Ollaan yritetty lasta 2v. Ei olla käyty hoidoissa tai ees lääkärillä.
Mä oon 28 ja mun mieheni 31. Mua pelottaa lähtee tutkimuksiin. On jotenkin helpompaa, kun me ollaan lapsettomia, kuin se, ett jompikumpi meist on. Nyt tää on yhteinen ongelma.
Olin joku aika sitte ihan hysteerinen lapsettomuudeen kans. Nyt oon ruvennu asian hyväksyy. Oon tajunnu, et mul on ihan mahtava mies ja me kyl selvitää kaikesta yhes.
Ollaan nyt päätetty, ett mennää syksyllä tutkimuksii, tuli mitä tuli. Mut mua lohduttaa täll matkal, ett mull on mies, jonka kanss mä voin elää loppu elämän kahdestaankin.
Toivon kaikil tsemppiä ja muistuttaisin, ett kyl elämä kantaa, mitä se sitt eteen heittääkin.
Mä oon 28 ja mun mieheni 31. Mua pelottaa lähtee tutkimuksiin. On jotenkin helpompaa, kun me ollaan lapsettomia, kuin se, ett jompikumpi meist on. Nyt tää on yhteinen ongelma.
Olin joku aika sitte ihan hysteerinen lapsettomuudeen kans. Nyt oon ruvennu asian hyväksyy. Oon tajunnu, et mul on ihan mahtava mies ja me kyl selvitää kaikesta yhes.
Ollaan nyt päätetty, ett mennää syksyllä tutkimuksii, tuli mitä tuli. Mut mua lohduttaa täll matkal, ett mull on mies, jonka kanss mä voin elää loppu elämän kahdestaankin.
Toivon kaikil tsemppiä ja muistuttaisin, ett kyl elämä kantaa, mitä se sitt eteen heittääkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Voi kun minäkin voisin ajatella asian noin! Miten sinä siihen kykenet? Oletko ehkä sellainen ihminen, että lapsi ei ehkä olekkaan sinulle niin tärkeä ja äidiksi tuleminen ei merkitse niin paljon?
Minulla on niin kamalan vaikeaa hyväksyä sitä, että en saa lasta, minulla ei ole kohtua ja nyt on vain keksittävä jokin toinen keino saada lapsi. Mietittiin sijaissynnyttäjän käyttöäkin jo, mutta saa nähdä miten käy, tietenkin adoptointi on yksi vaihtoehto, mutta kotimaista lasta me emme kerkeä saamaan eli täytyy ajatella ulkomaista lasta.
Vaikaeaa jatkaa eteenpäin, tuntuu välillä, että minun elämälläni ei ole mitään tarkoitusta ja kaikki asiat on mentävä vaikeimman kautta. Olen täysin epäonnistunut naisena, vai olenko? Miten pääsen tämän asian kanssa eteenpäin?
moi mirva.
ensinnäkin et ole epäonnistunut naisena siinä missä kukaan muukaan. Mut oon kanssas samaa mieltä, et tää maailma ei oo aina kauhee reilu.
mä oon aina tienny haluavani äidiks. ei ollu muuta mahdollisuutta, ku äidiks. uratoiveisiinkin vastasin aina, et musta tulee äiti.
on se asia mua kalvanu ja tekee sitä vieläkin välillä, mut ei enää niin paljon. meillä on vielä monia ovia auki, kuten hoidot ja adoptio.
sua en osaa oikee lohduttaa, muutenkuin,ett jossainpäin maailmaa syntyy joka päivä lapsia kurjiin oloihin ja ehkä just te annatte yhdelle heistä paremman elämän.
TSEMPPIÄ.