Ystäväni sairastua vähän aikaa sitten ykköstyypin diabetekseen ja siksi aiheeseen liittyvät asiat kiinnostavat.
Osaisiko joku kertoa, että miksi Compeed-laastarien käytöstä pitäisi diabeetikon neuvotella lääkärin kanssa? Laitoin juuri itselleni rakon päälle rakkolaastarin ja huomasin samalla paketissa tuon varoituksen.
Osaisiko joku kertoa, että miksi Compeed-laastarien käytöstä pitäisi diabeetikon neuvotella lääkärin kanssa? Laitoin juuri itselleni rakon päälle rakkolaastarin ja huomasin samalla paketissa tuon varoituksen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No siksi, ettei valmistajaa tultaisi sitten jälkikäteen vaatimaan tilille. Kyseessä siis amerikkalaistyylinen "kaiken varalta"-varoitus, joka tosin on aiheellinen siltä kannalta, että diabeetikoiden tulee olla todella varovaisia jalkojensa kanssa. Ks. lisätietoa kohtauspaikan hakutoiminnolla.
Jalkaterapeutti-opiskelijana voin sen verran kertoa,että compeed-laastari todennäköisimmin ulottuu myös terveen ihon päälle kuin vain vaurioituneeseen kohtaan.
Sama juttu myös syyliä kotikonstein hoidettaessa...Verruxin-geeliä käytettäessä sitä pystyy harvoin laittamaan tarkasti ainoastaan syylän päälle.Terve iho kärsii.
Diabeetikoiden iho on ohuempaa,verenkiero heikentynyt ja mahdollisesti esiintyy tuntopuutoksia jalkaterissä.Näin ollen alaraajoja on varjeltava kaikin mahdollisin keinoin haavojen ennaltaehkäisemiseksi.80% diabeettisista alaraaja-haavoista johtaa amputaatioon.Haavat ovat huonoja paranemaan.
miten määrittelet alaraajahaavat, mutta tuo 80% on silkkaa puppua.
Mieheni on sairastanut D ykköstä 30 vuotta. Hän harrastaa urheilua, jossa jalat on usein auki. Mitään ongelmia ei koskaan ole ollut. Paranevathan ne pikkaisen hitaammin kuin meillä terveillä, mutta muuten turhaa hysteriaa ei liene fiksua lietsoa.
Aloittajalle: Compedia voi hyvin käyttää, kunhan pitää huolen siitä, että jos haava ei meinaa parantua tai se tulehtuu, niin menee heti lääkäriin.
josta olet tuon lainauksen ottanut. Kiitos!
Hei,
tarkoitatko mahdollisesti tuota kohtaa "diabeettisistä alaraaja-haavoista".
Jokainen alaraaja-haava ei ole diabeettinen, eli sikäli tuo iso amputointiprosentti ei tietenkään pidä paikkaansa. Ja nykyisin on amputointien määrää pystytty paljon vähentämään mm. tehokkaalla verisuonikirurgialla.
Sanoisin, että jos jaloissa on todettu vähäisiäkään tuntopuutteita tai yleensä merkkejä diabeettisesta neuropatiasta, niin enpä itse ainakaan moista laastaria käyttäisi. Eikös sen pitäminen pitäisi olla useamman päivän ja diabeetikon tärkein jalkojenhoito-ohje mun mielestä on se, että jalat pitää tutkia joka päivä ja etenkin pienetkin hankaumat on tutkittava jokapäivä, jottei ongelmia pääse salakavalasti syntymään laastarin alla.
Itselläni 35 diabetesvuoden jälkeen tuli jalkaongelmat vastaan, sitä ennen ei mitään. Ja nyt olen yhtä varvasta köyhempi.
Ohessa lainaus suoraan viime syksyn Diabetes-barometrista koskien amputaatioita:
Amputaatioista yli puolet diabeetikoille, määrä laskussa
Diabeetikon todennäköisyys joutua alaraaja-amputaatioon on jopa 20-kertainen verrattuna ei-diabeetikoihin. Yli puolet maamme alaraaja-amputaatioista tehdään diabeetikoille. Diabeetikoiden alaraaja-amputaatiot vähenevät jatkuvasti. Tämä johtuu parantuneesta diabeteksen ja muiden valtimotautien riskitekijöiden hoidosta sekä tehostuneesta jalkojen seurannasta ja hoidosta. Myös lisääntynyt verisuonikirurginen toiminta myötävaikuttaa kehitykseen.
Stakesin hoitoilmoitusrekisterin mukaan alaraaja-amputaatio tehty Suomessa 11 070 diabeetikoille vuosina 1988-2002. Diabeetikoiden ensimmäisten alaraaja-amputaatioiden määrä laski Suomessa 12 % vuodesta 2000 vuoteen 2002. Viime vuosina on diabeetikoille tehty alaraaja-amputaatioita lähes 1 000 vuosittain.
----------------
Eikä tämä nyt suoranaisesti noihin laastareihin liittynyt, vaan enemmänkin siihen, että älkää laiminlyökö jalkojanne :)
Kannattaa pitää huolta jaloista.Tuttavalla juuri amputoitiin kumpikin jalka polven alapuolelta.Ensimmäinen amputaatio tehtiin hätäleikkauksessa kun alkoi lyödä päälle yleistä verenmyrkytystä.Onneksi ehdivät ajoissa ettei henki lähtenyt.Nyt tuttavani viettää elämää ilman jalkoja, mutta on silti täynnä elämäniloa ja kävely proteeseilla onnistuu melko kivasti.