Olen tässä ruvennut miettimään viime aikoina, että mahtaako oma käyttäytymiseni jo mennä syömishäiriön puolelle... tai siis, tiedetäänhän se, että varsinaisia rajoja on vaikea vetää, kun tämä on niin yksilökohtaista, mutta jotenkin ihmetyttää.
Olen nuorempana ollut aikamoinen herkuttelija, vaikka perusruokavalioni onkin ollut terveellinen. Silti söin välillä isotkin määrät keksejä, jäätelöä tai muuta vastaavaa, ja vähän väliä söin jotain. Vieläkin tulee välillä pilkahduksia tuollaisesta, mutta tuntuu että nyt syöminen on muuttunut "kohtausmaisemmaksi".
Tunnen olevani liian lihava, ja itsetunnon kanssa oli tuossa jokin aika sitten valtavia ongelmia, mutta nyt kun niistä on selvitty, alkaa tällainen piru. Vaikka olenkin laihtunut kahden viime vuoden aikana älyttömästi, tuntuu aina vain menevän kamalampaan suuntaan ja peilistä katsoo hirviö. Kaikki tuntuu olevan ruuan syytä. Jos kaapissa on keksipaketti, syön sen tyhjäksi lähes poikkeuksetta. Ja välillä vedän suolaista ja makeaa vuorotellen, kunnes tulee niin huono olo, ettei voi syödä enempää.
Ennen tämä ei ollut näin paha homma, mutta nyt se on jotenkin muuttunut. Ja tuo mikä mua vähän huolestuttaa, on se, että oksennan. Eikä varmaan ihmekään moisen syömisen jälkeen. Ennen oksensin vain järjettömien herkkujen jälkeen, mutta nykyään melkeinpä joka päivä, joskus monta kertaakin päivässä. Ei taida tehdä oikein hyvää hampaille ja tukkaakin on alkanut lähteä.
Peilikuva vaan näyttää yhä kamalammalta. Olen 186 pitkä ja painan 65 kiloa (16-vuotias), mutta koen olevani älyttömän lihava ja aivan vääränlainen. Olisin tyytyväinen itseeni varmaan vasta täydellisenä.
Osaako kukaan kommentoida mitenkään... en kauheasti syömishäiriöistä tiedä, että en ole varma tästä, jos tämä on vaikka vain joku vaihe tai identiteettikriisi.
Olen nuorempana ollut aikamoinen herkuttelija, vaikka perusruokavalioni onkin ollut terveellinen. Silti söin välillä isotkin määrät keksejä, jäätelöä tai muuta vastaavaa, ja vähän väliä söin jotain. Vieläkin tulee välillä pilkahduksia tuollaisesta, mutta tuntuu että nyt syöminen on muuttunut "kohtausmaisemmaksi".
Tunnen olevani liian lihava, ja itsetunnon kanssa oli tuossa jokin aika sitten valtavia ongelmia, mutta nyt kun niistä on selvitty, alkaa tällainen piru. Vaikka olenkin laihtunut kahden viime vuoden aikana älyttömästi, tuntuu aina vain menevän kamalampaan suuntaan ja peilistä katsoo hirviö. Kaikki tuntuu olevan ruuan syytä. Jos kaapissa on keksipaketti, syön sen tyhjäksi lähes poikkeuksetta. Ja välillä vedän suolaista ja makeaa vuorotellen, kunnes tulee niin huono olo, ettei voi syödä enempää.
Ennen tämä ei ollut näin paha homma, mutta nyt se on jotenkin muuttunut. Ja tuo mikä mua vähän huolestuttaa, on se, että oksennan. Eikä varmaan ihmekään moisen syömisen jälkeen. Ennen oksensin vain järjettömien herkkujen jälkeen, mutta nykyään melkeinpä joka päivä, joskus monta kertaakin päivässä. Ei taida tehdä oikein hyvää hampaille ja tukkaakin on alkanut lähteä.
