisiaan mut ovat ihan sovussa keskenään. Meillä on vaan yksi kakkalaatikko kaikille kolmelle ja hyvin toimii. Se on tollanen luukullinen laatikko. Tosi hyvin on menny kahden ja nyt kolmenkin kissan kanssa. Ei ole vaivaa sen enempää kuin yhden kissankaan hoidosta. Ja tuntuu että ne kyllä nauttii toisistaan. Ei tarvitse olla koskaan yksin.
Meille tuli ensin tyttökissa joka oli meillä noin puolitoista-vuotta, kunnes muutettiin isompaan ja pikkuhiljaa aateltiin ottaa kaveria toiselle. Haettiin pentu ja aluksi tyttömme ei pitänyt yhtään pennusta. (Tyttö oli siis jo leikattu, pentu oli poika) Mutta pari viikkoa meni, kunnes tyttömme hyväksyi pennun. Eri hiekkalaatikot oli alkuun kun piti aina pentu ottaa makkariin yöks, etteivät tappele. Eikä tyttö suostunut edes tulemaan makkariin jos pentu oli siellä. Nyt he ovat erottamattomat. Poika leikattiin kun alkoi "tytöt" kiinnostamaan. Toinen astiakin jäi vallan pois, kun eivät vaan käyttäneet sitä. Yksi isompi astia on hyvin riittänyt. Siivotaan se kerran päivässä vuorotellen, ja ainoastaan mielenosoituksesta on joskus käynyt muualla. Pihalle eivät tee hätäänsä, tosin ovat valjaissa. Että tällain. Veljelläni taas on kaksi astiaa, ja hänellä on kaksi kissaa. Kukin tyylillään, se on vain tottumuksesta enempi kiinni!