Peilikuva vaan näyttää yhä kamalammalta. Olen 186 pitkä ja painan 65 kiloa (16-vuotias), mutta koen olevani älyttömän lihava ja aivan vääränlainen. Olisin tyytyväinen itseeni varmaan vasta täydellisenä.
Osaako kukaan kommentoida mitenkään... en kauheasti syömishäiriöistä tiedä, että en ole varma tästä, jos tämä on vaikka vain joku vaihe tai identiteettikriisi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin joo, ja oon miettiny että auttaisikohan jollekin puhuminen, mutta en oikein tiedä. Ei ole ketään sen verran läheistä että voisi jutella tällaisia, ja ammattiapu arveluttaa... kun on muitakin asioita, mistä sitten taas ei haluaisi keskustella.
Neuvoisin kuitenkin että menisit jollekin lääkärille puhumaan. Niille voi vuodattaa kaikki mieltä painavat ongelmat ja niillä on salassapitovelvollisuus joten ne jutut ei lähde niiden seinien ulkopuolelle jos et itse sitä halua. Itse sairastan nyt kolmattavuotta todella pahaa bulimia-anoreksiaa ja olen huomannut että ilman ammattiapua ja omaa motivaatiota syömishäiriöstä on mahdotonta päästä irti. Tää sairaus kun on sekä psyykkinen että fyysinen ja yhdessä ne voi olla tappava yhdistelmä. Olen jo kerran joutunut tiputukseen sairaalaan kun olin niin huonossa kunnossa ja voi kertoo et sitä kokemusta en toivo kenellekkään kun se kalium tippa teki olon niin kipeeks ja huonoks että ei ikinä oo tuntunu siltä. Älä päästä itteäs liian huonoon kuntoon ennen kun haet apua koska mitä syvemmälle tähän joutuu sitä kauemmin ja vaikeempaa on tästä päästä taas normaali elämään kiinni.
tottakai puhuminen auttaa. se, että edes itse tajuaa tilanteen ja kirjoittaa siitä edes nettiin, varmasti sekin jo auttaisi tilanteen kääntämiseksi parempaan. peilistä katsoo hirviö niin kauan kuin itse pidät itseäsi hirviönä. minä olen huomannut, että pitää vain pakottaa itsensä pitämään itsestään. en ole laiha, sopusuhtainen kenties (169/64, olen myös 16). toki haaveilen välillä olevani vain jokin 52 kiloinen, mutta no. anorektinenhan olisin. sinun pitää alkaa pitää kontrollia syömisten suhteen ja pitää silmällä.
jos syöt pahaan oloosi, älä niin tee. pura se toisaalle, vaikka juoksemalla ulkona. purat siihen sitä ja päätät sillä selvittää asioita. ei se syöminen sitä oloa helpota, kuten varmaan olet jo huomannut.
kannattaisi ihan vain rauhallisesti syödä päivässä viisi ateriaa, aamupala, lounas, välipala, päivällinen sekä iltapala. nälkä pysyy kurissa, jos syö 2-4 tunnin välein ja mielikin pysyy korkealla, verensokerin suhteen. aterioiden oletetaan olevan siis monipuolisia. valmista mallai en voi antaa, tietenkään.
tsemppiä, kyllä sinä siitä selviät! ^^ mikään ei ole ylitsepääsemätöntä. pitää vain asennoitua uudelleen! se oikeasti toimii monessakin asiassa. :)
Itselläni on myös täysin (!) sama tilanne kuin sinulla, mutta en (onneksi) oksentele. Ja olen muuten naispuolinen.
Näin alkuun voisin sanoa, että sinulla on hyvät mitat. Et VOI olla tippaakaan lihava, älä siitä huolehdi! Mutta tuo oksentelu tosissaan kuulostaa huolestuttavalta, ja koko tilanne vaikuttaa vahvasti syömishäiriöltä, joten suosittelen, että puhuisit ammattiauttajallekkin, jos vain pystyt?
Ja tulethan vielä kertomaan miten sulla on mennyt? Olisi helpottavaa tietää. :)